Ajan pyörän suomentaminen edelleen jäissä

Karisto ilmoitti kutakuinkin noin vuosi sitten, ettei jatka Robert Jordanin Ajan pyörä -sarjan suomentamista. Kaksi viimeisintä kirjaa, The Gathering Storm ja Towers of Midnight ovat siis edelleen kääntämättä ja ensi vuoden alkupuolella ilmestyvä saagan viho viimeinenkin osa, A Memory of Light, ilmeisesti jää myös ilman käännöstä. Ellei Karisto muuta mieltään.

Vuoden mittaan kääntämättä jättäminen on puhututtanut ja kesällä aloitettiin adressikin. Nimiä on vain kerääntynyt vähänlaisesti siihen nähden, että sillä olisi vaikutustakin (onko tämänkaltaisilla adresseilla yleensäkään?). Itse luen kirjat englanniksi, joten en ole huolissani saanko tietää miten sarja päättyy, mutta kirjahyllystäni löytyy joka ikinen suomennettukin osa, ja kovin ikävän vaillinaiselta sarja nyt tuntuu kun ratkaisuosat jäävät puuttumaan. Eniten harmittaa tietenkin niiden henkilöiden puolesta, jotka eivät kirjoja lue englanniksi.

Olen jo aiemminkin sanonut, että ymmärrän kyllä, että kustantaja tekee päätöksiä kannattavan liiketoiminnan kannalta, mutta eikö positiivisella imagolla ole enää mitään arvoa? Entä asiakaspalvelulla? Eikö Karistoa (kuka lie päätöksestä siellä vastaakin) oikeasti hävetä mitä tekivät niille uskollisille asiakkailleen, jotka vuosien varrella ovat sarjan osat ostaneet? Ei, en minä ole idealisti. Kunhan vain huvikseni kysyin kolkuttaako kenenkään omatuntoa.

Lisäksi Ajan pyörä ei näytä olevan ainoa sarja, jonka Karisto on lopettanut kesken loppusuoralla. Myöskään Tad Williamsin Varjojen marssin kahden viimeisen kirjan käännöksiä ei ole toistaiseksi näkynyt Kariston julkaisu-uutisissa, eikä päätöstä julkaisemisesta ole tehty. Harmi senkin puolesta. Tähän mennessä käännetyt kun löytyvät hyllystä nekin.

Aikaisemmat blogikirjoitukseni aiheesta kommentteineen:

Ajan pyörää ei enää suomeksi Karistolta

Ajan pyörää suomeksi 2011 (päivitetty 8.2.2010, kun tulikin tieto, ettei suomentaminen jatku)
Adressi: Ajanpyörä kirjasarjan suomentamista ei saa jättää kesken

Robert Jordan & Brandon Sanderson: Towers of Midnight

Ajan pyörä -sarjan toiseksi viimeinen osa, Towers of Midnight on loppusanastoineen yli 850 sivuinen järkäle, jota lukiessa kädet välillä puutuivat. Brandon Sanderson on jälleen koonnut Robert Jordanin jäämistöstä tarinan, joka vie kohti viimeistä taistelua, Tarmon Gai'donia ja sarjan loppua. Mutta... jos välillä puutuivat kädet, niin puutui myös aivot. The Gathering Stormiin (arvostelu) verrattuna Towers of Midnight ei yltänyt sille tasolle, jota odotin. Huom! Arvostelu sisältää spoilereita yleisellä tasolla, ei yksityiskohtia.

Voisi sanoa, että ToM on Perrinin kirja, sillä hänen osuutensa lohkaisee ison osan tarinasta. Mikä oli sinänsä harmi, sillä vaikka Perrinin tarina pääsi vihdoin tilanteeseen, jota voi odottaakin viimeistä kirjaa ajatellen, niin susiunijahkailut olivat aivan liian rönsyllään. Eikä asiaa auttanut, että esimerkisi yhden luvun verran Morgase tarjoilee teetä porukoille ja jutellaan taktiikasta, ja monen luvun verran Faile haisee joko tyytyväiseltä tai tyytymättömältä ja kilpailee Berelainin kanssa miehestään. Viimeinen taistelu on tulossa ja rouva jaksaa olla huolestunut huhuista. Lisäksi jahkailut valkoviittojen kanssa olisi voinut tiivistää ja vielä kerran tiivistää. Tuntuu kuin Perrinin luvuissa puhuttaisiin ja suunniteltaisiin enemmän kuin tehtäisiin, vaikka yksi tai kaksi pientä kohokohtaakin nähdään.

