Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, volume 9

Saga-sarjakuvan Volume 9 on ilmestynyt. Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin tämän kertainen albumi kokoaa numerot 49-54 samojen kansien sisään. Minulla on normaaliin tapaan ekirjaversio.

Lehdistön edustajat Doff ja Upsher tarjoavat diiliä Alanalle ja Markolle. He pääsisivät suojeluohjelman piiriin ja heidän perheensä elämä turvattaisiin, jos he vastineeksi kertovat tarinansa julkaistavaksi. Tarjous ei saa innostunutta vastaanottoa. Robot on sen sijaan valmis kertomaan oman osuutensa, jos turvadiili ulotetaan myös hänen poikaansa, Petrichoriin ja häneen itseensä. Ryhmä on hajoamassa. Ianthe on Doffin ja Upsherin perässä orjuuttamansa The Willin kanssa, päämääränä päästä pakoilevan perheen jäljille. The Will karkaa Ianthelta ja kumpainen kohtaa pakolaiset omilla tahoillaan rankoin seurauksin.

En tiedä mitä sanoisin tästä osasta, en siis sano paljoa. Vaughan ja Staples ilmoittivat jokin aika sitten, että Saga jää vuoden tauolle. Volume 9 on siis niin sanotusti välikauden päätös ja se on melkoinen. Kuten aina, mukana on ripaus hurttiutta, huumoria ja hellyyttä. Vastapainoksi on raakuutta ja väkivaltaa. Vol. 9 järkyttää enemmän kuin yksikään aiempi osa on tehnyt. Ei ole ensimmäinen kerta, kun tämän sarjakuvan yhteydessä olen joutunut turvautumaan nenäliinaan, mutta nyt yksi ei riittänyt.

Saga on vaikuttava sarjakuva, minulle se on tällä hetkellä ykkönen. Nyt täytyy vain selvitä tämän osan shokista ja jäädä vuodeksi odottamaan millä tavoin Vaughan ja Staples jatkossa kiduttavat lukijoitaan. Tätä sarjista ei voi jättää kesken.

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, volume 8

Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin Saga-sarja on ihastuttanut jo 8 osan verran. Volume 8 ehti tulla myyntiin juuri ennen vuoden vaihdetta. Albumi kokoaa irtonumerot 43-48 yhteen.

Phangin komeetan dramaattisten tapahtumien jälkeen Hazel, Alana ja Marko kumppaneineen matkaavat universumin länsilaitaan hoitamaan ikäviä jälkiasioita. Spoilaamatta on vaikea kertoa yksityiskohtia, joissa Vaughanin käsikirjoitus jälleen loisti, mutta luulenpa, että pohjois-amerikkalaisesta näkökulmasta kyseessä on varsin ristiriitaisia tuntemuksia herättävä osa. Käsikirjoittajan kannanottoja on havaittavissa useissakin kohdissa ja jälleen voi vain kiitellä sarjakuvan rohkeutta ja myös tunneherkkyyttä. Hazel kasvaa kovaa vauhtia ja rankat kokemukset kasvattavat häntä henkisesti vieläkin nopeampaa. Hän tuntuu kokemuksissaan kovin itsenäiseltä, vaikka molemmat vanhemmat ovat nyt läsnä. Alana on myös kova hahmo, mutta inhimillisellä tavalla. Sanoisinko, että hänen hahmonsa etsii vertaistaan.

Saga on sarjakuva, jonka loppua on vaikea kuvitella. Odotan ja pelkään sitä. Onneksi loppu ei ole ihan lähellä. Vaughanilla tuntuu riittävän yllätyksiä ja Staples on loistava. Tämä sarjakuva on klassikko jo syntyessään.

Silti on sanottava, että kaikesta kantavasta voimasta huolimatta Volume 8 jäi minulle hieman vaisuksi. Ehkä siihen vaikutti edellisen voimakkuus tai tämän kertaiset tapahtumat eivät muuten vain päässeet ihon alle. Taso on kuitenkin edelleen erittäin hyvä ja Hugo-nimeämisiä jatkossakin teen. Sen sanon, että jos joku lyö Hugo-palkinnoissa Volume 7:n pois ykkössijalta 2018, niin saa olla kyllä hemmetin kova. En usko, että sellaista on.




