Laura Paloheimo
329 s.
2014
Otava
Arvostelukappale
Mikä ihana päivä tänään on ollut! Ei haitannut yhtään, vaikka heräsinkin jo ennen kukonlaulua, koska aamu oli yksinkertaisesti niin hirvittävän kaunis. Ja lisäksi, kesken oli mitä parhain kirja. Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu että lukee toinen toisensa perään mahtavia kirjoja? Sellainen tunne minulla on nyt. Kai se laskukin tulee sieltä jossain vaiheessa, täytyyhän niitä huonompiakin lukea, mutta ei, ei vielä. Tahdon vielä ihanaakin ihanampia lukukokemuksia!
Mama mojossa palataan Juliaan. Juliaan, josta kertoi Laura Paloheimon esikoiskirja, Klaukkala. Julia on siis palannut kotikaupunkiinsa Klaukkalaan, mennyt nuoruudenrakkautensa Timpan kanssa naimisiin, ja saanut vauvan. Timppa heiluu keskellä rallikisoja, ja Julia joutuu mukaan rallikuvioihin. Ainakin osaksi. Töyssyjä ja vauhtia matkalla riittää, hidasteitakin on matkan varrelle laitettu. Mutta voiko vastuullinen äiti nukuttaa lastaan helikopterissa?
Huomasin saatuani tämän kirjan, että oikein keräilen Laura Paloheimon kirjoja. Hyllystäni löytyvät kaikki kolme. Ja näistä en missään tapauksessa aio luopua, en luopunut tänäänkään kun tyrkyttelin kirjahyllyni sisältöä ihmisille (huolivat muuten useamman!). Enkä keräile näitä syyttä. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että Paloheimo parantuu kirjailijana jokaisen kirjansa myötä (joka ehkä on arvattavaakin), ja tämä Mama mojo on jo aika huippuluokkaa. Klaukkalan jätin ensimmäisellä luentakerralla kesken, mutta toisella jo pidin siitä. Silti se jäi keskinkertaiseksi. Toinen Paloheimon kirja, OMG, sai minulta vilpittömän peukutuksen ja kiitettävän (ja kiitollisen) arvion, mutta tämä, vau, tämä. On vasta jotakin.
En aavistellut mistään, että Mama mojo kertoo Juliasta. Siispä oli ihana huomata, että palataankin ensimmäisen kirjan maisemiin, ja vielä niin ihanissa tunnelmissa, että Timppa ja Julia ovat yhä pariskunta. Tottakai, kun kyseessä on chick lit kirja, ei yhdessä oleminen ole yksinkertaista, ja muuttujia on matkassa. Sainkin jännittää kuin dekkarissa konsanaan, miten lopussa käy.
Useimmiten chick lit kirjoissa on alusta pitäen selvää, kuka saa ja kenet. Ja miten käy. Mutta Paloheimo ei ollutkaan tehnyt kirjastaan niin yksioikoista, vaan jännitystä piisasi aika loppumetreille saakka. Siispä tänään jouduin oikein ahmimaan kirjaa, niin paljon jännitti. Ja niin paljon toivoin että Julia ja Timppa jatkaisivat yhdessä. Mutta kuinkas kävi? Sain kyyneleet silmiini. Olivatko ne surun vai ilon kyyneleitä, sen saatte itse selvittää, jos kiinnostuitte kirjasta.
Suomessa ei chick litin kirjoittajia ole todellakaan liikaa. On Laura Paloheimo, Kira Poutanen, Sari Luhtanen... unohdinko jonkun? Unohdin, uuden lahjakkuuden, Niina Within. Jonka uusi kirja, Joko taas, Stella, pitäisi olla käsissäni lähipäivinä. Onneksi näitä uusia kykyjä on viime aikoina tullut markkinoille, sillä on aina mukavaa lukea laadukasta kotimaista chick litiä.
Tämä kirja oli ihastuttava. Oli rakkautta ja oli huumoria, ja lopussa oli kyyneleet. Mitä sitä, taaskaan, voisi kirjalta muuta toivoa?
