Toni Karonen & Harri Honkala: Karim - saalis ja saalistaja

Toni Karosen ja Harri Honkalan Karim - saalis ja saalistaja (2013, omakustanne) -sarjakuvakirjanen tarttui käsiini edellisten kirjojen jälkimainingeissa (ja helmetin samalla hakusanalla). 22-sivunen mustavalkoinen sarjakuva kertoo tarinan Karimista, joka elää Turun Varissuolla, kaupungin monikulttuurisimmassa kaupunginosassa. Turun kaupungissa hyvinvointi on pelkkä muisto vain: lama on vienyt terveyspalvelut ja ilmaisen koulutuksen, ihmiset ovat työttömiä, rikkaat asuvat aitojen ja lukkojen takana, poliiseja on karsittu ja kaduilla hallitsevat järjestäytyneet rikollisjengit. Varissuo on kaupungin levottomin ja väkivaltaisin kaupunginosa. Skinit jahtaavat maahanmuuttajia, jotka ovat perustaanet oman jenginsä, ulkopuoliset. Karim kyllästyy pelkäämään ja liittyy jengiin.

Karimin isä haluaisi, että poika menisi kunnon töihin, mutta Karim ei halua kenenkään alaiseksi. Hän hengailee mieluummin kaduilla.

Karim joutuu kirjassa skinien saaliiksi, mutta pelastautuu, kun ulkopuolisten johtaja sattuu samalle kujalle. Eko Bombata, jengin pomo näkee Karimissa jotain ja haluaa hänet läheiseksi miehekseen. Lähteekö Karim mukaan jengin suunnittelemaan iskuun rikkaita vastaan, vai saako hänen isänsä pidetyksi pojan kaidalla tiellä? Kirja jää kesken, viimeisessä kuvassa Karimin isä haluaa jutella poikansa kanssa.

Mitäs muuta tässä voi kuin etsiä käsiinsä Karimin jatko-osan...

Arkipäivän rasismi koulussa / Maahanmuuttajan kohtaaminen ja opettaminen

 

 

Anne-Mari Souton Arkipäivän rasismi koulussa – Etnografinen tutkimus suomalais- ja maahanmuuttajanuorten ryhmäsuhteista (2011, Nuorisotutkimusverkosto) on kiinnostanut minua jo kauan. Päätin vihdoin tutustua kirjaan, ja se olikin kiinnostavaa luettavaa, tosin myös melkoisen masentavaa paikoin.

Souto on tutkinut joensuulaisen lähiökoulun 8. ja 9. luokan oppilaiden ryhmäsuhteita haastatteluilla ja osallistuvalla havainnoinnilla lukuvuoden 2000 - 2001 aikana. Lähiötä tai koulua ei nimetä muuten kuin kertomalla, että koulu sijaitsee alueella, jossa on eniten maahanmuuttajia Joensuussa. Kaupungissa asuneena on toki helppo paikantaa tämä lähiö. Joensuussa elettiin Souton tutkimuksen aikaan ns. skinien jälkeistä aikaa. Skinit eivät vielä olleet toki mihinkään hävinneet (kuten Souton tutkimus koulusta osoittaa), mutta suurin kohuvuosi, jolloin amerikkalainen koripalloilija kertoi julkisuudessa, miten lähti kaupungista sen rasismiongelman takia, oli jo takanapäin. Itse elin Joensuussa skinikuohunnan aikaan vuosina 1993 – 1996, joten oli henkilökohtaisesti kiinnostavaa lukea, minkälaiseen tilaan Joensuu jäi.

Souto haastatteli ja havainnoi koulun kahta luokkaa, jotka olivat keskenään erilaiset: ysiluokalla oli selvä jakautuneisuus suomalaisiin ja venäläistaustaisiin oppilaisiin. Oppilaat olivat niin pahasti jakaantuneet omiin etnisiin ryhmiinsä, että he odottivat tunnin alkua käytävän eri puolilla, eivätkä tunneilla reagoineet toistensa tekemisiin ja sanomisiin. Kasiluokka taas oli monikulttuurisempi ja siellä oppilaat olivat tekemisissä toistensa kanssa ja reagoivat tunneilla yli etnisten rajojen.

Koulussa oli avoimesti rasistisia oppilaita, jotka pukeutuivat maihinnoususaappaisiin ja pilottitakkeihin, koulun käytävillä venäläistaustaiset joutuivat kuulemaan ”ryssä”-huuteluja ja venäläistaustaiset tytöt huora-huuteluja. Souton keräämistä esimerkeistä käy ilmi, että myös opettajien puheet tunneilla olivat varsin erikoisia: muslimitytöltä opettaja kysyi, haluaako tämä elää loppuelämänsä alistetun naisen asemassa. Koulun vietnamilaistaustaiselle pojalle huudeltiin ”neekeriä”. Näissä olosuhteissa Souto halusi tutkia oppilaiden erilaisia selviytymisstrategioita: miten maahanmuuttajataustaiset oppilaat selvisivät arjessa ja koulun sosiaalisissa verkostoissa. Tähän väliin tekisi mieli kommentoida, että Suomi on varmasti muuttunut kymmenessä vuodessa ja maailma susirajalla on varmasti erilainen kuin Etelä-Suomessa, mutta tiedän, että puoliaasialainen poika on aivan samoin joutunut kuuntelemaan neekeriksi haukkumista espoolaisessa koulussa vuonna 2013. Ja olen myös ollut kuulemassa, miten keski-ikäinen keskiluokkaiselta haiskahtava mies on uimahallin kahvilassa kertonut pojalleen (noin 12 vuotta), miten maahanmuuttajien hygieniakäsitykset ovat erilaisia, kun uima-allas on pitänyt siivota hygieniasyistä (mainittakoon vielä, että syyllinen tähän uima-altaan tyhjentämiseen ja siivoamiseen oli altaan vauvaikäinen käyttäjä, etnisestä taustasta ei tietoa) – tämä samana vuonna 2013.

 

 

 

Souton mukaan maahanmuuttajanuorten selviytymiskeinoja on mm. koviksen rooliin pukeutuminen – siis koulun sääntöjen rikkominen (mm. tupakoiminen) ja väkivallalla uhkaaminen (tai väkivallan käyttäminen), huutaminen kovaan ääneen - ja tytöillä seksuaalisen normiston ylittäminen (rivot liikkeet ja esiintyminen välitunneilla). Tytöille vapaa käyttäytyminen voi olla myös keino vastustaa kodin tiukkoja moraalisia sääntöjä; koulussa he ovat vapaita sukulaistensa katseilta. Toiset lyöttäytyvät yhteen omankielisten kanssa siksi, että toisten huuteluja vastaan voi turvautua kaverin tukeen.