Saga, volume 7
Saga, volume 6
Saga, volume 5
Saga, volume 4
Saga, volume 3
Saga, volume 2
Saga, volume 1

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, volume 7

Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin Saga-sarjakuvan Volume 7 julkaistaan sähköisenä versiona tämän kuun loppupuolella ja paperisena hieman myöhemmin. Olen itse jälleen lukenut sarjaa irtonumeroina, joista numerot 37-42 sisältyvät tulevaan albumiin.

Alana, Marko ja Hazel ovat jälleen yhdessä ja jäljittävät Prince Robotin poikaa. Matka kuitenkin katkeaa polttoaineongelmiin ja porukoitten pitää laskeutua Phangin eksoottiselle komeetalle, jossa asustaa monenmoinen kirjo asukkeja. Phang on Wreathin ja Landfallin välisen sodan runtelema. He tutustuvat paikalliseen uskonnolliseen pakolaisperheeseen ja ystävystyvät heihin pitkäksi venyvän pysähdyksen aikana. Perheen lapsesta, Kurtista tulee Hazelin hyvä ystävä. Phang on kuitenkin tuhon partaalla, minkä matkalaiset huomaavat ja pian he ystävineen kamppailevat eloonjäämisestä.

Saga, volume 7 on dramaattinen ja järkyttävän koskettava teos. Vaughan ja Staples ylittävät itsensä jälleen. En halua spoilata yhtäkään tarinan tapahtumaa ja niiden vaikutusta lukijaan, mutta sen verran voin sanoa, että olin sydän syrjällään jälleen useaan otteeseen. Prince Robot osoittaa outoja tuntemuksia, jokusesta epämiellyttävästä hahmosta päästään eroon, ja sitten tekijät yllättävät lukijan, niin ettei tiedä mitä ajatella ja mitä tulevalta uskaltaa odottaa. Jännitän ihan myttyrällä jälleen jatkoa.

Vähän toistoksi tämä menee jokaisen Sagan volumen kohdalla, mutta sarja on pitänyt yksinkertaisesti tasonsa korkealla. Edellinen osa tuntui hieman välityöltä, vaikka siinäkin oli hetkensä, mutta tässä uudessa jokainen numero on täyttä asiaa. Lying Cat on yhtä ihana kuin ennenkin ja loppu on mykistävä.

On jälleen aika nimetä Hugo-ehdokkaita ja minä nimeän volume kuutosen. Voin sanoa jo nyt volume seitsemästä, että ensi vuonna nimeän sen.

Aiempien osien arviot:
Saga, volume 6
Saga, volume 5
Saga, volume 4
Saga, volume 3
Saga, volume 2
Saga, volume 1

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, volume 6

Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin Saga-sarjakuva on edennyt jo kuudenteen osaansa, joka kokoaa irtonumerot 31-36 samojen kansien sisään. Minä tosin edelleen luen tarinat yksittäisinä e-sarjakuvina ja ostan albumin vasta suomennettuna sitten kun se ilmestyy. Olen sarjan fani ja harmittelen yhä sitä, ettei edellinen osa, volume 5, päässyt Hugo-ehdokkaaksi, sillä se oli erinomainen.

Kuudennessa albumissa pääosassa on suljetussa turvapaikassaan oleva Hazel, joka on kasvanut sen verran isoksi, että hänen vaiheitaan pystyy seuraamaan. Hänen seurassaan ja liittolaisena on uusi opettajahahmo sekä transsukupuolinen Petrichor. Alana ja Marko etsivät yhdessä Hazelia, mutta tarvitsevat tehtävään myös Prince Robot IV:n, joka itsekin jälkeläisineen haluaisi mielummin piilotella. Tuttu toimittajakaksikko Upsher ja Doff on edelleen tarinan jäljillä ja heidänkin seuraansa liittyy hieman omituisesti käyttäytyvä tuttu hahmo.

