Sirpa Saarikoski
176 s.
2017
Karisto
Arvostelukappale kustantajalta
Kesä kasiysi enteilee jo kannellaan sisältöä: pirteyttä ja hyvää mieltä. Kirjan tapahtumien aikoihin olin vasta ihan pieni tyttö, eikä minulla ole omia muistikuvia 80-luvun muodista. Se ei kuitenkaan ainakaan minua haitannut kirjaa lukiessa, vaan päällimmäiksiksi nousivat hyvää mieltä tuova tunnelma, sopiva kirjoihin liittyvä vivahde sekä romantiikka.
Kati ajaa työkseen kirjastoautoa ja löytää kirjan alussa itselleen projektin: hän aikoo löytää työkaverilleen Mikalle tyttöystävän. Kati itse viihtyy hyvin sinkkuna mutta kun vastaan tulee Modern Talkingin Thomasilta ja Dieteriltä näyttävä Topias päättää Kati antaa tälle numeronsa. Vauhtia kesässä siis riittää, varsinkin kun Kati innostuu järjestämään festarimatkan. Vuokrataan bussi, kasataan kaveriporukka ja lähdetään festareille. Ideana ainakin todella hyvä, mutta muutama mutka lopulta tulee matkaan...
Jo Katin ammatti on mahtava. Hänen työpaikkansa kirjastoauto pääsee kirjassa kenties yllättävän suureen rooliin jota minä en pidä ollenkaan pahana asiana. Olin itse useamman vuoden ajan kirjastoauton vakioasiakas joten jo sen vuoksi tunsin pientä rakkautta Kesä kasiysiä sekä Katia ja Mikaa kohtaan. Ei liene ihme että nämä kaksi kirjastoauton työntekijää ovat molemmat kirjaihmisiä joka aina ilahduttaa minua.
Itselleni 80-luvun muoti ei ole tuttua - olen syntynyt vuonna ´86, joten nuoruuteni elin huomattavasti myöhemmin. Kuitenkin tunsin jonkinlaista lämpöä Sirpa Saarikosken kuvailemien kasarimuodin yksityiskohtia kohtaan, sillä ovathan ne minulle nyt myöhemmin tulleet tutuiksi lehdistä, kirjoista ja tv:stä. Oikeastaan koko kirjan henki tuntuu aika aidolta kasarilta joka on hienoa. Ei vain pelkät muodin yksityiskohdat tai musiikki, vaan koko 80-luvun tunnelma. Se on kirjassa läsnä.
En voi tietenkään olla mainitsematta romantiikkaa, sillä se on kuitenkin Kesä kasiysin suuri juttu. Suhteenpoikasia on vireillä useampikin kirjan aikana mutta luulen etten ole ainoa joka pystyi rivien välistä aavistelemaan miten lopussa käy - eikä se ole lainkaan huono asia. Luen paljon chick litiä ja ylipäätään romanttista kirjallisuutta ja aavistan melkein aina miten lopussa käy, niin aavistin nytkin. En kerro kirjan romantiikasta sen enempää, kirjan lukijat voivat arvailla loppua itse.
Kesä kasiysi toi ennen kaikkea hyvää mieltä. En voi olla mainitsematta kirjan pirteyttäkään, sillä Sirpa Saarikoski on luonut Katista hahmon joka tuntui virkistävän omaa mieltäni - hän tuntuu mahtavalta tyypiltä. 80-luvulla nuoruuttaan eläneille tämä on varmasti eräänlainen nostalgiatrippi, mutta meille muille tämä on palanen hyvää mieltä ja tuulahdus kesästä.