Keinoina voi käyttää myös suomalaisnuoren kanssa ystävystymistä. Tämä luonnollinen menetelmä asettaa usein myös suomalaisnuoren huutelujen, joskus jopa väkivallan (tai sen uhan) kohteeksi. Selviytymiskeinoina on myös rasismista ja huuteluista vaikeneminen. Suomalaisen kaverin kanssa hengaava vietnamilaispoika kertoi olevansa hiljaa häneen kohdistuvista huuteluista, sillä tieto tällaisesta voisi heikentää hänen asemaansa ja hyväksyntää suomalaisnuorten keskuudessa. Tämä on ollut keinona myös aiemmin mainitsemani puoliaasialaisen pojan kohtaamassa huutelussa. Pojan mukaan se, että hän kertoisi asiasta esim. opettajalle olisi huono asia sen takia, että sitten kaikki kaverit tietäisivät huudoista (, mikä olisi tosi noloa).

Souto on kerännyt myös positiivisia keinoja kamppailussa nuorten ryhmäkoostumuksissa ja jäsenyyksissä. Monikulttuurisella 8. luokalla oppilaat leikittelevät kunkin kulttuurin ”ominaisilla tavoilla” ja sekakielellä, mikä haastaa perinteiset ryhmäsuhteet ja järjestyksen.

Esteenä eritaustaisten kanssakäymiseen oli Souton mukaan se, että nuoret vetosivat kulttuurien eroihin, kun Souton mukaan voitaisiin ennemmin etsiä eri kulttuureista tulevien yhteisiä asioita – varsinkin kun nuoret eivät osanneet edes nimetä eroja.

Kaiken kaikkiaan pääsy suomalaisten nuorten piiriin ja yhteisöihin vaikutti vaikealta joensuulaiskoulussa. Yksi tie yhteisön jäseneksi oli pojilla urheilullisuus, tai seurustelusuhteet.

Souton kirjoituksessa eräs kiinnostava huomio oli se, miten tyttöjä vahditaan oman etnisen taustan porukoista. Souton mukaan olemme omaksuneet sen, että niiden muiden tyttöjä vahditaan, mutta hän nostaakin esiin sen, miten suomalaistyttöjen suhteita esim. venäläispoikiin paheksutaan, eli valvotaan. Venäläispojan kanssa seurusteleva tyttö sai kuulla ihmetystä siitä, miten voi olla venäläispojan kanssa, kun sehän on varas ja likainen.

Itse Itä-Suomessa asuneena jäin ihmettelemään kirjassa esiin tulevaa venäläisvastaisuutta. Lukiossa nimittäin opiskelin venäjän kieltä ja me venäjän opiskelijat kävimme ystävyyskoulussa rajan takana, samoin kuin venäläisoppilaat tulivat meille vastavierailulle. Mutta oma elämäni on toki vain yksi versio elämästä itäisessä Suomessa, samoin kuin Souton tutkimus on yksi tarina. Mielestäni Souton tutkimus ja kirja on kiinnostava, koska siinä kerrotaan konkreettisista tapahtumista koulussa. Haluaisinpa lukea myös vastauksen vuoden 2014 kouluista Souton tutkimukselle.

Anne-Mari Souto: Arkipäivän rasismi koulussa – Etnografinen tutkimus suomalais- ja maahanmuuttajanuorten ryhmäsuhteista (2011, Nuorisotutkimusverkosto)

222 sivua

 

Jorma Pollarin ja Marja-Leena Koppisen kirjoittama Maahanmuuttajan kohtaaminen ja opettaminen (2011/2000 PS-kustannus) on opas maahanmuuttajaoppilaan kohtaamiseen koulussa. Kirjassa on konkreettisia ohjeita siitä, mitä ja miten opettaa kouluun toisesta maasta tulleelle oppilaalle. Se kertoo myöskin, miten kohdata oppilaan vanhemmat ja mitä olisi hyvä selvittää oppilaan lähtömaasta ja mitä taas tulisi kertoa Suomen koulusta tulijalle.

Luin kirjan Souton kirjan jälkeen, ja se, mitä Souto kirjassaan kertoo, menee aika usein sen alle, mitä Pollarin ja Koppisen kirjassa mainitaan syrjinnäksi ja kiusaamiseksi:

Maahanmuuttajaoppilas on joutunut syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi, jos

-         Häntä nimitellään

-         Hänen kanssaan kieltäydytään tekemästä yhteistyötä

-         Kieltäydytään pitämästä häntä kädestä

-         Kieltäydytään istumasta hänen vieressään

-         Jakaudutaan etnisiin ryhmiin

-         Viljellään rasistisia iskulauseita ja vitsejä

-         Äännetään harkitun virheellisesti hänen nimeään

-         Imitoidaan hänen puhettaan

-         Häntä kohtaan käyttäydytään aggressiivisesti

 

Samat asiat toki pätevät kenen tahansa oppilaan suhteen.

Kirja on hyvä ja konkreettinen opas sellaiselle opettajalle, joka kohtaa ensimmäistä kertaa maahanmuuttajaoppilaan ja voi avata myös parkkiintuneemman opettajan silmiä. Painottaisin kuitenkin kirjan merkitystä aloittavalle opettajalle. Ehkä tiedon ja teorian myötä sellaiset koulut ja luokat, joita esiintyi Souton kirjassa, jäävät historiaan Suomessa.  

Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20

Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 (2013, Schildts & Söderströms) osui silmiini ja käsiini kirjaston pikalainoista. Kiinnostuin kirjasta alun perin Hesarin jutun perusteella, jossa Rosenlund kertoi elämästään nyky-Suomen köyhänä. Rosenlundin kirjassa onkin oikeastaan sitä samaa pohdintaa, jota Hesarin jutussa: miten tukholmalaisen lähiön köyhän perheen lapsesta kasvaa köyhä aikuinen vantaalaiseen lähiöön.

 

Nämä ovat kuusi- ja seitsenkerroksisia taloja, jotka ovat seisseet paikallaan Myyrmäessä 70-luvun alusta asti. Meidän taloamme ympäröivät yhtä korkeat tai jopa vielä korkeammat kerrostalot. Olinpa missä huoneessa tahansa, aina joku näkee minut: aina joltain parvekkeelta tai jostain ikkunasta näkee suoraan meidän kotiimme. Tänne ei voi piiloutua.