Saga, volume 6 on hieman kevyempi kuin edellinen albumi, vaikka siinäkin oma osansa verta ja kuolemaa nähdään. Tarina etenee vauhdilla ja epätoivon keskellä on pilkahduksia ilosta ja onnestakin. Isoäiti on huipputyyppi ja Vaughan tarinan kirjoittajana osaa kyllä vedellä oikeista naruista. Vaikka tämäkin albumi oli varsin hyvä, ei se ehkä niin vedonnut kuin muutama aiempi. On kuitenkin todella kiinnostavaa nähdä mihin tarinan suunta nyt kääntyy.

Oletan, että tarina ei ole vielä lähelläkään loppua, sillä irtolankoja roikkuu vielä useita. Vaughanin mukaan sarjasta tulee pitkä, joten todennäköisesti vähintään yhtä pitkä kuin Y – The Last Manista (arvostelu), jota julkaistiin 60 numeroa, luulisin. Aion seurata tarinan loppuun saakka, sillä ainakin toistaiseksi se pitää hyvin pintansa. Ja jos ei mitään todella ihmeellistä sarjakuvarintamalla satu, niin Saga, volume 6 on ensi vuonna minun Hugo-nimeämislistassa.

Aiempien osien arviot:
Saga, volume 5
Saga, volume 4
Saga, volume 3
Saga, volume 2
Saga, volume 1

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, volume 5

Jos minun pitäisi jotain erityistä Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin Saga-sarjakuvasta sanoa, niin sanoisin, että se on päässyt ihoni alle. Saga, volume 5 (2015) tuli luettua jo jokin aika sitten, itse asiassa viime vuonna. Ei mitään kiirettä tämän bloggaamisen kanssa. Suomessa tullaan kiitettävän nopeasti perässä, sillä Sagan 4. kirja on ilmestymässä parin viikon kuluttua. Ostan sarjaa suoraan englanninkielisinä e-irtonumeroina, mutta kerään myös suomennetut albumit hyllyyni. Saga 5 kokoaa irtonumerot 25-30 yksien kansien sisään.

Marko etsii tahollaan Alanaa ja Hazalia, vastentahtoisesti Prince Robot IV:n seurassa. Alana kamppailee saadakseen pitää tyttärensä lähellään, kun taas Dengon kutsumat kapinalliset haluaisivat käyttää Hazelia pelinappulanaan. Gwendolyn saattueineen etsii parannusta The Willille. Kaikkien saattueiden edessä on kuolemaa ja tuskaa.

Viides Saga on synkkä ja rankka, vaikka on siinä lohduttaviakin hetkiä ajoittain. Muutamat käänteet antavat ymmärtää, että meno tästä vielä muuttuu pahemmaksi ja muutamat lauseet nostivat palan kurkkuun. Voi meidän kamppailevaa perhettä, jossa jo Hazelin kertojaäänikin on muuttunut epäileväisemmäksi. Markon yritykset ymmärtää Alanaa ja itseruoskimiset eivät ole helppoja. Kumpikaan pariskunnasta ei ole täydellinen, mikä tekee tarinasta niin inhimillisen.  

Saga on vaikuttavaa kerrontaa ja myös visuaalisesti erittäin ilmaisullista. Pelkästään science fictioninakin se on ainutlaatuinen, eikä juonen käänteitä pysty ennakoimaan.

Saga 5 oli ensimmäinen teos, jonka kirjoitin Hugo-nimeämislomakkeeseeni tänä vuonna. Uskon vakaasti, etten ollut ainoa nimeäjä ja sarjakuva nähdään jälleen ehdokkaana. Olisi joskus kiinnostavaa nähdä sekä Vaughan että Staples jossain conissa ja kuulla heidän ajatuksiaan ihan livenä, paitsi Sagasta myös yleensä yhteistyöstä tällaisen tarinan luomisessa. Eipä minulla muuta kuin kehuja tällä(kään) kertaa tästä sarjasta.

Sagan aikaisempien osien arviot:
Saga, volume 1
Saga, volume 2
Saga, volume 3
Saga, volume 4

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, volume 4

Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin Saga -sarjakuva on edennyt volume 4:een saakka (2014). Volume 1:n arvio löytyy täältä, volume 2:n täältä ja volume 3:n täältä. Volume 4 kokoaa yhteen irtonumerot 19-24.

