Jonathan Strange & Mr Norrell -minisarja

Kun luin Susanna Clarken vuonna 2004 julkaistun Jonathan Strange & Mr Norrell -teoksen uudestaan pari vuotta sitten (arvostelu), ehdin silloin jo katsoa seitsemänosaisen tv-sarjan ensimmäisen jakson. Olen odottanut koko sarjaa tulevaksi johonkin striimipalveluun tai YLElle esitettäväksi, mutta eipä ole vielä kuulunut. Sen vuoksi ostin sarjan import-dvd:nä. Kaikki jaksot on ohjannut Toby Haynes ja käsikirjoittanut Peter Harness.

Jonathan Strange (Bertie Carvel)

Muistin virkistykseksi; vaihtoehtohistoriallinen tarina sijoittuu Englantiin Napoleonin sotien aikaan, jolloin käytännön taikuus on jo vuosisatoja aiemmin kadonnut Englannin maaperältä, vaikka teoreettisia maagikoita vielä esiintyykin. Tähän joukkoon ilmestyy kirjanoppinut Gilbert Norrell miespalvelijansa John Childermassin kera osoittamaan, että käytännön taikuutta vielä on jäljellä ja hän osaa käyttää sitä vastuullisesti. Vaan Norrell tekee virheen, millä on vakavat seuraamukset. Katutaikuri Vinculuksen hokema muinaisen keijujen johtajan Raven Kingin ennustuksesta ottaa askeleen eteenpäin, kun Norrellin avuksi ja vastaan tulee toinen lahjakas taikuri Jonathan Strange. Niin erilaisia kuin Norrell ja Strange ovatkin luonteeltaan, heidän kohtalonsa on vääjäämättä sidottu toisiinsa.

Gilbert Norrell (Eddie Marsan) ja John Childermass (Enzo Cilenti)

Tv-sarjaa esitettiin BBC Onella toukokuusta kesäkuuhun 2015. Sarjan pääosissa ovat Bertie Carvel Strangena ja Eddie Marsan Norrellina. Molemmat ovat loistavia rooleissaan ja näyttelijöiden välisessä kommunikoinnissa on juuri oikeanlaista jännitettä, vaikkakin on hieman outoa nähdä Eddie Marsan hymyilemässä Norrellina. Norrell on kirjassa ärsyttävä kirjojen lainaushaluttomuudessaan, mikä tv-sarjassa korostuu koomisena Marsanin taidokkaissa käsissä.

Ehdin jo ensimmäisen jakson kohdalla kehua Childermassia (Enzo Cilenti), joka säilyi ihan loppuun saakka yhtenä suosikkihahmonani. Kirjassa hän ei sitä juurikaan ollut, mutta tv-sarjassa on ehkä hieman muutettu hänen luonnettaan. Villavahiuksinen keiju sen sijaan jäi mielestäni valjuksi. Sarjan ja kirjan välillä on luonnollisesti muutamia muutoksia yksityiskohdissa, kuten esimerkiksi hirttämiskohtauksen jälkeen Vinculuksen kohdalla, sekä useissa sodankäyntiin liittyvissä kohtauksissa, mutta nämä eivät heikentäneet lainkaan minisarjan tehoa.

Stephen Black (Ariyon Bakare) ja villavahiuksinen keiju (Marc Warren)

Jonathan Strange & Mr Norrell tv-sarjana on tummasävyinen, ajoittain pelottavan synkkä ja sen äänimaailma on tehokas. 1800-luvun Lontoo on uskottava, aksentit kohdillaan ja samoin fantasia- ja taikuusosiot. Erinomaisesta kirjasta sovitettu minisarja on varsin onnistuneesti toteutettu ja sen vuoksi onkin harmi, ettei sitä ole vielä missään maksuttoman tai maksullisen kanavan nähtävillä. Onneksi dvd:nä löytyy. Suomenkielistä tekstitystä ei ole vielä saatavilla, mutta englanninkielisestä tekstityksestä on paljon apua siitäkin, jos puheesta ei aina saa selvää. DVD:ssä on lisäksi ekstrana muutamia huvittavia poistettuja kohtauksia (brittiläiseen tyyliin) ja Making of -pätkät. Rotten Tomatoesin sivulla sarjan tomaattimittari on nyt maaliskuun alkupuolella 90 % ja arvosanan keskiarvo 4,2/5. Eli muutkin ovat pitäneet sarjasta kuin minä. Tässä tapauksessa voin suositella niin kirjaa kuin tv-sarjaa.

Jonathan Strange ja Arabella Strange (Charlotte Riley)

Liitän tämän bloggauksen osaksi Paperilta ruutuun -lukuhaastetta. Aiemmin haasteessa mukana on Arthur Conan Doyle: The Lost World – Kadonnut maailma.

