Ean valtakunnassa valtionhoitaja on tullut luvanneeksi tärkeälle luostarin apotille nuorimman lapsensa oppiin. Hän ei kuitenkaan halua luovuttaa nykyistä kuopustaan, vaan sen sijaan synnyttää yllättäen kaksoset, jotka molemmat viedään lapsina luostarin hoiviin. Mokoya ja Akeha ovat erilaisia. Mokoyalla kehittyy ennalta näkemisen lahja, minkä vuoksi hänen äitinsä haluaakin hänet takaisin hyötyäkseen siitä. Lapset päättävät aikanaan oman sukupuolensa ja kasvavat erilleen. Mokoya kasvaa palatsissa, kun taas Akeha kulkee ympäri maata, kunnes vuosia myöhemmin heidän polkunsa jälleen kohtaavat, kun on syntymässä kapinaliike ja kohtalo kertoo heidän olevan osa sitä.
The Black Tides of Heavenin on määritetty oleva silkpunkia, Itä-Aasiaan historiaan ja keksintöihin perustuvaa Viktorian ajan steampunkin vastinetta. Tarinassa harjoitetaan slackcraftia, eli jonkinlaista luonnontieteellistä maagisuutta, joka on harvojen etuoikeus. Fantasian pariin mennään, vaikka tiede on tuomassa uusia teknologisia asioita, joilla tavalliset tallaajat voivat korvata puutteensa slackissa. Tarina ei siltä osin ole ehkä täysin uraauurtava, mutta silti tervetullut lähestymistapa. Slackissa on monimutkaisuutta, joka ei ihan heti aukea ja paljastu ja maailmassa on muutenkin kiehtovaa salamyhkäisyyttä.
Jonkin verran alussa oli hankaluuksia päästä sisään they/their pronominin käytöstä hän-sanan yhteydessä. Tätä ongelmaa ei olisi suomenkielisenä, mutta englanninkielisessä tekstiin pitää keksiä milloin mitäkin välttääkseen sukupuolittamista. Tässä pointtina oli kuitenkin lisäksi, että tehtiin kielellisesti ero siitä elämän vaiheesta, jossa ei ollut vielä päätetty mitä sukupuolta haluaa edustaa ja siitä, kun valinta oli tehty. Mahdollisuus oli tietysti olla valitsematta. Miten tämä sitten suomenkielessä korostuisi ja erottuisi, on oma probleema. Ei taida olla tosin pelkoa, että teos suomennettaisiin. Joka tapauksessa, luulin alussa, että ihmiset ajattelevat itseään monikossa, joten heidän persoonaansa liittyy jotain salattua lisää. Mielikuvitus on ystävämme. Näin ei kuitenkaan ollut.
Tarinan juonessa ei osunut kaikki ihan kohdilleen, se oli liian hätäinen mielestäni ja ehkä kuitenkin liian mustavalkoinen asetelmiltaan, kuin mitä olisin toivonut. Minulle tunneside kaksosten välillä jäi tuntemukselta vaisuksi, sillä niin erilaisia he kuitenkin olivat. Mokoyan ja Akehan valinnat ovat ripauksen perinteiset makuuni. Ymmärrän tarinan saaman huomion ja saavutetut palkintoehdokkuudet. Pienoisromaani on piristävä varsinkin itämaisine lähtökohtineen. Rinnakkaisromaani The Red Threads of Fortune on hyvinkin lukulistalla. Ehkä se avartaa vielä maailmanluontia ja slackin salaisuutta, ja tuo jotain lisää muihinkin hahmoihin kuin kaksosiin. Äidin hahmon tausta olisi kiva lisä.