Alana ja Marko ovat asettuneet Hazelin kanssa Cardenian planeetalle, jossa Alana on liittynyt esiintyvään Open Circuit -ryhmään ja Marko huolehtii pienokaisesta. Parin arjessa on paineita, jotka saavat liiton rakoilemaan. Prince Robot IV:n ollessa varattuna muualla, robottien kuningaskunnassa Princess Robot synnyttää heille jälkikasvua, tosin luulleen puolisonsa kuolleen. Vaikka kuningaskunnalla periaatteessa menee hyvin, on sielläkin sosiaalisia ongelmia, ja niinpä Prince Robot IV joutuukin pian toteamaan pienokaisensa kadonneen kapinallisen Dengon myötä, jolla on omat päämääränsä, joihin liittyy myös Hazel.

Saga jatkaa vahvaa menoa. Tämän kertaisen albumin sisältö oli jopa riipaiseva. Sydän ihan muljahti numero 19:n lopussa. Olipa maailma miten outo ja erikoinen tahansa, Sagan ihmissuhteiden kuvaus on yhä realistinen ja herätti runsaasti sympatioita. Ydinperhe on yhä tarinan keskus, mutta ympärillä tapahtuu paljon, ja välillä sivuhahmojen juonikuviot saavat reilusti palstatilaa, ja vaikuttavat olevan hieman erilläänkin toisistaan. Silti eri langat pysyvät jollain ihmeellisellä tavalla Vaughanin käsissä ja suunta on koko ajan kohti Alanan ja Markon kiistanalaista perhettä.

Mukaan tulee joitain uusia hahmoja, mutta ennen kaikkea jo tutuiksi käyneet hahmot, kuten Gwendolyn ja Sophie The Lying Catin kera jatkavat matkaansa tarinassa ja saapa sininen kissamme vastaansa toisen erikoisotuksen Sweet Boyn. King Robot vilahtaa kuvioissa muutaman ruudun verran huvittavan isoine päineen. Oikeasti! Mahtava. Dengon kuvaruutu-lapsenvahti on ristiriitaisen suloinen hahmon väkivaltaisuudelle. Hieno oivallus. Yleensäkin robottiporukan kuvaruutuja on entiseen tapaan käytetty säästeliäästi, mutta onnistuneesti kuvaamaan hahmoja.

Tarinassa on paljon jännitettä suuntaan jos toiseenkin, ja on todella mielenkiintoista nähdä miten kirjoittaja homman hoitaa eteenpäin ja jossain vaiheessa loppuunkin. Vaughan osaa jättää lukijansa roikkumaan cliffhangereihin, ja pakko on tunnustaa, että seuraavaa numeroa tässä jo kovasti odotan. Staplesin kynänjälki niin ikään on entistä vetoavampaa, ja volume 4 on kokonaisuutena mielestäni vielä parempi kuin edellinen osa.

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, volume 3

Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin Saga-sarjakuvan kolmas volume (2014) kokoaan yhteen irtonumerot 13-18. Volume 1:n arvostelu löytyy täältä ja volume 2:n täältä.

Quietukselle perheensä kanssa saapunut Alana toivoo, että hänen suosikkikirjailijansa D. Oswald Heist osaisi neuvoa miten löytää paras mahdollisuus Hazelille kasvaa ja elää onnellisena, ilman sotaa. Helppoja ratkaisuja ei tunnu olevan käsillä. Suhde anoppiin koettelee. Miehensä juuri menettänyt Klara huomaa viihtyvänsä kirjailijan seurassa.
Tabloiditoimittaja Upsher ja hänen valokuvaajansa Doff penkovat Alanan ja Markon taustoja saadakseen selville julkisuudelta salassa pidetyn kahden sodan vastakkaisen puolen rakastavaisten tarinan. Tämä houkuttelee heille itselleen vääränlaista huomiota, sillä mitä siitä tulisi jos julkisuuteen vuotaisi tieto vihollisten voivan rakastua ja hankkia perhe keskenään.
The Willin ja Gwendolynin välillä säkenöi, mutta yhteinen matka on epävarmaa. Gwendolyn päätyy vihdoin Quietukselle, samoin kuin myös Prince Robot IV, ja edessä on yhteenotto yllättävin seuraamuksin.

