Olen jostain saanut kotiini Tanja Kaarlelan teoksen Menneen talven lumi (2014, Torni), jonka otin luettavakseni talvi-haasteeseen. Kirja osoittautui mukavaksi luettavaksi, ja se sopi jotenkin hyvin edellä lukemani Ferranten Hylkäämisen päivät -kirjan jälkeen luettavaksi, sillä jos Ferrante haastoi pysyttelemään Olgan ajatuksissa koko kirjan ajaksi, Kaarlelan teksti oli kepeän menevää. Pääkaupungin kirjastoissa tämä kirja on luokiteltu aikuisten puolelle, mutta minusta kirja oli melkoisen puhdas nuortenkirja. Päähenkilöt ovat nuoria, he kamppailevt nuorten ongelmien parissa ja juoni etenee pääosin dialogin kautta.
Kirjassa 15-vuotiaat Mari ja Henna asuvat pienessä kylässä, melkein Lapissa, lähellä Oulua. On pitkä ja pimeä talvi, eikä tuppukylässä ole niin yhtään mitään tekemistä. Paitsi haaveilu pojista ja pääsystä tuppukylästä jonnekin kauas pois. Kaikki kylän palvelut on viety pois: koulu on suljettu, kauppa-auto lakkautettu, bussilinjat vievät vain koululaisia. Kylään on melkein mahdotonta jäädä elämään, eikä asialle ole tehtävissä mitään.
Täällä peräkorvessa menee nuoruus hukkaan, ja koko elämä. Vanhemmatkin ovat niin juntteja, että hävettää. Oikeasti. Tämä on takapajula eikä tätä syvemmälle voi enää mennä.
Kylään asettuu asumaan kolmikymppinen Antti, joka saa nuoret uteliaaksi. Tutustuttuaan ja valitettuaan kylän ankeutta Antti saa nuorten päähän ajatuksen: mitä jos he itse tekisivät asialle jotain? Mitkä ovat nuoren ja yksittäisen henkilön vaikuttamiskeinot? Mitä yhden ihmisen puuttuminen asioiden tilaan saa aikaiseksi? Näitä ajatuksia kirjassa mietitään.
Kaarlelan teos oli sujuvaa, juoni uskottavan oloinen ja nuoret ihanan vilpittömiä ja hyväuskoisia. Vaikka tarina jäi jatkoltaan auki, oli loppu myös hauska.
Muita kirjan lukeneita ja siitä postanneita:
Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi
2014, Torni
251 sivua
1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogi laittoi juuri sopivasti eilen julki "Maalaismaisema-lukuhaasteen", jossa luetaan landelle sijoittuvaa kirjallisuutta. Liitän Kaarlelan Mennen talvi lumi -teoksen heti haasteen ensimmäiseksi kirjaksi. Aion tänä vuonna tulla saarijärven paavoksi eli lukea ainakin neljä kirjaa, joissa ollaan maalla.
Teoksessa Mennen talven lumi maaseutu näkyy paitsi autioitumisensa kautta, myös niin, että Marin ystävillä on eläintila: Hennan kotona on lehmiä ja Henna käy aamuisin lypsämässä lehmät (tätä ei kuvailla sen enemmän kuin että lypsäminen on pakkopullaa) ja tyttöjen ystävällä on sikatila, jonka hoitamiseen Sähikäinen osallistuu myöskin pakosti.
1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogi laittoi juuri sopivasti eilen julki "Maalaismaisema-lukuhaasteen", jossa luetaan landelle sijoittuvaa kirjallisuutta. Liitän Kaarlelan Mennen talvi lumi -teoksen heti haasteen ensimmäiseksi kirjaksi. Aion tänä vuonna tulla saarijärven paavoksi eli lukea ainakin neljä kirjaa, joissa ollaan maalla.
Teoksessa Mennen talven lumi maaseutu näkyy paitsi autioitumisensa kautta, myös niin, että Marin ystävillä on eläintila: Hennan kotona on lehmiä ja Henna käy aamuisin lypsämässä lehmät (tätä ei kuvailla sen enemmän kuin että lypsäminen on pakkopullaa) ja tyttöjen ystävällä on sikatila, jonka hoitamiseen Sähikäinen osallistuu myöskin pakosti.