 

Mikä sitten on kuljettanut köyhän pojan yhtä köyhäksi mieheksi ja isäksi? Fittjassa pojalla oli äiti, joka teki työtä matalapalkka-alalla, ja isä, joka maksoi kotiin lastensa elämisestä, jos jaksoi. Poika muutti Suomeen, halusi opiskella ja työkseen kirjoittaa. Mutta hänen valitsemansa ala ei vain ole kovinkaan rahakas. Opiskelujen alkaessa nuori mies saa lapsen, ja hänen vaimonsa sairastuu. Vaimo sairastaa masennusta ja mies yrittää ehtiä hoitamaan lapset päiväkodista kotiin, pätkätyöt ja opiskelut - ja kirjoittamisen. Välillä hän ahdistuu, sillä elämä on pennin venyttämistä ja makaronien syömistä kuun lopussa, kun rahat ovat loppuneet.

 

Kirjan kantava teema on se, miten köyhyys periytyy. Onko köyhyyden kierrettä mahdollisuus katkaista?

 

"Koin, että minulla olisi pitänyt olla valmiudet katkaista lapsuuteni köyhyys, mutta en onnistunut. On olemassa yhteiskunnallisia rakenteita, jotka eivät salli sitä. Esimerkiksi se, että on töitä, joista saadulla palkalla ei voi elättää perhettään. Tai se, etten voi saada parempipalkkaista työtä ilman tutkintoa, mutta minulla ei ole varaa opiskella."

 

Näin Rosenlund kuvaa kierrettä HS:n jutussa. Kirjassa kuuluu vihainen ääni siitä, miten Rosenlund, se köyhä poika, josta kasvaa köyhä mies, epäonnistuu yrityksessään päästä yhteiskunnassa ylöspäin. Onko hänen mahdollista katkaista kierre edes omien lastensa kohdalta?

 

Yhteiskunta luo paineita. Pitää suorittaa. Pitää olla tietynlainen. Pitää järjestää lapsille harrastuksia, pitää ostaa heille uusia polkupyöriä ja auttaa heitä saamaan kaikki se, mitä ympäröivä yhteiskunta olettaa iloisten ja onnellisten lasten omistavan, ja tulemaan sellaisiksi, millaisia ympäröivä yhteiskunta olettaa iloisten ja onnellisten lasten olevat. Pitää olla loppututkinto, hyvät arvosanat ja kokemusta. Pitää käydä töissä, saada palkkaa, hankkia tuloja, ansaita, kuluttaa.

 

Itse luin kirjaa matkalla sellaisten aikuisten ja lasten seurassa, jotka elävät juuri niin kuin yhteiskunta olettaa. Kun ympärillä velloo 20-päinen lapsikatras, jolla on käsissään uusimmat padit ja tabletit, on kontrasti myyrmäkeläislähiöläiselämään melkoisen järisyttävä.

 

*****

 

Mistä en pitänyt kirjassa?

Siitä, että asiat junnasivat paikallaan. Ahdistus kasvoi, velloi ja pysyi paikallaan. Ehkä tämä oli tahallista, sillä niin myös köyhän perheen elämä velloi ja pysyi paikallaan: pelastusta ei ollut näkyvissä

 

Mistä pidin kirjassa?

Siitä, että tämä oli pitkästä aikaa kirja, jossa oli sanoma.   

 

 

 

 

Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20

2013, Schildts & Söderströms

suomentanut Ulrika Enckell

159 sivua

 

 

Pakkasta paossa....

Blogissani on ollut hiljaista, mutta olen tehnyt paljon asioita ruudun takana. Asettautunut uuteen kotiin ja uuteen ympäristöön. Järjestänyt asioita niin, että välttämätön ja pakollinen arki jotenkin alkaisi sujua.

Käynyt Kuopiossa.

 

Ai niin, ja seisonut, istunut ja juonut monta kuppia kahvia fudishalleissa.

 

Kyllä tämä taas tästä. Kirjojakin olen lukenut. Pian entiseen malliin, eli kasvattanut univelkaa yöllisillä lukuhetkillä. Pari kiinnostavaa kirjaa tulossa piakkoin.

 

Jukka Behm: Matkoilla

Jukka Behmin Matkoilla (2009, Tammi) on päätynyt kirjahyllyyni ties mistä, mutta on paikallaan odottanut lukuvuoroon pääsemistä aikamoisen kauan. Matkoilla-teos on päätynyt myös vuorenvalloitus-projektiini, joka päättyi viime vuonna ikävän huonosti, mutta jatkuu tänä vuonna entistä korkeammalle (siitä myöhemmin sitten).

 

Jukka Behmin kirjoihin olen tutustunut ensimmäisen kerran jo kolme vuotta sitten, kun luin hänen kirjansa Dr. Mumbai. Viime vuoden lopulla luin Behmin Intiaan sijoittuvan leppoisan dekkarin, Lahjoja norsujumalalle (2013, Tammi). Behmin pariin minut on tietenkin ohjannut se, että hän on kirjoittanut Intiaan ja intialaisiin liittyviä kirjoja. Päiväammatiltaan kouvolalainen Behm (s. 1973) on toimittaja ja koulutukseltaan teologian maisteri.

 

Matkoilla-teoksen pariin minut tietysti vei pakkanen, joka ainakin omat ajatukseni vie kauas pois pakkasenpuremista. Matkoilla-teos vie lukijan Thaimaahan ja kirjailijan "arkeen".

 

 

 

Kirjan henkilöhahmoista kantavin on Jaana, joka lähtee suoraan kirjamessuilta poikansa Jalmarin kanssa etelän lämpöön. Maahan, jossa tsunami on tuoreessa muistissa, mutta maa on kuitenkin jälleenrakennettu. Jaana on kirjailija, joka miettii uuden kirjan aihetta, henkilöitä ja tapahtumia koko ajan, ja kantaa näitä lomallaan mukanaan. Lukijalle Matkoilla-teos onkin kirja, jonka sisässä kirjoitetaan kirjaa, ja kirjan loppuessa voi vain miettiä, että mikä henkilöhahmoista oli minkäkin kirjan sisässä.

 

Patong Love Hotel.

Se olisi kirjan nimi. Se olisi tarina alumiinipurkista laskeutuvien löytöretkeilijöiden uudesta Kanariasta, romaani lomailusta, odotuksista ja pudotuksesta sadekauden todellisuuteen. Se sisältäisi tapahtumattomuutta. Mitättömiä sattumuksia, joista juuri ja juuri kehtaa avata suunsa tutussa seurassa. Juoni olisi hento, mutta sen kuristusote niin väkevä, ettei lukija laske kirjaa yöpöydälleen vaan se tippuu hänen päähänsä.