Saga, volume 3 pistää entistä paremmaksi. Uusia hahmoja, tapahtumia ja käänteitä riittää, kuin myös ihmissuhteiden kehittelyä, niin uusien kuin vanhojenkin. Mukana on myös huumoria ja tunnetta. Alanan ja anopin suhde on mittelöä ja nuoren pariskunnan pitää miettiä tulevaisuutta ihan perustasolla. Hahmoista löytyy useita puolia, eikä kaikista ole todellakaan helppo pitää, vaikka kuinka ymmärtäisi heidän käytöksensä. Silti niin kiehtovaa, niin kiehtovaa. Kertojanäkökulmat vaihtelevat, kuten edellisissä osissakin ja välillä kertojana on Hazelkin.

Alku on kohtalaisen tasaista ja rauhallista, mutta loppua kohden tapahtumat kärjistyvät. Tarina jää kovin auki kolmannen osan lopussa, matka jatkuu vielä. Alkuperäiskielellä jatkoa on ilmestynyt numeroiden 19-21 verran, joten volume 4 on koossa lokakuun lopulla. Siihen mennessä olen toivottavasti ehtinyt tutustua sarjakuvaan jo suomeksikin ensimmäisen osan verran.

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, volume 2

Argh. Olen auttamattoman jäljessä lukemisteni arvioinnissa. Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin avaruusopperafantasia-sarjakuvan, Saga, volume 2:n luin jo helmikuussa, heti ykkösosan jälkeen (arvostelu). Volume 2 sisältää irtonumerot 7-12 ja on parhaillaan Hugo-ehdokkaana.

Alana tapaa Markon vanhemmat, Klaran ja Barrin, yllättävissä merkeissä, eikä tutustuminen suju aivan ongelmitta, varsinkaan kun vanhemmilla ei ollut tietoa suhteen luonteesta ja syntyneestä lapsesta. Aavelapsenvahti Izabel katoutettiin taistelun tuoksinassa ja Marko lähtee äitinsä kanssa etsimään tätä, kun taas Alana jää tutustumaan appeensa ja saa tietää tämän salaisuuden. Toisaalla The Will kohtaa Markon entisen morsion Gwendolynin ja auttaa tämän kanssa vapaaksi seksiorjaksi joutuneen pienen tytön, josta on heille apua Markon jäljittämisessä.

Kakkososassa on useita flashbackeja, joilla kerrotaan nuoren pariskunnan tapaamishetkestä kuin myös valotetaan Markon menneisyyttä pohjana nykyisyydelle, missä hänen vanhempansa yrittävät saada jälleen kontaktia poikaansa. Perhe on edelleen tärkeä, kaiken ylittävä teema. Silti, tarinassa ei ole edelleenkään mitään yliromanttista tai lällyn imelää. Nuoren pariskunnan suhdetta kuvataan varsin realistisesti kaiken fantsun ja avaruuden outouden keskellä. Uudet hahmot (ja mitä mielikuvituksellisimmat oliot) piristävät tarinaa ja tuovat siihen sekä jännitystä että jännitettä. Taikuuden käyttö on onnistunutta ja paikallaan tarinan juonen kannalta, vaikka yleensä sen voisi ajatella toimivan science fiction -tarinassa deus ex machinana.

Tarinan juonessa ja hahmoissa on ajoittain jopa hyvin ärsyttäviä piirteitä, mutta ei niin häiritsevällä tasolla, että se vaikuttaisi tarinan kiinnostavuuteen tai haluun lukea sitä. Ärsyttävyys kuuluu asiaan, se on osa hahmojen luonnetta ja kehityskaartakin. Fiona Staplesin piirrosjälki vetoaa minuun yhä enemmän, jokainen hahmo on yksilö ja erotettavissa. Tarinan sisältö heijastuu hahmojen kasvoissa ja asennoissa.

Saga, volume 2:n jälkeen oli pakko lukea volume 3 (arvostelu).

