Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus
2011 Moreeni
Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus (2010)
suomentanut Jouko Vanhanen
Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (2011, Moreeni) tuli vastaan kirjastossa ja otin sen mukaanikin jo pariin otteeseen, kunnes sain kirjan luetuksi. Kyseessä on apteekkari Melchior -sarjan ensimmäinen osa. Sarjaa on suomennettu jo toinen osa ja kolmas on tulossa syksyllä suomeksi. Kirjasarjan teokset sijoittuvat keskiaikaiseen Tallinnaan ja kirjoissa apteekkarina toimiva Melchior ratkaisee rikoksia, tässä ensimmäisessä kirjassa murhia.
Apteekkari on kaupungin oikeusvoudin Wentzel Dornin ystävä ja siksi kiinni rikoksissa. Hänellä on myös nopeat hoksottimet, ja pitkälti järkeilyn avulla Melchior ratkaisee, kuka tappoi ja kenet.
Kirjan miljöö, Tallinna, on kertakaikkisen valloittava. Kirjassa eletään keskiaikaa, vuotta 1409, jolloin Tallinnassa olivat vallassa hansakauppiaat. Kaupungin mäellä, Toompealla, elävät ritarit, jotka tarvitsevat alakaupungin kauppiaiden palveluja. Mukana kirjan tapahtumissa ovat myös luostareissa elävät munkit. Kirjan aivan ehdottomasti kiinnostavin asia onkin se, että lukijana pääsen aukomaan muurilinnoituksen portteja ja kävelemään ylös Tallinnan mäkiä. Sellaiset vanhat rakennukset ja muurin osat, jotka ovat viehättäneet minua kävellessäni Tallinnan vanhankaupungin katuja, saavat Harglan kirjassa eläjänsä.
Ritarikunta on meidän herramme, eikö niin. Ja piispat myös - - Mutta yksikään ritarikunnan linnoitus ei tai piispanlinna ei pysy pystyssä, jollei siellä ole syötävää ja vaatetta, johon verhoutua, eikä hopeisia ruokailuvälineitä ja hienoja ulkomaisia viinejä, työkaluja ja kaikkea muuta, mitä heidän talonpoikansa eivät itse valmista. - - Siksi he tarvitsevat kauppiaita, jotka tekevät heidän viljansa rahaksi ulkomailla ja tuovat heille kallista Englannin verkaa, Burgundin viiniä ja hopea-astioita.
Tallinnassa elävät mustapäiden kiltojen edustajat, jotka joutuvat jättämään kiltansa, kun menevät naimisiin. Apteekkari Mechior haaveilee tulevansa raadin apteekkariksi, vielä toistaiseksi hän joutuu pitämään apteekkiaan alakaupungissa. Mustapäät elävät yhteydessä dominikaaniluostarissa olevien munkkien kanssa, ja tärkeä tapahtumapaikka kirjassa on mm. oluiden maistelu ja parhaan oluen tekijän valinta. Kirjasta opin myös, että luostareiden munkeilla saattoi olla varsin värikäs menneisyys. Pidin kirjan kaikista yksityiskohdista, joista opin kaikkea pientä, kuten juuri tuon, että mustapäät olivat naimattomien kauppiaiden kilta. Kirjan lukeminen sai minut myös ottamaan selvää asioista, jotka jäivät mietityttämään.
Keskiaikaisesta Tallinnasta löysinkin aivan valloittavan hienot sivut, joissa voi tarkastella keskiaikaisen kaupungin karttaa ja josta saa muutenkin tietoa Tallinnasta. Samat tiedot on upotettu Harglan kirjaan ja sen tapahtumiin. Kartassa näkyvät mm. Olevisten kirkko, dominikaaniluostari, kaupungin muurit, jotka kaikki ovat tärkeitä tapahtumapaikkoja kirjassa.
Kirjan tapahtumat ja juoni uhkasivat jäädä miljöön ja keskiaikaisen elämän kuvauksen alle tässä teoksessa, mutta kyllähän tässä kirjassa ehtii tapahtua: henkilöitä kuolee koko ajan. Vihjeiden ja haastattelujen perusteella Melchior tekee päätelmiä, kuka on henkilöiden kuolemien taustalla ja kokoaa lopulta kaikki tarinan henkilöt koolle, jolloin hän sitten pitkästi kertomalla johdattelee muut ajatuksiinsa, jotka paljastavat syyllisen.
Kirja ei ollut mitenkään nopealukuinen, vaan siihen piti keskittyä, koska aika monia asioita jaariteltiin melkoisen pitkästi. Itse luin kirjaa työmatkallani, ja onneksi työmatka on niin pitkä, että kirjan selostuksiin ehdin hienosti syventyä. Pidin tästä kirjasta aivan erityisen paljon, koska se sai Tallinnan tuntumaan niin elävältä kaupungilta.
Kirjan ovat lukeneet myös Norkku ja Marjis, jotka pitivät kirjasta, sekä Suketus, joka ei ollut aivan niin ihastunut kirjaan.
Aamulehdessä on ollut myös juttu kirjasta.