 

Aloin siis lukea kirjaa näillä ennakko-oletuksilla. Miten mahtaisi kirjalle käydä...

Kirjan henkilöhahmot ovat niitä tavallisia Thaimaan-matkalaisia: yksinäisiä keski-ikäisiä miehiä ja sitten toisaalta perheensä kanssa matkustavia vanhempia.

 

Perhe Tuimala on lähtenyt matkalle, koska kuuluuhan hyvin toimeentulevan perheen matkustaa. Siitäkin huolimatta, että perheen tytär haluaa istua mieluummin neljän seinän sisällä kuin mennä ulos rannalle, ja matkaan ei olisi ollut varaa, vaan sekin on ostettu velaksi. Perheen isän vaimolleen hankkima jalkahoito on aivan jotain muuta kuin tarkoitettu: vaimon jalat ovat hakkeluksena. Se on kuin perheen elämä: kuulostaa ja näyttää hyvältä, mutta ei yllä mainosten lupausten tasolle.

 

Kalevi on perheen vanha tuttu. Tällä kertaa Kalevi on kuitenkin matkalla yksin, ilman edesmennyttä vaimoaan. Kalevi pelkää näyttävänsä lentokoneessa juuri siltä, miltä näyttää: ikääntyvältä mieheltä, joka janoaa naisseuraa Thaimaasta. Mutta miten käy Thaimaan turistirysissä yksinäiselle miehelle? On kuin sitä ei voisi vastustaa: pieni thai-nainen on miehessä kiinni, eikä Kalevi pääse karkuun.

 

Entä Jaanan poika Jalmari? Löytääkö nuori mies rakkauden aakkoset maasta, jossa naiset elävät miellyttäkseen miehiä...

 

Kaiken kaikkiaan, kirja oli hieman tylsistyttävä, sillä vaikka sen tarkoitus lienee ollut näyttää, että kaikki ei ole siltä, miltä näyttää, en oikein jaksanut innostua kulissien taakse kurkistelusta. Oli kirjassa ihan kivojakin kikkoja, kuten kirjailijan työn sisältäminen kerrontaan ja sillä leikittely, mutta silti kirjasta jäi hieman laimea jälkitila. Ehkä siksi, että se pyöri pitkälti naisten ja rakkauden ja edellisten puutteen ympärillä.

 

He kaksi lähtivät kulkemaan kohti rantaa. Pimeässä illassa vastaan tuli keijukaismaisia tyttöjä yksin ja käsi kädessä pydystämänsä farangin kanssa, nuorten miesten uhoavia seurueita, transvestiitteja vääntyneissä koroissaan, vartaiden kypsentäjiä ja itseään palvanneita pariskuntia, jotka videoivat baarien tunnelmaa.

 

 

Jukka Behm: Matkoilla

2009, Tammi

224 sivua

 

Anne Tyler: Amerikan lapset

Anne Tylerin Amerikan lapset (2008, Otava) on ollut lukulistallani siitä asti, kun muistan kirjan nähneeni jossain päin kirjablogimaailmaa. Kirjan ovat lukeneet ainakin Lumiomenan Katja ja Kirjavan kammarin Karoliina. Kirjaa on luettu viime aikoinakin, esim. Kirjanaisen blogissa. Kiinnostavaa oli myös käydä lukemassa Suvi Aholan arvostelu kirjasta vuodelta 2008.

 

Oma kirjavuoteni on lähtenyt hieman köhien käyntiin tänä vuonna; luin erästä toista kirjaa, jossa käsitellään myös osin siirtolaisten elämää USA:ssa. Siinä toisessa kirjassa kertojana on vanheneva mies, Amerikan lapsissa taas yli 60-vuotias nainen, Maryam. Kirjat ovat kovin samanlaisia, mutta siinä missä toisen kirjan tarina laahautui mukana vaivalloisesti, Tylerin teksti eteni pikavauhtia ja sain kirjan luetuksi ripeään tahtiin ja Amerikan lapset kirivät tämän vuoden ensimmäiseksi kirjakseni.

 

Näiden kahden kirjan ero on myös se, että Tyler ei kaivaudu kovinkaan syvälle kirjassa tapahtuviin asioihin. Siinä on adoptiota (kolmeen kertaan, kahdessa perheessä), syöpään sairastuvia ihmisiä, edesmenneitä aviomiehiä, järjestettyjä avioliittoja, kulttuurien kohtaamisia ja amerikkalaisuutta. Kaikki tuodaan esiin kuin ohimennen. Asioita tapahtuu keskiluokkaisten amerikkalaisten perheiden elämässä - ja iloista ja suruista huolimatta elämä jatkuu koko ajan.

 

Kaikki alkaa sinä päivänä, kun periamerikkalainen perhe Donaldson ja iranilaistaustainen perhe Yazdan on ottamassa vastaan korealaista adoptiolastaan lentokentällä samaan aikaan. Bitsy Donaldson ajattelee, että tyttöjen olisi hyvä tutustua toisiinsa, sillä he voisivat saada toisiltaan tukea tulevassa elämässään. Niinpä Yazdanit kutsutaan syksyn haravointitalkoisiin ja joka vuosi tyttöjen saapumisjuhliin. Seuraa perheiden lähentymistä ja ystävystymistä, jopa siinä määrin, että Yazdan-perheen isoäiti, Maryam, alkaa paheksua miniänsä pyrkimyksiä olla Donaldsonien kaltainen. Tosin, koska hän on keskiluokkainen, ei hän kerro paheksumisiaan ääneen.

 

Maryam, joka on tullut avioliiton kautta Iranista Yhdysvaltoihin, kokee amerikkalaisuuden aika ajoin ärsyttävänä. Amerikkalainen kuvittelee, että hänen tapansa tehdä asioita on se ainoa oikea, ja nämä tavat pitäisi saada levitetyksi kaikille muillekin. Donaldsoneja taas aika ajoin ärsyttää Maryamin jästipäinen halu pitää kiinni omista tavoistaan, juhlistaan ja huonosta englannistaan. Ja siltikin, he aina kutsuvat Maryamin mukaan juhliinsa. Ärsytys ja erilaisuus ovat tässä kirjassa pohdiskelun alaisia asioita, eivät ristiriitoja ja sotia aiheuttavia aiheita. Keskiluokkaisuus onkin kirjan kantava teema: loppujen lopuksi kaikilla on oikein mukava elämä, vallankumous Iranissa on paljon kaukaisempi asia kuin tutista vieroittaminen. Jälkimmäinen onkin taas asia, jonka kunniaksi voi järjestää suuret juhlat.

