Käväisin syyslomallani Latvian pääkaupungissa Riiassa. Matka oli minulle muistorikas, sillä asuin 11 vuotta sitten syksyn maassa, enkä ole käynyt siellä joulukuun 2003 jälkeen - vaikka on monta kertaa pitänyt. Matkaahan maahan ei ole kuin tunnin lento, mutta jotenkin matka on jäänyt tekemättä.
Maassa ja kaupungissa oli aivan mahtavaa olla, pitkästä aikaa. Osin kaupunki ja jopa ihmiset olivat entisellään, osin taas oli paljonkin muuttunut. Paljon aikaa meni vanhojen ja tuttujen katujen tallaamiseen - ja samalla mieleen tuli muistoja 11 vuoden takaa.
Jäljelle jääneet kaksi päivää Tsukuru vietti vain kuljeskelemalla Helsingin katuja päämäärättömästi. Välillä ripsi sadetta, muttei mitenkään huomattavasti. Hän pohdiskeli monenlaista kävellessään. Oli paljon ajateltavaa, ja hän halusi järjestää tunteensa mahdollisimman hyvin ennen paluutaan Tokioon. Väsyttyään kävelemiseen tai ajattelemiseen hän pistäytyi kahvilaan, joi kahvin ja söi voileivän. Hän eksyi eikä tiennyt missä oli, muttei välittänyt siitä. Kaupunki ei ollut kovin suuri ja raitiovaunuja kulki joka paikassa. Lisäksi eksyminen tuntui hänestä nyt jossain mielessä jopa mukavalta.
Haruki Murakamin sanat kohdistuvat japanilaisen miehen matkaan Helsinkiin, mutta kuvaavat myös omaa matkaani Riikaan. Halusin käydä katsomassa, että kaupunki on vielä tallessa, mutta myös selvittämässä ajatuksia, sillä kotiin palattua on aina helpompi nähdä, mikä elämässä on tärkeää. Pieni irtiotto siitä arjesta, jossa pyörii vailla päämäärää, tuntuu pelkästään hyvältä.
Tässä hieman kuvia Riiasta, ja joitakin vinkkejä, mitä kaupungissa kannattaisi tehdä.
1. Vapauden muistomerkki. Oikeastaan tätä ei voi olla huomaamatta, koska se on iso ja mahtava ja keskellä kaupunkia. Muistomerkki on vaikuttava paitsi kooltaan myös sen tuomasta uskosta vapauteen. Kannattaa jäädä katsomaan vahdinvaihtoa, koska sotilaallisuus ja univormut tekevät patsaasta vielä vähän arvokkaamman.
2. Bastejkalnsin puistoalue Vapauden muistomerkin liepeillä. Täällä syksykin on kaunis, ilmapiiri rauhallinen ja hiljainen.
3. Miehitysmuseo, joka toimii lahjoitusvaroin - voit maksaa sisäänpääsystä siis omantunnon mukaan. Miehitysmuseo kertoo Latvian historian synkistä vuosista toisen maailmansodan aikaan: juutalaisten vaino, Neuvostoliiton tulo ja natsi-Saksan väliaikainen oleminen. Vankileirien huone, kuvat juutalaisten kuljettamisesta pienen matkan päähän Riiasta ja harvojen eloonjääneiden kertomukset, jäämistöt molemmista, tuovat ihmiskunnan kauheudet niin lähelle, ettei niille voi sanoa, ettei näitä koskaan tapahtunut.
Toinen museo sadepäivien iloksi: Riian historian museo (tietoja täällä), jossa kävin ensimmäistä kertaa. Museo oli hienosti rakennettu: jokaisessa huoneessa oli oma aikakautensa ja aikakaudesta kertovaa aineistoa. Keskiaika ja hansakauppiaat tulivat lähemmäksi rahojen ja karttojen sekä piirrosten avulla. Samat talot näkyvät vanhassakaupungissa vieläkin, museo toi niihin sen elämän, joka taloissa oli satoja vuosia sitten. Kaikissa huoneissa oli englanninkielinen kierrevihkonen, jonka avulla esineistö tuli selväksi.
4. Vanhakaupunki. Mustapäiden talo on se kaikkein hienoin talo Riian keskustassa. En kyllästy talon tuijotteluun. Kaikki yksityiskohdat ovat niin kertakaikkisen hienoja tässä rakennuksessa. On omituista ajatella, että tällainen rakennettiin jo 1300-luvulla. Ja mikä kulttuuriteko rakentaa talo uudelleen (toisen maailmansodan pommituksissa talo rikottiin ja Neuvostoliiton miehityksen aikaan talo purettiin kokonaan, kunnes se jälleenrakennettiin 90-luvulla).