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, volume 1

Vuoden alkupuolella sivistin itseäni lukemalla läjän sarjakuvia ja niiden mukana myös Brian K. Vaughanin kirjoittaman ja Fiona Staplesin kuvittaman Sagan kolme osaa sähköisinä irtonumeroina. Tämä eeppisen avaruusooppera/fantasiasarjakuvan Volume 1 voitti sarjakuva-Hugon 2013 (nrot 1-6) ja tänä vuonna Volume 2 (nrot 7-12) on ehdolla. Viimeisin Volume 3 (nrot 13-18) ilmestyi maaliskuun lopulla. Tarina jatkuu tästäkin, nro 19 on jo ilmestynyt, mutta en ole lukenut sitä vielä.

Saga on tulossa myös suomeksi, mikä ilolla todettakoon, sillä näillä näkymin Saga 1 ilmestyy Likeltä syyskuussa (kansikuvana). Keskityn tässä juurikin ensimmäiseen osaan ja muista lisää myöhemmin.

Saga 1 on kertomus Landfallista lähtöisin olevasta Alanasta ja Landfallin kuusta Wreathista kotoisin olevasta Markosta, jotka ovat eri rotua. Landfall ja Wreath ovat sodassa toistensa kanssa, mutta sota on saanut jo laajempia mittakaavoja, ja sen tiimellyksen keskellä Alana ja Marko kohtaavat toisensa (toinen on vanki, toinen vartija) ja päätyvät yhteen sekä sotaa pakoon. Heille syntyy tytär Hazel, jolla on äitinsä rodusta perityt siivet ja isänsä sarvet. Sodan kumpaisetkin osapuolet havittelevat huonoja, mahdollisesti pasifistisia ajatuksia herättäviä karkulaisia takaisin tai hengiltä, varsinkin nyt kun heillä on erikoislaatuinen lapsi, ja niinpä he saavat peräänsä tv-ruutupäisen humanoidiaatelisen, Prince Robot IV sekä palkkiometsästäjät The Stalkin ja The Willin, jotka ovat entisiä rakastavaisia. The Willin mukana kulkee iso vihertävä kissaeläin Lying Cat, jonka seurassa on parempi pysytellä totuudessa. Alanan ja Markon päämääränä on saada lapsensa turvaan, elämään ilman sotaa, mutta minne ja miten, kun joka suunnalla tuntuu olevan uhkia.

Sagaa mainostetaan lentävällä lauseella Star Wars kohtaa Game of Thronesin, mikä kaikessa korniudessaankin kuvaa kuitenkin tarinan eeppisyyttä ja Star Wars onkin ollut Vaughanille sarjakuvan inspiraationa. Vaikka Alana ja Marko ovat selkeästi keskushahmoja, seurataan heidän jahtaajiensa matkaa yhtälailla, ja sen kautta aukeaa myös heidän taustaansa sekä kokonaiskulttuurisia sekä poliittisia vivahteita. Sagan kantavana teemana on perhe ja ihmissuhteet ja niihin liittyvät lukuisat tunnekirjot. On hienoa huomata, että hahmoihin, jotka ovat kiehtovan outoja tai erikoisia fyysisesti, on saatu myös sisäistä syvyyttä yllättävän paljon, eikä rakkaus ole vaaleanpunaista hattarahöytyvää, vaan siihen liittyy ongelmia ja epävarmuutta varsin realistisella otteella. Alanan ja Markon suhteessa on vuoropuhelua, omia tahtoja ja persoonaa, eikä kumpikaan pyri saavuttamaan tai edes halua saavuttaa maailmojahalaavaa sankaruutta tai kunniaa, vaan olla vanhempia.

En voi oikeastaan muuta todeta kuin, että Sagan aloitusosa kolahti monisäikeydellään, inhimillisyydellään ja mielikuvituksellisilla hahmoillaan. Kaikista löytyi jotain innostavaa, mutta haamutyttö Izabel suolenpätkineen ja Lying Cat erikoisominaisuuksineen erityisesti upposivat. Kaikista tämän kevään sarjakuvien piirrosjäljistä Saga on miellyttänyt eniten. Tuntuu kuin "ymmärtäisin" sitä paremmin kuin monia muita. Siitä pisteitä Fiona Staplesille.

Suosittelen ehdottamasti tutustumaan Sagaan, viimeistään sitten kun ykkösosa ilmestyy suomeksi.

Muiden osien arviot:
Saga, volume 2 
Saga, volume 3