 

Maryam kokee erilaisuutta, toiseutta ja vierauden tunnetta - mutta eikö jokainen tunne näitä tunteita jossain määrin, väläytetään kirjassa. Ja kyllä, Maryaminkin elämä on lopultakin oikein mukavaa aamulehtineen ja lapsenlapsineen. Välillä taustalla kummittelevat sellaiset ajatukset, että miten todellinen sukulainen onkaan hänen adoptiolapsenlapselleen Iranissa elänyt ja siellä kuollut isoisoisä, mutta toisaalta, elämä nyt vain on antanut tällaiset kortit.

 

Suosittelen kirjaa sellaiselle lukijalle, jolle elämä on hieman enemmän höttöistä kuin tuskaista.

Anne Tyler: Amerikan lapset
2008, Otava
alkuperäinen teos: Digging to America (2006)
suomentanut Kristiina Rikman
329 sivua
(omasta hyllystä)

Ja koska USA on yksi maista, joka matkaa Brasiliaan kesällä futaamaan, tästä kirjasta tuli jälleen yksi kirja Kirjallisuutta futis-maista -haasteeseeni:

Lukuhaasteet vuodelle 2014

 

 

 

Kirjojen lukemisessa yksi mukavin ja kiinnostavin asia on se, että lukemalla voi tutustua maailmoihin, joihin ei muuten pääsisi mukaan. Siksi tänäkin vuonna aion haasteen muodossa lukea kirjallisuutta eri maista. Tällä kertaa luen kirjoja niistä maista, jotka raivasivat tiensä jalkapallon MM-kisoihin Brasiliaan. Kisat pidetään 12.6. - 13.7. 2014, joten lukuaikaa on aina kisojen finaalipäivään asti.

 

Tällä hetkellä olen jo lukenut kirjat seuraavista futis-maista (melkein kaikki Afrikan maat):

 

Ghana: Ama Ata Aidoo: Muutoksia - eräs rakkaustarina (2002, Kääntöpiiri);

 Taiye Selasi: Ghana ikuisesti (2013, Otava)

Kamerun: Calixthe Beyala: Assèze afrikkalainen (2011 Kampus kustannus)

Nigeria: Chimanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat (2013, Otava)

Norsunluurannikko: Aya - The Secrets come Out (2009, Drawn & Quarterly);

Aya of Yop City (2009, Jonathan Cape); Aya - love in Yop City (2013, Drawn & Quarterly)

 

 

 

Maailmavalloitusta olen harrastanut kirjojen kanssa jo vuodesta 2011 asti, jolloin luin matkateeman alla kirjoja yhteensä 24 maasta. Luku-urakkaa voit seurata täältä. Vuotta myöhemmin ryhdyin sitten paloittelemaan ateriaa ja siirryin lukemaan Eurooppaa, ja haastetta olen jatkanut vielä viimekin vuonna merkitsemällä eurooppalaisia kirjoja saman tunnisteen alle. Eurooppa siis täydentyi ja tuli luetuksi Itä-Eurooppaa lukuunottamatta (kirjat täällä).

 

Viime vuonna aloin lukea Aasiaa, mutta tuskastuin varsin pian, sillä kirjoja Aasian maista on tosi vaikea löytää Kiinaa, Intiaa ja Japania lukuunottamatta. Aasian saavutuksiani täällä. Ja osa jostain syystä täällä. Loppuvuodesta innostuin etsimään Afrikan tähteä, ja luinkin kirjoja 12 Afrikan maasta (kirjat täällä). Luettu maailmani näyttää siis kutakuinkin tältä:

 

Kirjallisuutta futis-maista lukuhaaste toivottavasti täyttää valkoisia kohtia Etelä-Amerikasta ja värittää myös Australian. Itäinen Eurooppa ja keskinen Aasia saattaa jäädä ikuiseksi haaveeksi kirjamaailmassa...

 

 

Make yours @ BigHugeLabs.com

 

 Samalla pääsen siis osallistumaan Tarukirjan Hola Español -lukuhaasteeseen. Koska haaste päättyy  jo kansainvälisenä Kirjan ja ruusun päivänä 23.4.2014, aloittanen kirjakevään (keväthän se toki jo kohta on!) lukemalla espanjankielisiä futismaita... Odotan, että maat suovat iloa ja väriä tähän Suomen tämän vuoden harmaaseen talveen.

 

 

 

 

Muuten aion lukea kevään uutuksien ohella joitakin pienempiä lukuhaasteita, joita esittelen sitten, kun niitä mieleen tulee. Tammikuussa aion lukea ihan vain sellaisia kirjoja, joita olen halunnut lukea jo pitkän aikaa, ja jotka ovat jääneet jostain syystä lukematta.

 

Hyvää kirjavuotta kaikille!

 

 

Kevät 2014

Vuosi 2013 on häthätää paketoitu menneeksi, niin onkin aika katsoa, mitä seuraavana vuonna lukisi. Kustantamojen katalogit näyttävät siltä, että aivan hirvittävän paljon uutta ja kiinnostavaa ei ole tulossa keväällä kauppoihin. Tai ehkä olen muuttunut nirsommaksi, enkä edes suunnittele lukevani kaikkea uutta.

 

 

Viime vuodesta jos jotain opin, niin sen, että määrä ei todellakaan korvaa laatua. Luin nimittäin itselleni ennätysmäärän kirjoja, mutta kun yritin miettiä niitä kirjoja, jotka tekivät oikeasti vaikutuksen, oli hurjan paljon vähemmän tarjolla olevia kirjoja. Kannattaa tehdä kirjoja valitessa niin kuin muutenkin elämässään: uskoa omaan makuunsa ja tehdä asioita elämässä niin, että ne miellyttävät itseä, eikä muita.

 

Tänä vuonna aion lukea vain niitä kirjoja, jotka kiinnostavat kustantamon kuvauksen perusteella ja sitten joitain luottokirjailijoitani, kuten Katja Kaukonen, Jhumpa Lahiri, joiden kirjoja myös eniten odotan.

 

Syksyltä on paljon kirjoja vielä lukematta, ja taidanpa pykäistä Mount Everest -haasteen taas liikkeeseen, sillä niin vähän jaksoin viime vuonna kavuta, että tuskin pääsin edes Kolille... Eli omasta kirjahyllystä alan lukea kirjoja heti, kunhan kirjahylly muuton jäljiltä rakentuu.