ToM on myös Matin kirja, sillä tämä toinen ta'veren sai myös hieman enemmän näyttämöaikaa, kuin edellisessä kirjassa. Vaikka pidin Matin osioista enemmän kuin Perrinin, niin silti jahkailu jatkui. Oltiin kovasti menossa Ghenjein tornille pelastuspuuhiin, mutta ei sinne kovin nopeaa päästy. Ja cliffhanger, joka hänen tarinaosuuteensa jäi The Gathering Stormista, ei ollut kovinkaan onnistunut. Matin osiossa kuitenkin oli kirjan ehkä toiseksi rankin tapahtuma, josta hieman lisäpisteitä.

Randin hahmosta tuli tylsä, joskaan hän ei saanut minussa aikaan ärsytystä, mikä on sinänsä positiivista. Elayne pääsi vihdoin esille, kun The Gathering Stormissa häntä ei näkynyt, mutta osiot olivat harmittavan kankeita. Aivan kuin muut hahmot olisivat menneet askeleen pari eteenpäin, mutta Elayne taaksepäin. Egwenen osuudet eivät loistaneet kuten edellisessä kirjassa, mutta hän kuului ehdottomasti tarinan positiivisiin hetkiin. Pidän siitä, että Aes Sedait alkavat (hitaasti) oppia omaa rooliaan muuttuvassa maailmassa. Pidin myös Lanin osiosta, vaikka minua jaksaa edelleen ihmetyttää miksi sarjassa on niin paljon "en minä halua olla johtaja/lordi/sotapäällikkö/kuningas"-vinkumista.

Kirjan kohokohdat liittyivät taisteluihin pohjoisessa, Mustaan torniin ja Aviendhaan. Jokaisessa näissä osiossa onnistuttiin herättämään pelkoa ja huolta siitä mitä oli tapahtumassa. Niihin liittyi oikeasti sitä tunnetta mitä tarinan juonikuvion perusteella pitäisi olla koko tekstin ajan. Olen kylläkin sitä mieltä, että sekä Mustan tornin että Aviendhan osuudet olisivat pitäneet olla jo edellisessä kirjassa. Suuresti toivon, että Aviendhan osuuden tapahtumia ei vesitetä viimeisessä kirjassa.

Tarinaa olisi voinut tiivistää paljon, sillä nyt se ei anna tunnetta ja latausta. Kirjan tunnelmassa oli sodan pelon ja ahdistuksen sijaan liikaa valmistelua tulevaisuutta varten, ei eletty hetkessä, vaan jo tulevaisuutta. Liekö sitten tarkoituksellista Jordan/Sandersonilta, vaiko tahatonta vuotoa loppuratkaisusta. Pikku nippelit ja hahmojen hidas kuvaus ovat ehkä mannaa hard core Ajan pyörä -faneille, mutta tällainen tavallinen genrelukija ehtii kyllä pitkästyä melkoisesti, jos 850 sivun kirjassa alkaa tapahtua jotain vasta 500 sivun kieppeissä. Ja sittenkään ei niin paljoa kuin voisi odottaa sarjan toiseksi viimeiseltä osalta. Towers of Midnight oli kokonaisuutena pettymys, vaikka sisälsikin muutamia erinomaisia kohtauksia ja kirjan viimeiset 350 sivua olivat huomattavasti parempia kuin alku. Oli mukava huomata, että joitain sarjan alkupuolen tapahtumia vihdoin selitettiin ja saatiin päätökseenkin. Ajan pyörä -porukka alkaa pikkuhiljaa kokoontua viimeistä taistelua varten ja ToMin loppuosa lupaa paljon. Paljon jäi kuitenkin vielä auki. Pelkään, että viimeinen osa A Memory of Light on niin ruuhkainen ja kiireinen, että kaikkea ei ehdi omaksumaan. Tai sitten tarina lässähtää kuin pannukakku, ja varsinainen lopullinen taistelukohtaus vie n. 1000-sivuisessa kirjassa pari lukua ja lopuissa juhlitaan häitä ja synnytellään vauvoja, ToMin loppucliffhangerista huolimatta. Tai jospa tämän kirjan tunnelma muuttuukin toiseksi viimeisessä osassa ja saamme suloisenkatkeran lopun, jota ainakin minä odotan. Kävi miten kävi... kun näin pitkälle on päästy, niin onhan se sarja loppuun asti luettava.

Ajan pyörää ei enää suomeksi Karistolta

Risingshadown kautta saadun tiedon mukaan Karisto ei aio jatkaa Robert Jordanin Ajan pyörä -sarjan suomentamista. Ensimmäinen suomentamatta jäävä osa on viime syksynä ilmestynyt The Gathering Storm. Myöskään kahta viimeistä tulevaa osaa ei käännetä. Suurimmaksi syyksi kerrotaan pitkän kirjan käännöskulut. Myös perinteisen fantasiakirjallisuuden myynnin hiipuminen on yksi syy, mikä ei kannusta etenkään nykyisenä taantuma-aikana riskinottoon.

