Homer Hickam
Suomentanut Päivi Paju
377 s.
2016
HarperCollins Nordic
Arvostelukappale kustantajalta
Takapenkin Albertin kansi sekä kirjan idea vaikuttivat niin lempeiltä ja kiinnostavilta että minun oli kertakaikkiaan pakko saada tutustua kirjaan. Homer Hickam kirjailijana sekä kirja kokonaisuudessaan olivat minulle entuudestaan vieraita, vaikka Hickam kannessa mainitaankin New York Timesin bestsellerkirjailijaksi. Luettuani kirjan sanon: ei suotta.
Takapenkin Albert kertoo Elsiestä sekä Homerista, jotka tutustuivat ollessaan samalla luokalla lukiossa Länsi-Virginian hiilikaivosalueella 1920-luvun laman aikana. Kun Elsie vastaa kieltävästi Homerin kosintaan, matkaan tulee monta mutkaa - joihin kuuluu Buddy niminen näyttelijä sekä häälahjaksi saat Albert -niminen alligaattori. Homerin kanssa Elsie kuitenkin päätyy yksiin, ja varsinainen seikkailu alkaa kun Homer laittaa Elsien valitsemaan: joko hän tai Albert. Heidän on pakko laittaa Albert takapenkille ja kuljettaa hänet takaisin Floridaan.
Homer Hickam on kirjoittanut romaanin, jonka jokaiselta sivulta paistaa lämpö ja ilo kirjoittamiseen. Minä sain lukijana osakseni osan tästä lämmöstä ja ilo tuli vastaani ilona lukemiseen. Jos kyseessä olisi ollut pelkkä Elsien ja Homerin road trip kohti Floridaa, ei Takapenkin Albert tietenkään olisi ollut niin hyvä romaani. Mutta kun auton takapenkillä matkustaa alligaattori, kirja saa aivan omanlaisensa hengen.
Takapenkin Albert on jossain määrin tosi tarina. Tietenkin fiktiivisiä piirteitä on mukana, niin kuin romaaneissa aina on ja varmasti Homer Hickam on matkan varrella värittänyt tarinaa jonkin verran. Kirjan toinen päähenkilö, Homer, on kirjailija Homer Hickamin isä joten tarina on varmasti tullut kirjailijalle tutuksi. Tämä tekeekin kirjan lukemisesta oman laisensa elämyksen, kun tiesin että Albert on ollut oikeasti olemassa! Vaikka tapahtumia olisikin väritetty matkan varrella, niin innostuin kun tiesin uskomattomien tapahtumien olevan jossain määrin totta.
Takapenkin Albert on hieno ja lämminhenkinen romaani, joka on tavallaan myös road trip -kertomus. Kirjaa voi suositella lukemisen ja tarinan vuoksi lukevalle, joka innostuu kiinnostavista henkilöistä ja mielenkiintoisista juonenkäänteistä. Se, että tarina on jossain määrin totta, tulee mielenkiintoisena sivuasiana, mutta ei minulle ainakaan ollut keskeinen seikka kirjassa.
Kun Homer Hickamin ihastuttava tapa kertoa yhdistetään Päivi Pajun sujuvaan suomennokseen saadaan aikaan teos jota todella lukee mielellään - lisäksi Takapenkin Albert on sujuvaa luettavaa, viimeisen sivun kääntää ennen kuin huomaakaan.
