Hugo-ehdokkaat 2017: novellit

Viimeinen arkiviikko aikaa äänestää Hugo-ehdokkaita ja olen auttamattoman jäljessä lukemisteni ja bloggausten suhteen. Nyt kuitenkin vuorossa katsaus novellikategorian ehdokkaisiin.

N.K. Jemisin: The City Born Great
Tarina New Yorkista, joka on syntymäisillään kasvettuaan tarpeeksi laajaksi ja vanhaksi. Kätilöksi valikoituu koditon mies. Hän kohtaa ikivanhoja vihollisia, jotka eivät halua uutukaisen syntyvän.

Mielenkiintoinen idea kaupungista hahmona, joka on kuin suuri olento sisältäen moninaista elämää ja joka kehittyy uudeksi tai päättyy. Tarina ei kuitenkaan vetänyt minua tyylillään, se tuntui enemmän vertauskuvalliselta kuin fantasialta, enkä löytänyt New Yorkista ja sen suojelijasta henkeä, jonka olettaisin tarinassa olevan, koskapa se on ehdokkaaksi asti saanut nimeämisiä.  Jemisinin romaanikategoriassa ehdokkaana oleva The Obelisk Gate on kerronnaltaan eri vahvuutta.

Alyssa Wong: A Fist of Permutations in Lightning and Wildflowers
Kertomus kahdesta sisaruksesta, joilla on erikoisia kykyjä hallita säätä rinnakkaisia maailmoja myöten. Toisen sisaren kuolema saa jäljelle jäävän pohtimaan olisiko voinut estää tapahtuneen. Sisarten välinen voimakas tunne välittyy, mutta minulle jäi auki miksi tapahtui, niin kuin tapahtui. Tai sitten en vain joko ymmärtänyt, tai oli tarkoituskin jäädä ymmälleen. Iholle käyvempi kokonaisuus kuin Jemisinin novelli, ja kaunista kerrontaakin, mutta silti ei täysin uponnut.

Brooke Bolander: Our Talons Can Crush Galaxies

Erittäin lyhyt novelli ja voimakkaan aggressiivinen badass-kostotarina, joka sekoittaa scifiä ja mytologista fantasiaa. Tarinassa uhri ei suostu olemaan se nimetön ja unohdettu, vaan siskojen kanssa lähtee toteuttamaan oikeutta ja julistamaan sitä läpi maailmankaikkeuden. Toimiva, tiivis ja onnistunut. Pidin paljon ytimekkyydestä.

Amal El-Mohtar: Seasons of Glass and Iron

Novellissa kaksi naista kohtaa omissa olosuhteissaan, joihin he ovat pitkään tyytyneet. Tabitha kulkee rautaisissa kengissä rikkonaisin jaloin, kärsien miehensä määräämää opetusta ja Amira istuu lasisen kukkulan päällä kärsien turvaeristyksestä kauneutensa ja miesten himon vuoksi. Pari löytää tukea toisistaan ja irrotakseen vääryydellä annetuista ”rangaistuksistaan”.

Novelli on perinteisen sadun muotoon kirjoitettu feministinen tarina, joka onnistuu minun kohdalla juurikin satumaisuutensa vuoksi toimimaan. Kuten Neil Gaimanin The Sleeper and the Spindlessä (arvostelu) on vanhaan prinsessatarinaan saatu uusi näkökulma, joka tekee naisista tai naisesta ratkaisijoita ja toimijoita. Tässä tapauksessa myös oivaltajia ja toistensa tukijoita. Tähän mennessä helpoiten uppoava tarina, joskin kielellisesti jää jälkeen Jemisinin ja Wongin teksteille.

