Vietin kesälomani viimeiset päivät Pärnun erilaisissa vesissä uimalla. Ja jos en olekaan aivan täysin rentoutunut, niin olen päässyt ainakin arkiseen päivärytmiin kiinni: aamut alkoivat aamu-uinnilla kello 7.00 ja jatkuivat uinnin ja liikkumisen merkeissä. Illalla en valvonutkaan pikkutunneille asti, vaan kaaduin sänkyyn heti iltayhdeksän jälkeen.
Ehdin lukea pari kirjaa matkalla (ihan vain siksi, että ne olivat tarpeeksi ohuita), mutta niistä kirjoitan myöhemmin, heti kuin se oikea arki antaa periksi. Kiersimme Viron R-kioskit läpi ja poikani löysi himoittuja fuda-keräilykortteja, minä Reginan, joka alkoi ilmestyä kirjallisena suomeksi ja viroksi tänä vuonna.
Viron kielen taitoni on pakollisen suomen kielen maisterin luokkaa plus ylimääräisiä kursseja miinus monta vuotta taukoa käytössä plus halu aina pärjätä Virossa viron kielellä. Sanoisin, että ymmärrän kieltä jonkun verran, mutta kun itse pitäisi jotain sanoa, niin joudun käymään läpi sen ärsyttävän mietinnän, että onko sana viroksi sama kuin suomeksi, eli lyhennänkö vain lopusta, vai onko sana joku sama, mutta merkitys eri vai onko sana kokonaan joku muu. Koska puhuminen on vaikeaa, niin nautin enemmän kun saan lukea viroksi, tai ihan vaan kuunnella, kun joku puhuu (mieluiten kielen alkeis- ja jatkokurssin aiheisia asioita).
No, Virosta siis tekee mieli aina ottaa mukaan jotain luettavaa. Päätin siirtyä lastenkirjatasolta aikakauslehtitasolle, ja kiinnostavaa oli myös katsoa, mitä virolaisessa Reginassa kirjoitetaan.
Reginan numerossa 4/2013 on teemana matkailu. Sivuilla on esillä "reisiraamatud" eli matkakirjat. Olen joskus vahingossa törmännyt "minu-sarjaan" (kirjoitan myöhemmin eräästä sarjan kirjasta), nämä kirjat ovat esillä lehdessäkin. Paul Austerin Brooklynistä on taas kirjoittanut Akseli Heikkilä (juttu taitaa olla käännetty suomalaisesta Reginasta?).
Kairi Lookista on lehden isoin juttu. Hän on asunut Amsterdamissa (myös vähän aikaa Suomessa) ja kirjoittanut esikoiskirjansa "Leemuripoeg Ville teeb sääred", joka on myös palkittu Virossa (kirja löytyy myös pk-seudun kirjastosta - ehkä pitää lukea).
Kirjailija on siitä mielenkiintoinen, että hän on myös blogisti, ja hänen blogiaan voi seurata täällä. Ryhdyn heti ainakin itse seuraamaan!
Virolaisia kirjailijoita lehdessä on esitelty arvosteluissa seuraavilta kirjailijoilta seuraavat kirjat:
Kristiina Ehin ja Paleontoloogi päeväraamat
Kätlin Kaldmaa ja Islandil ei ole liblikaid
Rein Tootmaa ja Filtrita Camel
Virolainen kirjallisuus ja virolaiset kirjailijat ovat kovasti vieraita näinkin lähellä kuin Suomessa, ja täytyy sanoa, että edellisistä kirjailijoista en tietäisi vieläkään mitään, ellen nyt olisi lukenut heistä lehdestä. Googlettamalla löysin hieman lisätietoa kirjailijoista: Kaldmaa on kääntäjä, Ehin kulttuurikodin tytär (isä ja äiti kirjailijoita), ja kirjassaan hän kirjoittaa elämästään - varmasti mielenkiintoista luettavaa! Ainakin näiden kirjailijoiden perusteella tuntuisi, että Viron kirjallinen maailma on pieni, ja kirjailijat aikamoisia monitoiminaisia. Toki näinhän on Suomessakin: harva kirjailija elää kirjojensa myynnillä.
Reginassa esitellään myös suomalaisia käännösromaaneja: Tuoma Kyrön Kerjus ja jänes ja pidemmässä jutussa Rosa Liksomin Kupee nr 6, jotka molemmat kirjat on kääntänyt Kadri Jaanits. Liksomin jutussakin jatkuu matkateema Neuvostoliiton suuntaan.
Novelleja, joista yksi on Hannu Mäkelän kirjoittama, en ole vielä lukenut suomenkielisistäkään Reginoista.
Kaiken kaikkiaan oli kiinnostavaa lukea viron kielellä jostain itselle kiinnostavasta aiheesta. Helppoa se ei kuitenkaan ollut, varsinkaan arvostelujen osalta, sillä niissä on pieneen tilaan jouduttu ahtamaan aivan liiaksi tekstiä. Sen sijaan pidin Liksomista ja Lookista kirjoitetuista jutuista, koska ne olivat helpompaa tekstiä. Regina oli hauskempaa luettavaa kuin Kroonika, jonka useimmiten ostan, ja josta en tunnista ketään julkkista...
Koska on olemassa netti, virolaisista kirjoista voi jatkaa lukemista kirjablogista, joka esitellään lehdessä, Tiina Intal kertoo kirjoittavansa erityisesti virolaisesta kirjallisuudesta, joten sitä etsimään täältä. Blogista muuten löytyy aika mittava lista muistakin virolaisista kirjablogeista, ja aika monessa näin äkkiseltään on luettu ainakin Haahtelan Elenaa.
Matkalla tosiaan itsekin luin pari suomeksi käännettyä virolaiskirjaa, varmaan loppuviikosta pääsen kirjoittamaan niistä. Nyt oikeat työt kutsuvat.
Reginassa esitellään myös suomalaisia käännösromaaneja: Tuoma Kyrön Kerjus ja jänes ja pidemmässä jutussa Rosa Liksomin Kupee nr 6, jotka molemmat kirjat on kääntänyt Kadri Jaanits. Liksomin jutussakin jatkuu matkateema Neuvostoliiton suuntaan.
Novelleja, joista yksi on Hannu Mäkelän kirjoittama, en ole vielä lukenut suomenkielisistäkään Reginoista.
Kaiken kaikkiaan oli kiinnostavaa lukea viron kielellä jostain itselle kiinnostavasta aiheesta. Helppoa se ei kuitenkaan ollut, varsinkaan arvostelujen osalta, sillä niissä on pieneen tilaan jouduttu ahtamaan aivan liiaksi tekstiä. Sen sijaan pidin Liksomista ja Lookista kirjoitetuista jutuista, koska ne olivat helpompaa tekstiä. Regina oli hauskempaa luettavaa kuin Kroonika, jonka useimmiten ostan, ja josta en tunnista ketään julkkista...
Koska on olemassa netti, virolaisista kirjoista voi jatkaa lukemista kirjablogista, joka esitellään lehdessä, Tiina Intal kertoo kirjoittavansa erityisesti virolaisesta kirjallisuudesta, joten sitä etsimään täältä. Blogista muuten löytyy aika mittava lista muistakin virolaisista kirjablogeista, ja aika monessa näin äkkiseltään on luettu ainakin Haahtelan Elenaa.
Matkalla tosiaan itsekin luin pari suomeksi käännettyä virolaiskirjaa, varmaan loppuviikosta pääsen kirjoittamaan niistä. Nyt oikeat työt kutsuvat.