5. Pārdaugava eli tois puol jokke. Sieltä näkee hienosti Riian ja jokirantaa pitkin on rauhallista kävellä. Joen toiselta puolelta löytyy myös mahtava monikerroksinen uusi rakennus: uskokaa tai älkää, tämä on kirjasto! Kokemisen arvoinen paikka - ja ehkä Suomeenkin saadaan jossain vaiheessa yhtä huikea kirjasto.
6. Art nouveau eli jugend-talot Elisabetas ielalla. Matkalla vanhastakaupungista tänne voi taas kävellä pitkin puistoja, sillä Riiassa on tosi paljon viheralueita. Tällä kertaa löysin matkalta Latvian taidemuseon, joka on remontissa ja taide kannettu katujen varrelle nähtäväksi.
7. Yleinen häröily ja päämäärätön kuljeskelu vanhassakaupungissa. Oli kiinnostavaa huomata, että suomalaiset ovat löytäneet kaupungin. Kun asuin syksyllä 2003 Riiassa, kuulin koko aikana kaksi kertaa puhuttavan suomea kaduilla (toki kaupungissa oli paljon suomalaisia, koska Stockmann avattiin silloin kaupunkiin, mutta siis näiden kaupungissa asuvien lisäksi), kun taas tällä kertaa vanhankaupungin kaduilla kuuli jatkuvasti suomea.
Vanhassakaupungissa on hyviä syönti- ja juomapaikkoja, kahviloita, nähtävää. Kaikkea, mitä tarvitsee. Vanhankaupungin lempparikauppakeskukseni oli vanhaan aikaan Galerija Centrs, josta löytyy paljon vieläkin mm. vaatekauppoja. Stockmannin vieressä olevassa Origossa on hieman eksoottisempia kauppoja. Kauppakeskus Galleria keskustan liepeillä tuntui olevan hieman rikkaammille suunnattu paikka, mutta löysin sieltä kaupan Piazza Italian, josta sain mm. lapsilleni hyviä vaatteita edullisesti.
Suurempia kauppakeskuksia on jonkun matkan päässä Riian keskustasta. Yksi tällainen on Spice, jonka bongasin bussimatkalla lentokentältä Riikaan. Lähdin lentokenttäbussilla käydäkseni ostoksilla paikassa, mutta jonkun latvialaisen logiikan mukaan bussi kiertää keskustasta kentälle eri kautta kuin toiseen suuntaan. No, kiersin sitten lentokentän kautta ja paluumatkalla pääsin tähän järkyttävään suureen kauppapaikkaan. Lauantain ostospäivästä jäi muistikuvaksi se, että muita asiakkaita tönitään varsin kovakouraisesti ja kiinnostavan näköiseen vaatekappaleeseen kannattaa tarrautua heti, sillä takaa voi syöksyä joku henkilö kiinni vaatteeseen.
Yöpyminen
Riiassa voi yöpyä kohtuuhintaisesti ihan vanhassakaupungissakin. Itse olin hotellissa nimeltä Garden Palace (ks. täältä). Alun perin tarkoitukseni oli olla ensimmäinen yö toisaalla, mutta päätin kuitenkin pysytellä Riiassa koko lyhyen matkan, joten jouduin varaamaan yhden yön hotellin päivää ennen lähtöä. Valinta osui Hotel Lieneen (täällä), jossa yö maksoi alle 20 euroa. Matkaa keskustaan on reilut kaksi kilometriä, jotka pääsi taittamaan kaikkein helpoiten johdinbussilla. Kun Riian keskustasta lähtee oikeastaan mihin suuntaan tahansa, siellä alkaa näyttää resuiselta. Talot on jätetty oman onnensa nojaan, joku talo saattaa olla muiden keskellä laitettu kuntoon. Yläkuvassa Hotel Lienen sisäpihalta kuvattu mm. huoneeni ikkuna ja alakuvassa katukuvaa Avotu ielalta, jonka varrella hotelli sijaitsi.