Indrek Harglasta on iso juttu dekkariseuran sivuilla, mutta tässä lyhyesti kirjailijasta:
Hargla on syntynyt vuonna 1970 Tallinnassa ja opiskellut Tarttossa lakia. Valmistumisensa jälkeen (1993) hän työskenteli lakimiehenä, mutta siirtyi kirjailijaksi vuonna 2010. Hargla kirjoitti scifiä, mutta varsinaisesti vasta apteekkari Melchior -sarja on tullut suosituksi.
Minun tekee mieli vain suositella tätä kirjaa kaikille, joita kiinnostaa eteläinen naapurimaamme ja historiallinen dekkari. Tai vaikka jompikumpi. Olin todellakin tyytyväinen, että päätin aloittaa kirjan lukemisen, ja jatkan kohti seuraavaa tarinaa ja kirjaa niin pian kuin mahdollista.
Ritarikunta on meidän herramme, eikö niin. Ja piispat myös - - Mutta yksikään ritarikunnan linnoitus ei tai piispanlinna ei pysy pystyssä, jollei siellä ole syötävää ja vaatetta, johon verhoutua, eikä hopeisia ruokailuvälineitä ja hienoja ulkomaisia viinejä, työkaluja ja kaikkea muuta, mitä heidän talonpoikansa eivät itse valmista. - - Siksi he tarvitsevat kauppiaita, jotka tekevät heidän viljansa rahaksi ulkomailla ja tuovat heille kallista Englannin verkaa, Burgundin viiniä ja hopea-astioita.
Tallinnassa elävät mustapäiden kiltojen edustajat, jotka joutuvat jättämään kiltansa, kun menevät naimisiin. Apteekkari Mechior haaveilee tulevansa raadin apteekkariksi, vielä toistaiseksi hän joutuu pitämään apteekkiaan alakaupungissa. Mustapäät elävät yhteydessä dominikaaniluostarissa olevien munkkien kanssa, ja tärkeä tapahtumapaikka kirjassa on mm. oluiden maistelu ja parhaan oluen tekijän valinta. Kirjasta opin myös, että luostareiden munkeilla saattoi olla varsin värikäs menneisyys. Pidin kirjan kaikista yksityiskohdista, joista opin kaikkea pientä, kuten juuri tuon, että mustapäät olivat naimattomien kauppiaiden kilta. Kirjan lukeminen sai minut myös ottamaan selvää asioista, jotka jäivät mietityttämään.
Keskiaikaisesta Tallinnasta löysinkin aivan valloittavan hienot sivut, joissa voi tarkastella keskiaikaisen kaupungin karttaa ja josta saa muutenkin tietoa Tallinnasta. Samat tiedot on upotettu Harglan kirjaan ja sen tapahtumiin. Kartassa näkyvät mm. Olevisten kirkko, dominikaaniluostari, kaupungin muurit, jotka kaikki ovat tärkeitä tapahtumapaikkoja kirjassa.
Kirjan tapahtumat ja juoni uhkasivat jäädä miljöön ja keskiaikaisen elämän kuvauksen alle tässä teoksessa, mutta kyllähän tässä kirjassa ehtii tapahtua: henkilöitä kuolee koko ajan. Vihjeiden ja haastattelujen perusteella Melchior tekee päätelmiä, kuka on henkilöiden kuolemien taustalla ja kokoaa lopulta kaikki tarinan henkilöt koolle, jolloin hän sitten pitkästi kertomalla johdattelee muut ajatuksiinsa, jotka paljastavat syyllisen.
Kirja ei ollut mitenkään nopealukuinen, vaan siihen piti keskittyä, koska aika monia asioita jaariteltiin melkoisen pitkästi. Itse luin kirjaa työmatkallani, ja onneksi työmatka on niin pitkä, että kirjan selostuksiin ehdin hienosti syventyä. Pidin tästä kirjasta aivan erityisen paljon, koska se sai Tallinnan tuntumaan niin elävältä kaupungilta.
Kirjan ovat lukeneet myös Norkku ja Marjis, jotka pitivät kirjasta, sekä Suketus, joka ei ollut aivan niin ihastunut kirjaan.
Aamulehdessä on ollut myös juttu kirjasta.
Indrek Harglasta on iso juttu dekkariseuran sivuilla, mutta tässä lyhyesti kirjailijasta:
Hargla on syntynyt vuonna 1970 Tallinnassa ja opiskellut Tarttossa lakia. Valmistumisensa jälkeen (1993) hän työskenteli lakimiehenä, mutta siirtyi kirjailijaksi vuonna 2010. Hargla kirjoitti scifiä, mutta varsinaisesti vasta apteekkari Melchior -sarja on tullut suosituksi.
Minun tekee mieli vain suositella tätä kirjaa kaikille, joita kiinnostaa eteläinen naapurimaamme ja historiallinen dekkari. Tai vaikka jompikumpi. Olin todellakin tyytyväinen, että päätin aloittaa kirjan lukemisen, ja jatkan kohti seuraavaa tarinaa ja kirjaa niin pian kuin mahdollista.