WSOY

/kotimainen kirjallisuus:

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön (tammikuu)
Katja Kaukonen: Kohina (helmikuu)

/käännetty kirjallisuus:

Sarah Delijani: Jakarandapuun lapset (tammikuu
Donna Tartt: Tikli (maaliskuu)
Ayana Mathis: Huonetta ja sukua (toukokuu)

/Nuorten:

Mika Keränen: Maaliviivalla (toukokuu)

Tammi

/kotimainen kirjallisuus

Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus (helmikuu)
Janne Ora: Kadotetun lumo (maaliskuu)

/käännetty kirjallisuus

Toni Morrison: Koti (tammikuu) - keltainen kirjasto
Alice Munro: Kallis elämä (tammikuu) - keltainen kirjasto
Kerstin Ekman: Huijareiden paraati (maaliskuu) - keltainen kirjasto
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty (huhtikuu) - keltainen kirjasto
Joël Dicker: Totuus herra Quebertin tapauksesta (huhtikuu) - keltainen kirjasto

/nuoret

Henna Helmi Heinonen: Miisan kaksoisaxel (tammikuu)
Saku Heinänen: Zaida ja lumienkeli (huhtikuu)

Otava

/kotimainen kirjallisuus

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (tammikuu)
Meri Kuusisto: Amerikkalainen (tammikuu)
Nura Farah: Aavikon tyttäret (helmikuu)

/käännetty kirjallisuus

J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus (helmikuu)
Siri Hustvedt: Säihkyvä maailma (maaliskuu)

Gummerus

/käännetty kirjallisuus

NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet (tammikuu) - luettu
Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (tammikuu)


Atena-kustannus

Jari Ekberg: Kuin taivasta koskettaisi (huhtikuu)

Schildts & Söderströms

Jyrki Heino: Kello (huhtikuu)
Johannes Anyuru: Myrsky nousee paratiisista (huhtikuu)

/lapset

Carlos de Cruz & Janne Haikari: Kuninkaantie (toukokuu)

Siltala

Eleanor Catton: Valontuojat (toukokuu)

Kirjoja odotellessa voi aloittaa oikeastaan mistä tahansa pinosta, koska kaikki kirjat, jotka olen kotiini kantanut, kiinnostavat minua!

Vuoden 2013 kirjat

Heinäkuun alussa listasin vuoden alun kirjat kuuteen kategoriaan, ja nyt listaan samoihin (paitsi viimeisen muutin Euroopasta Afrikaksi) kuuteen joukkioon loppuvuonna lukemani kirjat.

1. Kuusi uutta kirjailijaa

Maija Vilkkumaa: Nainen katolla (2013, Kaiku books)
Marissa Mehr: Veristen varjojen ooppera (2013, WSOY)
Niina Miettinen: Israel-tyttö (2013, Teos)
Pasi Pekkola: Unelmansieppaaja (2013, Otava)
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori (2013, Tammi)
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (2013, Gummerus)
 
2. Kuusi kirjailijaa, joita olen lukenut aiemminkin

Chimanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat (2013, Otava)
Vikas Swarup: Nuoren naisen koetukset (2013, WSOY)

Herman Koch: Lääkäri (2013, Siltala)
Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit (2013, Otava)
Kari Hotakainen: Luonnon laki (2013, Siltala)
Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä (2011/1981, WSOY)


3. Kuusi kirjailijaa, joiden kirjoja haluan lukea vielä lisää

Indrek Hargla
Riitta Jalonen
Annika Luther
Niina With
Nina Banerjee-Louhija
Marja Björk



  
4. Kuusi kirjaa, joista olen nauttinut eniten

Johanna Sinisalo: Auringon ydin (2013, Teos)
Jukka Laajarinne: 72 (2013, Atena)
Kjell Westö: Kangastus 38 (2013, Otava)
Judith Schalansky: Kirahvin kaula (2013, Tammi)
Peter Franzén: Samoilla silmillä (2013, Tammi)
Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta (2013, WSOY)


 
5. Kuusi kirjaa, jotka veivät minut erityiselle matkalle (erilaisiin maihin, aikoihin ja paikkoihin)
Juha Vakkuri: Leokongo - runoelma (2006, Like)
Ville Ranta: Kajaani (2008, Asema)
Zinaida Lindén: Monta maata sitten (2013, Gummerus)
Satu Rommi: Teetä ja temppeleitä - matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodžasta (2013, Basam Books)
Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta (2013, WSOY)
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo (2013, Karisto)

6. Kuusi matkaa Afrikkaan

NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet (2013, Gummerus)
Marquerite Abouet (käsikirjoitus) ja Clément Oubrerie: Aya
Taiye Selasi: Ghana ikuisesti (2013, Otava)
Marie NDiyae: Kolme vahvaa naista (2013, Gummerus)
Calixthe Beyala: Asseze afrikkalainen (2011, Kampus kustannus)
Ama Ata Aidoo: Muutoksia - eräs rakkaustarina (2002, Kääntöpiiri)


Kirjat, joista kirjoitin heinäkuussa:

1. Kuusi uutta kirjailijaa

Chitra Banerjee Divakaruni

Yiyun li ja tässä

Chad Harbach

Julien Kibler

Kim Echlin

Hisham Matar



2. Kuusi kirjailijaa, joita olen lukenut aiemminkin

Paula Havaste

Johanna Sinisalo

Maarit Verronen

Joanne Harris

Anne Tyler

Elif Shafak



3. Kuusi kirjailijaa, joiden kirjoja haluan lukea vielä lisää

Joel Haahtela

Tua Harno

Johanna Holmström

Joonas Konstig

Kaj Korkea-aho

Paul Auster


4. Kuusi kirjaa, joista olen nauttinut eniten

Ranya ElRamly: Auringon asema

Anu Juvonen: lähiöoksennus

Mooses Mentula: Isän kanssa kahden

Sara Razai: Olen etsinyt sinua

Graig Thompson: The Blankets

Pia Heikkilä: Operaatio lipstick


5. Kuusi kirjaa, jotka veivät minut erityiselle matkalle (erilaisiin maihin, aikoihin ja paikkoihin)

Tarquin Hall. Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus

Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag

Ahmad Khalid Tawfiq: Utopia

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret

Sonja Hellman: Naiset ilman maata

Kyong-Sook Shin: Please look after your mother


6. Kuusi matkaa Euroopassa

Jonas Hassen Khemiri: Ajatussulttaani

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

Ian McEwan: Makennälkä

Jouko Heikura: Tummien vuorten varjossa

Jouko Heikura: Joki kaupungin alla

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa



Koko vuonna 2013 luin yhteensä 169 kirjaa:

Kotimainen kirjallisuus (91): 