Carrie Vaughan: That Game We Played During the War

Gaantilaiset ja enithlaiset ovat olleet vuosikymmeniä sodassa keskenään. Sodan päätyttyä Enithin Calla etsii ystävyyttä Gaantin telepaattisotilaan Valkin kanssa shakkipelin kautta. Kumpainenkin hahmo on vuorotellen ollut toistensa vankina pelaten shakkia ja nyt rauhan aikana etsivät ymmärrystä palaamalla peliin ja sen kautta sodan opetuksiin. Tarinan hienous on pelissä, jossa lähtökohtaisesti ollaan epätasapainoisessa tilanteessa, kun toinen pelaajista on telepaatti ja toinen ei.

Tarinassa on herkkyyttä, mutta en pidä hahmojen kanssakäymistä kaikkein onnistuneimpana kuvauksena ja toimivana. Kokonaisuus kuitenkin on varsin kelvollinen.

John C. Wright: An Unimaginable Light

Robopsykologi kuulustelee ulkoisesti naispuoleista robottia laista, joka säätelee robottien käyttäytymistä, sekä tämän käsityksiä asioista, jotka hän leimaa vääriksi ja rankaisee niistä. Tarina keriytyy auki yksiviivaisesti ja sisältää loppua kohden juonenkäänteen, joka on arvattavissa kohtalaisen varhain. Wright on lähtökohdillaan Asimovin robotti-tarinoiden jäljillä, mutta toteutus jää heppoiseksi. Eipä tämä tunnu edes Hugo-ehdokkuuden arvoiselta novellilta.

Luettuani kaikki novellit, minulle tuli tunne, että lyhyissä tarinoissa näkyy valikoituneena Puppet-jälkimainingin vasta-isku ja rippeet. Oikeastaan mikään näistä ei täysin sykähdyttänyt, mutta annan ykkösääneni Brooke Bolanderin Our Talons Can Crush Galaxiesille. Osallistun luetuilla novelleilla Nipvet-blogin vetämään Novellihaaste 2:een.

Hugo-ehdokkaat 2011: novellit

Kuten viime vuonnakin, käyn kaikki vuoden 2011 novellipituiset Hugo-palkintoehdokkaat läpi yhtä aikaa kategorioittain. Novelli-kategoriassa (short story) on tänä vuonna vain neljä ehdokasta, sillä muut eivät saaneet tarvittavaa määrää ääniä päästäkseen ehdolle.

Carrie Vaughn: Amaryllis

Ihmiskunta on ajautunut tilanteeseen, jossa ruuanhankintaa ja syntyvyyttä säännöstellään viranomaisten toimesta. Tarina kertoo Amaryllis-laivan kapteenista Mariesta, joka ei ole koskaan tuntenut alkuperäistä perhettään ja on sisäisesti rikkonainen. Hänen nykyinen perheensä on laivan miehistö, joka saa kalastaa heille määrätyn kiintiön verran kalaa. Miehistön elämää haittaa änkyrä saaliinpunnitsija, joka piinaa Marieta tämän äidin menneisyydessä tekemän teon vuoksi. Amaryllis on kaunis eheytymistarina ja vaikka näin lyhyessä kertomuksessa ei paljoa maailmaa rakennellakaan, niin Vaughn ehtii hyvin luoda kuvan olosuhteista. Elämä tuntuu asettuneen pääosin tasapainoon merenrannalla asuvassa yhteisössä. Taustalla olevaan jonkinlaiseen katastrofiin viitataan vain lyhyesti, mutta kerronnasta käy selvästi ilmi, että kyse on postapokalyptisesta maailmasta. Carrie Vaughn on ensimmäistä kertaa Hugo-ehdokkaana. Amarylliksen voi lukea ilmaiseksi Lightspeed Magazinen sivulta.