Susanna Clarke: Jonathan Strange & Mr. Norrell

Susanna Clarken vuonna 2004 ilmestynyt esikoisromaani Jonathan Strange & Mr Norrell ilmestyi suomennettuna vuotta myöhemmin. Kirja on saanut lukuisia palkintoja, mm. Locus, Hugo, Mythopoic ja World Fantasy -palkinnot ja kirja oli myös mm. Booker ja Whitbread -ehdokkaana. Minun lukulistalleni lähes 800-sivuinen kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja nyt kirjaan pohjautuvan BBC:n minitv-sarjan alla luin teoksen uudestaan. Muuttuiko mielipiteeni kirjasta uusintaluvussa? Ei.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alun Napoleonin sotien aikaiseen vaihtoehtohistorialliseen maailmaan, josta magian on uskottu kadonneen useita vuosisatoja sitten keskiajalla. Maagikkojen seura koostuu teoreettisista maagikoista, jotka joutuvat epäuskokseen toteamaan, että eräs itseoppinut herra Gilbert Norrell hallitseekin käytännön taikuuden. Herra Norrell on varsin omalaatuinen hahmo, jonka omituisuuksiin kuuluu valtavan magiaa koskevan kirjaston kokoelman kasvattaminen – vain omaan käyttöön. Tultuaan julkisuuteen Norrell saavuttaa kuuluisuutta, joka ei kuitenkaan tuota hänen mielestään toivottua tulosta. Muutamia vuosia myöhemmin Jonathan Strange matkustaa Lontooseen tapamaan Norrellia ja ryhtyy tämän oppilaaksi saaden taikuuden suosion kasvuun, lahjakas ja sosiaalisesti miellyttävä kun on. Norrellin ja Strangen välillä on perustavaa laatua olevaa erimielisyyttä, joka koskee modernia taikuutta ja erityisesti historiallisen Raven Kingin merkitystä. Tämä salaperäinen keijujen armeijaa johtanut korppikuningas sitookin parivaljakon kohtalon yhteen tiukemmin kuin kumpikaan osaa arvata.

Susanna Clarke kirjoitti Jonathan Strange & Mr Norrellia kymmenisen vuotta. Samaan maailmaan sijoittuvaa seuraavaa kirjaa hän on myös kirjoittanut kutakuinkin sen saman verran, eikä vielä ole tiedossa milloin, jos koskaan, seuraava kirja ilmestyy. Eli Clarken fanit tarvitsevat pitkän iän ja runsaasti kärsivällisyyttä. Jonathan Strange & Mr Norrell on kuitenkin sen verran hieno teos, että sitä kestää lueskella useampaan kertaa odotellessa. Ja kuten aina, kannattaa tutustua kirjaan ennen kuin näkee tv-sarjan. Clarkelta on toki ilmestynyt aihetta sivuava lyhyt tarinakin (pienoisromaani), jota en ole vielä lukenut.

Strangen ja Norrellin tarina taustamaailmoineen on perin brittiläinen sosiaalisessa arvoasteikossa; jäykähkö ja muodollinen, mutta silti mielenkiintoisia alasävyjä ja irtiottoja omaava (unohtamatta kuninkaallisia). Hyvinkin tapafantasiaa siinä missä vaihtoehtohistoriaakin. Clarke on tinkimätön hahmojensa luonteessa, eikä esimerkiksi Norrellista oikeasti voi sanoa pitävänsä, paitsi siitä puolesta, joka kerää kirjoja. Tarina sisältää merkittäviä sivuhahmoja ja alatarinoita taustoittamisen vuoksi. Clarke kylvää myös selittäviä ja paikoin huvittavia alaviitteitä, jotka välillä runsautensa vuoksi osaavat ärsyttääkin, varsinkin kun mittaa kertyy pienellä fontilla sivutolkulla. Hauskaa viittauksissa on, että ne on tehty oikeiden vanhojen kirjallisuus- ja lähdeviitteiden mukaisesti. Clarken tarinassa on muutenkin paljon myös kuivaa huumoria, joka joko puree tai sitten ei.

Kirjassa näkyy monia legendoihin ja myytteihin perustuvia viitteitä, tai ainakin niihin liittyvän kirjallisuuden vaikutusta. Itselleni nousi kakkoslukukerralla tunnelmia erityisesti Hope Mirrlessin Lud-in-the-Mististä (arvostelu), jota kaipailin jo vuonna 2010 suomennettavaksi, mutta vielä tätä ihmettä ei ole tapahtunut. Myös Lord Dunsany pyöri mielessä, ja yleensäkin hieman pimeänsävyn omaavat keiju/haltiatarinat (Thomas Riiminiekka). <kannanotto>Enkeleiden ja keijujen pitää olla ainakin hieman pelottavia ja ihmistä voimakkaampia</kannanotto>

Jonathan Strange & Mr Norrell on ajoittain hidastempoinen, mutta silti vetävä tarina. Sitä ei lue hetkessä, vaan se vaatii keskittymistä ja näköjään uudelleen lukeminen auttaa vielä paremmin pääsemään tarinaan sisään. Lasken kirjan yhdeksi kaikkien aikojen suosikeiksini (sanotaanko nyt Top50 tai jotain), mikä kertoo jo paljon mitä pidän kirjasta. Hehkutin kirjaa ensimmäisen lukukerran jälkeen ja hehkutan sitä edelleen.

Jonathan Strange (Carvel) & Mr. Norrell (Marsan)

Ja sitten se tv-sarja, jota olen Todellakin Odottanut Jännityksellä. Ensimmäinen osa sai ensi-iltansa eilen ja hurauttaa katsoin sen tuoreeltaan. Alku oli varsin lupaava, Eddie Marsan ja Bertie Carvel onnistuvat päärooleissa, mutta myös Childermassin näyttelijä ylitti odotukseni. Sarjassa oli tummuutta ja uhkan tuntua, ripaus goottilaisuutta ja vastapainoksi hilpeitä aksentteja. Villavat hiukset tuottivat pettymyksen, joka ilmeisesti toistuu jatkossakin, mutta ehkä sen voi antaa anteeksi. Ehdottomasti aion katsoa toteutuksen kokonaan.

Liitän kirjan I Spy Challengen kohtaan 23. Gender Indentifier (Mr./herra).