Abu-Hanna, Umayya: Sinut (2007, WSOY) 
Abu-Hanna, Umayya: Multikulti -  Monikulttuurisuuden käsikirja (2012, Siltala)
Ala-Harja, Riikka: Reikä (2013, like)
Autere, Terttu: Huhtikuun morsian (2013, Karisto) 
Banerjee-Louhija, Nina: Intian helmi (1985, WSOY)
Banerjee-Louhija, Nina: Valkoisen orkidean maa (1981, WSOY)

Behm, Jukka: Lahjoja norsujumalalle (2013, Tammi)

Björk, Marja: Posliini (2008, like)
Björk, Marja: Prole (2012, like)
Carpelan, Bo: Lehtiä syksyn arkistosta (2011, Otava)
Ellilä, Kirsti: Kaivatut (2013, Karisto)
ElRamly, Ranya: Auringon asema (2002, Otava)
Franzén, Peter: Samoilla silmillä (2013, Tammi)
Grönroos, Satu: Lumen syli (2012, Atena kustannus oy)
Haahtela, Joel: Lumipäiväkirja (2008, Otava)
Haahtela, Joel: Naiset katsovat vastavaloon (2002/2000, Otava)
Haahtela, Joel: Perhoskerääjä (2011/2006, Otava)
Hakalahti, Niina: Uimataito (2008, Tammi) 
Harno, Tua: Ne jotka jäävät (2013, Otava)
Havaste, Paula: Kolme käskyä (2013, Gummerus)
Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick (2013, Otava)
Heikura, Jouko: Mustien vuorten varjossa (2011, Gummerus)
Heikura, Jouko: Joki kaupungin alla (2013, Gummerus)
Heino, Jyrki: Kellari (2012, Schildts + Söderströms)
Hiltunen, Pekka: Iso (2013, WSOY)
Holmström, Johanna: Itämaa (2013, Otava)

Hotakainen, Kari: Luonnon laki (2013, Siltala)

Hurma, Nina: Yönpöpunainen höyhen (2013, Gummerus)
Hämeen-Anttila, Virpi: Marionetit (2013, Otava)
Hämäläinen, Simo: Kätkäläinen ja naapurin mies (2008, Gummerus)
Idström, Annika: Kirjeitä Trinidadiin (1989, WSOY)
Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa (2005, Tammi)
Itkonen, Juha: Hetken hohtava valo (2012, Otava)
Itkonen, Juha: Seitsemäntoista (2010, Otava)
Jaatinen, Heidi: Ei saa katsoa aurinkoon (2010, Gummerus)
Jalonen, Riitta: Kuka sinut omistaa (2013, WSOY)
Kauranen, Anja: Sonja O. kävi täällä (2010/1981, WSOY)
Konstig, Joonas: Totuus naisista (2013, Gummerus)
Liksom, Rosa: Hytti nro 6 (2011, WSOY)
Lindgren, Minna: Kuolema ehtoolehdossa (2013, Teos)
Juvonen, Anu: Lähiöoksennus (2013, Minerva) 
Jaatinen, Heidi: Ei saa katsoa aurinkoon (2010, Gummerus)
Kallas, Aino: Sudenmorsian (1956/1928, Otava)
Kiiskinen, Jyrki: Jonglööri (2013, WSOY)
Korkea-aho, Kaj: Tummempaa tuolla puolen (2012, Teos & Schiltds & Söderströms)
Kouros, Alexis: Gondwanan lapset (1997, Lasten keskus)
Laajarinne, Jukka: 72 (2013, Atena)
Laulajainen, Esko: Oopperakaupungin murhat (2011, Edico)
Lindén, Zinaida: Monta maata sitten (2013, Gummerus)
Luther, Annika: Opettajainhuone (2013,  Teos & Schidlts&Söderströms)
Lähteenmäki, Laura: Rinkkadonna (1998, WSOY)
Lähteenmäki, Laura: Norh-End - Niskaan putoava taivas (2012, WSOY)
Lähteenmäki, Laura: Iskelmiä (2013, WSOY)
Marttinen, Annamari: Mistä kevät alkaa (2005, Tammi)
Marttinen, Annamari: Mitä ilman ei voi olla (2013, Tammi)
Mehr, Marissa: Veristen varjojen ooppera (2013, WSOY)
Mentula, Mooses: Isän kanssa kahden (2013, WSOY)
Miettinen, Niina: Israel-tyttö (2013, Teos)
Nieminen, Veera: Avioliittosimulaattori (2013, Tammi)
Pakkanen, Jukka: Täysmustat futispläägät (1987, Gummerus)
Paso, Eero: Ruotsinmaa (2013, Nordbooks)
Pekkola, Pasi: Unelmansieppaaja (2013, Otava)
Peura, Nina: Yöpakkasia (2013, Mäkelä)
Pöyhönen, Virpi: Hän rakastaa minua (2013, WSOY)
Rajakylä, Sami: Pätkärunoilija (2013, WSOY)
Rannela, Terhi: Punaisten kyynelten talo (2013, Karisto)
Rasi-Koskinen, Marisha: Valheet (2013, WSOY)
Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu (2013, Gummerus)
Razai, Sara: Olen etsinyt sinua (2012, Teos & Schiltds & Söderströms) 
Saisio, Pirkko: Betoniyö (2011/1981, WSOY) 
Simukka, Salla: Punainen kuin veri (2013, Tammi)
Sinisalo, Johanna: Sankarit (2003, WSOY)
Sinisalo, Johanna: Auringon ydin (2013, Teos)
Sipilä, Jarkko: Todennäköisin syin (2006/2004, Gummerus)
Supinen, Miina: Orvokki leukaluun urakirja (2013, WSOY)
Supinen, Miina: Säde (2013, WSOY)
TaoLin: Suomen taivaan alla (2008, Enostone)
TaoLin: Sininen maa (2012, Enostone)
Teerialho, Taina: Hiljainen kevät (2008, WSOY)
Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet (2013, Tammi)
Tikka, Eeva: Annu (1983, Gummerus)
Tikkanen, Märta: Punahilkka (1986, Tammi)
Tuomela, Harri: Vallilan murhamammat (2013, Nordbooks)
Vaahtera, Veera: Rakkautta, vahingossa (2013, Tammi)
Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa (2013, Gummerus)

Verronen, Maarit: Varjonainen (2013, Tammi)
Vilkkonen, Lauriina: Ensi-iltahuvit (2005, WOSY)
Vilkkumaa, Maija: Nainen katolla (2013, Kaiku Books)
Vuorio, Hannu: Isän poika (2012, Like)
Westö, Kjell: Kangastus 38 (2013, Otava)
With, Niina: Taisit narrata, Stella (2013, Myllylahti)