Niin ymmärrettävää kuin kustannusyhtiön päätös osaltaan onkin, niin on myös erittäin surullista, keljuttavaa, harmittavaa ja raivostuttavaakin, että yhtiö julkaisee 26 kirjaa sarjasta suomeksi, jonka jälkeen, kun loppuratkaisu häämöttää, jättää lukijansa heitteille. Näin pitkän julkaisuhistorian jälkeen on todella vaikea hyväksyä kustantamon päätöstä.

Robert Jordan & Brandon Sanderson: The Gathering Storm

Minulla oli vaikeuksia aloittaa Robert Jordanin & Brandon Sandersonin The Gathering Stormin lukemista, koska tuntui, etten muistanut tarpeeksi tarkasti mitä Ajan pyörä -sarjassa aiemmin oli tapahtunut. Niinpä kävin ensin läpi aiempia osia, ja nopeasti yksityiskohtia palautuikin mieleen. Silti oli hyvä, että tiettyihin asioihin palattiin muisteluina myös uusimmassa kirjassa. The Gathering Storm oli helppo ja nopealukuinen kirja, mutta siinä oli outouden tunnetta, aivan kuin ei olisi varma lukeeko ihan samaa sarjaa, jota aiemmin on jo lukenut. Hahmot olivat samat, mutta silti heissä oli jotain uutta. Sandersonin kädenjälki näkyi. HUOM! Yritän välttää varsinaisia spoilereita alla olevassa tekstissä, mutta viitteitä tapahtumiin siitä löytyy.

Ensimmäiset n. 400-500 sivua olivat jokseenkin turhauttavia, vaikka teksti rullasikin kevyesti eteenpäin. Tapahtuihan tuota kaikenlaista, mutta yllättävän vähän tarina oikeasti eteni. Mukana oli täytettä, joka ei tuntunut johtavan mihinkään. Hieman aloin jo miettiä, että olisiko sittenkin tekstiä voinut tiivistää sen verran, että olisi pärjätty loppuun kahdella kirjalla kolmen sijaan. Aviendha ei tuntunut antavan juonellisesti mitään, mutta ehkä hänen osuutensa merkitys paljastuu vasta seuraavassa osassa. Gawyn oli oikeastaan tyhjänpanttina, ja ilman häntäkin tarina olisi edennyt sen mitä eteni. Matin osueeseen jäi mielenkiintoinen cliffhanger, mutta muutoin hänen osansa oli tuoda esille, miten pahan vaikutus näkyi kansan parissa ja kuinka ta'veren nyiskelee. Matin osissa oli kyllä muutamia herkullisia huumorikohtauksia, jotka saivat nauramaan. Eräs isotäti etenkin. Perrinin tuskailu Failesta oli edelleenkin turhauttavaa ja turhaa. Olisi voitu skipata yli. Tuon ei olisi voinut ärsyttää enempää kuin jo ehti tekemään, mutta uskon, että hänen osionsa tapahtumat olivat merkittäviä loppuratkaisun kannalta. Olivat jo tässä kirjassa.

Elayne loisti poissaolollaan. Lan loisti poissaolollaan. Musta Torni loisti poissaolollaan. Viimeisen puute sai ainakin minut ärsyyntymään. Sen sijaan Egwenen osuus vihdoinkin eteni, kuten myös Randin. Ja molemmat olivat loistavia. Muutamat keskustelut, joita käytiin nimenomaan näiden kahden hahmon osioissa olivat vaikuttavia. Jälleen kerran huomasin kirjoitetun sanan vaikutuksen, kun pääsin kyynelehtimään mm. erään Randin ja Nynaeven keskustelun aikana. Ja suuret kiitokset Verinistä! Ja myös siitä, että vihdoinkin joku samperi kuoli!

Puutteistaan huolimatta ja varsinkin lopun takia, The Gathering Storm oli hieno lukukokemus. Epätasainen sellainen, mutta muutamat erinomaiset kohdat kompensoivat reippaasti muutamat hieman hitaammat osuudet. Tästä on hyvä jatkaa, ja jatkoa on hyvä odottaa. Towers of Midnight ilmestynee ensi vuonna.

Ajan pyörää suomeksi 2011 (ei toteudu)

Päivitetty 8.2.2010//
Viimeksi saadun tiedon mukaan Ajan pyörän suomentaminen ei jatku. Katso:
http://taikakirjaimet.blogspot.fi/2010/02/ajan-pyoraa-ei-enaa-suomeksi-karistolta.html
---------------------------------
Karistolta saamani tiedon mukaan Jordanin Ajan pyörä -sarjan suomentaminen jatkuu. Jordan/Sandersonin The Gathering Storm todennäköisesti pätkitään kirjan paksuudesta johtuen suomennoksena kolmeen osaan tai ainakin kahteen. Näin niille aiemmille osille on tehty. Suomennosta voi Kariston mukaan odotella aikaisintaan keväällä 2011 ilmestyväksi.