Mary Robinette Kowal: For Want of a Nail

Kowal hyödyntää novellissaan sukupolvialuksen käsitettä. Avaruusarkissa yhdelle suvulle kuuluva, suvun koko historian tallentanut tekoäly vahingoittuu ja sen kaitsija Rava ryhtyy korjaamaan sitä. Korjaus johtaa hänet salaisuuden jäljille, jonka selviäminen puolestaan johtaa suurempien kysymysten äärelle ja vaikean päätöksen eteen. Tarina pohjautuu For Want of a Nail -sananlaskuun: For want of a nail the shoe was lost, For want of a shoe the horse was lost, For want of a horse the rider was lost... jne. Kowal luo tarinaan koskettavuutta rinnastamalla vaurioituneen tekoälyn dementiaa kärsivään vanhukseen. Silti tarina jää hieman pinnalliseksi ja etäiseksi, varsinkin kun sen lukee heti Vaughnin Amarylliksen jälkeen (ehkä ei olisi pitänyt). Muuten novelli on varsin kelpoinen ja rakenteeltaan onnistunut. Kowal on ollut Hugo-ehdokkaana kerran aiemminkin. For Want of a Nailin voi lukea ilmaiseksi kirjailijan kotisivulta.

Kij Johnson: Ponies 

Ponies on kolmen pdf-sivun pituisena lyhyin tämän vuoden novelliehdokkaista. Ponies kertoo tytöstä ja yksisarvisesta, jotka haluavat kuulua TheOtherGirlsien joukkoon ja olla kavereita TopGirlin, EveryoneLikesHerGirlin, SecondGirlin ja muiden heidän kaltaistensa kanssa. Hintana on, että yksisarvinen luopuu kahdesta ominaisuudestaan. Luopuminen tapahtuu cutting-out partyissa ja sinne Barbara on nyt saanut kutsun. Kaikkien TheOtherGirlsien ponit ovat käyneet läpi saman seremonian. Ponies on lähinnä kauhutarina, mutta se on erinomainen sellainen. Koko kertomus on kuvainnollinen ja vaikka sen hahmoina ovatkin lapset ja se kuvaa kirpaisevasti ja julmasti lasten maailmaa surullisimmillaan, se osuu tarkasti myös aikuisten maailmaan. Ponies on voimakas novelli ja sen voi lukea Tor.comin sivulta ilmaiseksi. Kij Johnson on Hugo-ehdokkaana kolmatta kertaa.

Peter Watts: The Things

The Things tuntuu varmasti tutulta tarinalta, jos on sattunut näkemään John Carpenterin kasarikauhuklassikon The Thing –leffan tai on lukenut John W. Campbellin Who goes there? –pienoisnovellin. Wattsin kertomus on näet sama tarina, mutta alienin näkökulmasta. Eli ihan sama tarina se ei sittenkään ole, sillä alienillä on toisenlainen ajatusmaailma. Ihmisen tunkeilijana pitämä muodonmuuttaja on uhkaava ihmisen näkökulmasta. Watts on saanut kuitenkin vangittua hyvin sen toisen mielipiteen, jonka mukaan ihminen on outo olio ja reaktiotkin ovat oudot. Watts tekee perinteisestä uhkaajasta sympaattisemman, mutta ei onnistu tarinallaan kuitenkaan täysin vakuuttamaan minua. Paikoin alienin ajatukset menevät jaaritteluksi. Kaikenlisäksi minä olen ihminen (yllätys, yllätys) ja Carpenterin leffa on jättänyt niin voimakkaan mielikuvan uhkasta, että tarvitaan huomattavasti voimakkaampi kirjoittaja ja tarina, että tuo kuva heilahtaisi mihinkään. Viime vuonna Watts voitti pitkien novellien Hugon ja tuntuu olevan hienoinen ennakkosuosikki tässäkin kategoriassa. The Thingsin voi lukea ilmaiseksi Clarkesworld Magazinen sivulta.

***

Minulle ykköseksi näistä tarinoista nousi lyhyt ja ytimekäs Ponies. Kij Johnsonin viime vuotinen ehdokas Spar jäi listallani sinne pohjimmaisten joukkoon, mutta tämän vuotinen kirjoitus on positiivinen yllätys. Ponies poimi jo jaetun Nebula-voiton, joten ehkä nyt myös Hugon.