Käännetty kirjallisuus (58): 


Adichie, Chimanda Ngozi: Kotiinpalaajat (2013, Otava)
Aitoo, Ama Ata: Muutoksia - eräs rakkaustarina (2002/1991, Kääntöpiiri)
Auster, Paul & Coetzee J.M.: Tässä ja nyt -kirjeitä ystävyydestä (2013/2013, Tammi) 
Berg, Maimu: Kolme kohtaloa (2011, Nynorden)
Bernhard, Thomas: Muuan lapsi (2013, lurra editions)
Beyala, Calixthe: Asseze afrikkalainen (2011/1994, Kampus kustannus)
Bulawayo, NoViolet: Me tarvitaan uudet nimet (2013, Gummerus)
Coetzee, J.M.: Häpeäpaalu (2000/1999, Otava)
Delacourt, Gregoire: Onnen koukkuja (2013, WSOY)
Desai, Kishwar: Postimyyntilapset (2013/2012, Like)
Divakaruni Chitra Banerjee: Hopealaakson salaisuus (2004/2003, Tammi)
Renate Dorrestein: Hyvä äitipuoli (2013, WSOY)
Echlin, Kim: Kadonneet (2009/2009, Tammi) 
Fermine, Maxence: Lumi (2005/1999, Otava) 
Hall, Tarquin: Vish Puri ja kadonnen palvelijattaren arvoitus (2012/2009, Gummerus)
Hall, Tarquin: Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus (2013, Gummerus)
Harbach, Chad: Pelin Henki (2013/2011, Otava)
Hargla, Indrek: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (2011, Moreeni)
Harris, Joanne: Persikoiden aikaan (2013/2012, Otava)
Hinton, S.E: Olimme kuin veljet (1983/1971, Otava)
Hosseini, Khaled: Ja vuoret kaikuivat (2013, Otava)
Hustvedt, Siri: Kesä ilman miehiä (2011, Otava)
Khemiri, Jonas Hassen: Ajatussulttaani (2004/2003, Johnny Kniga)
Kibler, Julie: Matkalla kotiin (2013, Gummerus)

Koch, Herman: Lääkäri (2013, Siltala)

Kourouma, Ahmadou: Ei allahin tartte (2002/2000, Tammi)
Kundera, Milan: Olemisen sietämätön keveys (1996/1983, WSOY)
Li, Yiyun: Kulkurit (2013/2009, Tammi)
Li, Yiyun: Kultapoika, smaragdityttö (2012/2010, Tammi)
Mankell, Henning: Nimeltään Tea-Bag (2004/2001, Otava)
Mason, Daniel: Pianonvirittäjä (2003/2002, Tammi) 
McCall Smith, Alexander: Onni ja siniset kengät - Mma Ramotswe tutkii (2011/2008, Otava)
Hisham Matar: Erään katoamisen anatomia (2013, WSOY)
McCleen, Grace: Ihana maa (2013, Otava)
McEwan, Iwan: Makeannälkä (2013/2012, Otava)
Mori, Kyoko: Shizukon tytär (1999, Otava)
NDiaye, Marie: Kolme vahvaa naista (2013, Gummerus)
Penney, Steff: Näkymättömät (2013, Bazar)

Poznanski, Ursula : Vii5i (2013 Atena) 

Radge, Anne B.: Aion tehdä sinut onnelliseksi (2013, Tammi)

de Rosnay, Tatiana : Viimeinen kesä (2011, WSOY)

Ruitlane, Olavi: Nainen (2011, Savukeidas)

Saat, Mari: Lasnamäen lunastaja (2011, WSOY)

Schalansky, Judith: Kirahvin kaula (2013, Tammi)

Selasi, Taiye: Ghana ikuisesti (2013, Otava)

Semple, Maria Missä olet Bernadette? (2013, Gummerus)
Sepúlveda, Luis: Vanha mies joka luki rakkausromaaneja (1993/1989, WSOY)
Shafak, Elif: Kunnia (2013, Gummerus)
Shin, Kyung-Sook: Please Look After Mother (2012, Phoenix)
Swarup, Vikas: Nuoren naisen koetukset (2013, WSOY)
Tawfiq, Ahmad Khalid: Utopia (2013/2009, Like)
Thúy, Kim: Ru (2012, Libre Expression, alkuperäinen 2009 ranskaksi)
Tropper, Jonathan: Kuinka lähestyä leskimiestä (2009/2007, Karisto)
Tyler, Anne: Jää hyvästi (2013/ 2012, Otava)
Ullman, Linn: Aarteemme kallis (2012/2011, WSOY)
Wells, Rebecca: Jumalaiset jajasiskot (1999/1996, Gummerus)
Katarina Wennstam: Alfauros (2013, Otava)
Yoshimoto, Banana: N.P. (1996, Otava)

Sarjakuvakirjat (9): 

Marquerite Abouet (käsikirjoitus) Clément Oubrerie (kuvitus): Aya - elämää Yop Cityssä (2010, Arktinen banaani)
Aya - The Secrets come Out (2009, Drawn & Quarterly) 

Aya of Yop City (2009, Jonathan Cape)

Aya - love in Yop City (2013, Drawn & Quarterly)

Hanna Koljonen: Sokerihullu (2012, Asema kustannus)

Thompson, Craig: The Blankets (2003 Top Shelf Productions)
Ranta,Ville: Kajaani (2008, Asema)
Ranta, Ville: Kyllä eikä ei (2013, WSOY)
Tietäväinen Aino & Ville: Vain pahaa unta (2013, WSOY)


Runot (5): 

Ismo Alanko: Rakkaus on ruma sana - valitut lauluntekstit (2004, Johnny Kniga)

Anja Erämaja: Töölönlahti (2013, WSOY)

Päivi Lappalainen: Kulkisitko kanssani  (2013, Books on Demand)

Tapio Nyyssönen: Kesä ajaa keltaisella Ferrarilla (2008, Pilot-kustannus oy)

Vakkuri, Juha: Leokongo - runoelma (2006, Like)

Tietokirjallisuus (6): 

Annette Årheim: Misery lit (2013/2012, Avain)
Maahanmuuttajan matka suomalaiseen yhteiskuntaan (2012, P.-K.:n ammattikorkeakoulu)
Sonja Hellman: Naiset ilman maata (2013, Like)
Tommi Melender: Yhden hengen orgiat (2013, WSOY)
Satu Rommi: Teetä ja temppeleitä– matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodžasta (2013, Basam Books)
Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret (2013, Atena)