Ruokailu
Riiassa voi syödä monenlaisessa paikassa, vanhassakaupungissa ravintoloita on jokaiseen lähtöön. Koska itse olin yksikseni liikenteessä, päädyin syömään yleisesti ottaen nopeasti ja edullisesti. 11 vuoden takaiseen verrattuna Riikaan on tullut ketjuravintoloita ja -kahviloita, joista kävin Double Coffee -nimisessä paikassa kahvilla ja syömässä jotain pientä. Lautasellinen (iso) soljanka-keittoa maksoi vitosen, kahvi hieman suomalaista hintatasoa vähemmän.
Etsiskelin vanhoja paikkoja, joista löysin Pelmeni XL -ravintolan Kalku ielalta (vanhastakaupungista). Ideana paikassa on se, että sieltä voi valita pelmenejä makunsa mukaan ja niistä maksaa ruoan painon mukaan. Alakuvassa oleva annos (soljanka, pelmenit ja perunasalaatti) maksoi reilut 3 euroa.
Shoppailu
Riian ostoskeskuksia tulikin lueteltua edellä. Hintataso ei ole oikeastaan sen edullisempaa kuin Suomessa. Kun asuin Riiassa, tulin uusineeksi kenkävarastoni. Silmäily katukuvassa naisten kenkiin sai minut tällakin kertaa tietoiseksi siitä, että minulla on vääränlaiset kengät jalassa. Kopina katukiviin oli sellaista, että meinasin mennä kauppoihin etsimään uusia kenkiä, mutta koska halusin kiertää paljon erilaisia paikkoja eli kävellä paljon, lenkkarit tuntuivat oikeilta kengiltä tällä kertaa. Mutta jos jotain ostaisin Riiasta, niin varmasti kenkiä.
Viron tapaan leivonnaiset ovat synnillisen edullisia.
Olen tosi huono antamaan vinkkejä shoppailuun, sillä Riiassa keskityin katselemaan ympärilleni, etsimään vanhoja tuttuja paikkoja ja kirjoittelemaan mietteitäni.
Yhteenvetona Riiasta sanoisin,
että kaupungin varmasti kiertää parissa päivässä. Kaupungissa kannattaa kierrellä sekä vanhassakaupungissa että alueen ympärillä. Keskustasta vähän kauempaa saa käsityksen siitä, minkälaista kaupungissa on turistialueen ulkopuolella. Keskustorin liepeiltä bongaa varmasti kaupungin laitapuolen kulkijoita ja joen toisella puolella itse näin yhtenä päivänä enemmän juoppoja kuin 11 vuotta sitten yhteensä.
Riiassa kuitenkin on tapahtunut paljon enemmän positiivista kuin negatiivista: huikea kirjasto on rakennettu ja monta muutakin paikkaa, jotka ovat repsottaneet, on remontin kourissa. Nostokurkia näkyy yhtä paljon kuin Espoon tulevan metron linjoilla. Myös julkisia rakennuksia remontoidaan, kuten taidemuseota. Kauppakeskuksissa oli paljon ihmisiä, ja varsinkin Spice oli huisin iso ostoskeskus. Hotellin lehdestä luin, että Riiassa on hotellibuumi ja lehden jutussa mietittiin, mahtaako hotelleja olla jo liikaakin.
Riian hotelleissa, ravintoloissa ja kahviloissa puhuttiin sujuvasti englantia. Jopa bussikuskit opastivat sujuvalla englanninkielellä ja jos vertaan kotimaisiin kuskeihin, riikalaiset kuskit olivat huippuystävällisiä (tai ehkä ne, jotka sattuivat kohdalleni). Olen joskus opiskellut latvian kieltä ja tuntui, että kieltä on helppo omaksua, kun kulkee kaduilla ja lukee kylttejä ja mainoksia. Jotenkin kieli on suomalaiseen suuhun sopivaa.
Kaiken kaikkiaan maassa oli helponoloista ja Riiassa tuli olo, että kaikki ovat ystävällisiä ja valmiita auttamaan. Lentoliput olivat edulliset ja matka-aika lyhyt (reilu tunti), joten Riikaan on helppo mennä. Se on myös sopivasti erilainen verrattuna Tallinnaan, joten voisin kuvitella ihmisten suuntaavan Riikaan yhä enemmän. Toisaalta mietin myös, että onko Riialla tarjota sen enempää kuin viikonloppumatkan verran satunnaiselle matkaajalle. Itsehän olen pienen osan sydäntäni jo maalle menettänyt, joten en osaa arvioida asiaa. Seuraavan kerran menen maahan huomattavasti nopeammin kuin 11 vuoden kuluttua, se ainakin on varmaa. Ja kesäaikaan, sillä syksy alkaa olla nähty tässä kaupungissa.
