Arthur Dentin päivä ei suju hyvin, ensin hänen talonsa meinataan jyrätä ohikulkutien tieltä ja sitten hänen ystävänsä Ford Prefect kertoo maailmanlopun tulosta. Maa näet poistetaan hyperavaruuspikareitin tieltä. Kaiken lisäksi Ford on avaruusolento Betelgeuzelta ja Linnunradan käsikirjan uusintapainoksen kenttätestaaja, kokenut liftaaja. Siinä on toki hyvät puolensa, sillä Ford saa tempaistua heidät tuhoajien, vogonien, alukselle juuri ennen kuin maapallo tuhoutuu. Näin alkaa Arthurin ihmeellinen matka linnunradalla seuranaan Fordin lisäksi Linnunradan Keisarillisen Hallituksen Presidentti Zaphod, masentunut robotti Marvin ja jo Maassa tutuksi tullut Trillian.
Linnunradan käsikirja liftareille on hauska. Se on avaruusscifiparodiaa parhaimmillaan ja kolahti allekirjoittaneeseen takuuvarmasti. Kirja on paitsi myynyt paljon, se on myöskin vaikuttanut moniin, varsinkin komedian saralla. Kirja tuntuu hyvin brittiläiseltä. Huumori on satiirista ja kuivahkoa, kielenkäyttö nokkelaa ja pienissä tosimaailmaa vinksahtaneesti käsittelevissä yksityiskohdissa on koko asetelman toimivuuden salaisuus. Kirjassa on persoonaa ja omalaatuisuutta. Avaruusoopperassa ei kovin usein löydy vastaavaa huumoria. Mutta toisaalta Käsikirja ei yritä olla uskottavaa tieteisfiktiota, mihin avaruusoopperat yleensä pyrkivät.
Varsinkin nykyisin, jolloin kirjoitetaan paljon itsensä vakavasti ottavaa dystopiaa maailmanlopun enteillä, Linnunradan käsikirja liftareille tekee tilanteesta seikkailun, asettaa Maan ja ihmiskunnan hieman eri mittakaavaan kuin ehkä haluaisimme. Hyväntahtoisesti.
"Tiedätkö", Arthur sanoi, "juuri tällaisella hetkellä, kun minut aiotaan heittää ulos vogonien avaruusaluksesta Betelgeuzesta kotoisin olevan miehen kanssa tukehtumaan ulkoavaruuden tyhjyydessä minä todella toivon että olisin kuunnellut mitä äitini sanoi minulle kun olin pieni poika." "Kuinka niin? Mitä hän sitten sanoi?" "En minä tiedä. En koskaan kuunnellut."Kirjasta voisi ottaa useitakin lainauksia ja ennen kaikkea olisi hauska omistaa kyseinen Linnunradan käsikirja. Elokuvasta en muista pitäneeni kovinkaan paljon, siitä jäi meh-olo. Kirja on jotain ihan muuta. Kävin kirjastosta lainaamassa (lasten osastolta, oikeasti?!) myös Yleisradion äänittämän kuunnelman, jota kuuntelin jonkin aikaa. Ei minun heiniäni, kuten ei äänikirjat yleensäkään. Pidän enemmän kirjoitetusta muodosta. Ehkä joskus voisin kuitenkin vielä kokeilla BBC:n kuunnelmaversiota.
Ehdottomasti pitää lukea viisiosaisen Linnunrata-trilogian loputkin osat.
