Elokuva: Varasto

Varasto
1 h 40 min
Ohjaaja Taru Mäkelä
Pääosissa Kari-Pekka Toivonen, Minttu Mustakallio, Aku Hirviniemi
2011






Pitkään aikaan en ole tehnyt leffapostausta. Elokuvabloginikin lopetin ihan siitä syystä, etten katsonut tarpeeksi elokuvia blogatakseni parhaista. Eilen katsoin pitkästä aikaa elokuvan - hyvän sellaisen, josta kannattaa kertoa.

Varasto kertoo Antero Rouskusta, maalikaupan varastomiehestä. Hänelle ei ole jaettu kaikkein parhaita kortteja, mutta silti Antero pärjää elämässä. Pelkkä maalikaupan palkka ei kuitenkaan hänelle riitä, vaan hän muu tiskin ohi tuttavalleen tavaraa. Antero tutustuu lähemmin maalikaupassa työskentelevään Karitaan, johon ei kuitenkaan tahdo kiinteää suhdetta. Mutta Karita ei ole ihan samaa mieltä...

Varasto perustuu Arto Salmisen samannimiseen romaaniin. Se olikin yksi syy, miksi elokuva minua kiinnosti, sillä pidin Salmisen kirjasta kovasti, niin kuin olen tainnut pitää jokaisesta kirjasta, jonka olen häneltä lukenut. Salmisen huumori kolahtaa minuun, ja halusin kokeilla, toimisiko se myös elokuvan muodossa.

Ja toimihan se. Varasto on siunattu hyvillä näyttelijöillä, ja ennen kaikkea Minttu Mustakallio revittelee Karitan roolissa aivan mahtavasti. Myös sivuosassa oleva Vesa Vierikko on todella hyvä, ja naurattaa. Ei Kari-Pekka Toivonenkaan huono ole, ja Aku Hirviniemikin on mainio. Silti shown varastaa täysin Minttu Mustakallio, jolle ei yksinkertaisesti voi olla nauramatta. Karitan nauru on vaan yksinkertaisesti niin tarttuvaa...

Kannessakin sanotaan, että Varasto on (epä)romanttinen elokuva. Se ei missään nimessä ole mikään romanttinen komedia, vaan ennemmin sanoisin sitä jonkinlaiseksi tragikomediaksi. Mutta hauska se on, ja minuun kolahti kyllä Varaston huumori elokuvassakin.

Varasto ei ole ihan tyhjänpäiväinen komedia, vaikka se naurattaakin. Siinä on kuitenkin idea. Sen huumori on mustaa, ja vaikkei se välttämättä älylään loistakaan, niin hauskaa se on silti.

Varasto on katsomisen arvoinen elokuva, ja siinä sivussa suosittelen myös Arto Salmisen tuotantoa, jonka helmiä ovat minulle olleet Varasto ja Kalavale.

Seikkailu kevät tulee - Me Rosvolat valkokankaalla!

Tämä kevät on Rosvoloiden kevät. Ainakin minulle. Jokin aika sitten, bloggariystävieni innostamana, tartuin ensimmäiseen Me Rosvolat kirjaan, ja se oli menoa. Seikkailuntäytteinen, vauhdikas tarina sai minut täysin omakseen, ja nyt olenkin lukenut yhtä lukuun ottamatta kaikki sarjan kirjat. Liekö ihmekään, että odotin tätä elokuvaa paljon. Ja odotan myös sitä, kun tänä keväänä Joensuun kaupunginteatteri esittää Me Rosvolat näytelmän. Huippua!

Sain kunnian päästä Me Rosvolat elokuvan pressinäytökseen Joensuuhun. Varsinainen ensi-ilta on 27.3., joten vielä hetki täytyy odottaa.

Elokuva kertoo sarjan ensimmäisen kirjan tarinan. 10-vuotias Vilja elää tavallista, omasta mielestään tylsää elämää. Viljan elämä saa kuitenkin uuden käänteen eräänä kesäpäivänä, kun perhe on autossa matkalla mummolaan. Rosvolan perhe pysäyttää Vainiston auton ryöstöaikaissa, ja erehdyksessä he nappaavat mukaansa myös Viljan. Siitä alkaa Viljan unohtumaton rosvokesä.

Suurimmaksi osaksi elokuvan tarina noudattaa kirjan tarinaa - joskin kirjassa Vilja ryöstetään tarkoituksella, Rosvoloiden pojan Kallen kaveriksi. Tämä pieni seikka ei kuitenkaan tee muutoksia juoneen, vaan se etenee kirjan tarinan mukaisesti, unohtamatta monia, monia hauskoja kohtauksia.

Kokonaisuudessaan Me Rosvolat on äärimmäisen hauska seikkailuelokuva, josta tulee hyvä mieli. Ikäraja on 7 vuotta, mutta varmasti aikuisen seurassa nuorempikin katsoja voi tästä nauttia, liikaa hurjia kohtauksia ei ole mukana. Mukana on myös ihania, tunteellisia kohtauksia, jotka lähestulkoon saivat minullekin kyyneleet silmiin - onhan tämä seikkailutarinan lisäksi myös tarina ystävyydestä.

Me Rosvolat tarjoili siis menoa, hyvää mieltä ja tunteita, mutta myös musiikkia. Mukana oli pari todella tarttuvaa biisiä, joiden mukana olisi voinut jammailla pidempäänkin. Toivottavasti näistä biiseistä kuulisimme vielä jossain!

Näyttelijäsuoritukset olivat kertakaikkiaan mahtavia. Kari Väänänen Hurja-Kaarlon roolissa ei kertakaikkiaan olisi voinut olla piiruakaan parempi - hän suoraan sanottuna herkutteli roolissaan niin paljon, että se naurattaa mielessä vieläkin. Jussi Vatanen teki Kulta-Peten roolista erilaisen kuin kirjassa, mutta hän yllätti, sillä sai Kulta-Peten tuntumaan paremmalta hahmolta kuin se kirjoissa tuntuu olevan. Lotta Lehtikari tekee myös hyvän roolin rosvoperheen äitinä, Hildana, ja hyvänen aika kuinka kaunis hän Hildana onkaan! Julman kaunis!

Lapsinäyttelijät, jotka ovat kaikki ensikertalaisia. Jokainen heistä ansaitsisi taputukset erikseen. Vilja vainistoa näytellyt Sirkku Ulgren ei kertomansa mukaan ollut tutustunut Me Rosvolat kirjoihin ennen rooliaan, mutta oli innostunut kirjoista elokuvan teon aikana, ja lukenut koko sarjan. Hän näytteleekin Viljan roolin hienosti, ja olen varma että hänestä kuullaan vielä. Kallea näytellyt Mio Määttä jää hieman pimentoon, olisin ehkä odottanut Kallelta enemmän esilläoloa, mutta siitä huolimatta tämäkin nuori mies tekee hienon roolin. Erityismaininnan lapsinäyttelijöistä saa Heleä näytellyt Ilona Huhta, joka tekee rosvoperheen tyttärenä todella hienon ja vauhdikkaan roolin. Huhta on todella sisäistänyt Helen itseensä - ja miten hyvin hän heittääkään veistä!

Elokuvan jälkeen saliin saapui näyttelijöitä, ohjaaja - ja ihana Siri Kolu! Ennen kaikkea olin odottanut Kolun tapaamista, sillä olen syvästi ihastunut hänen tapaansa kirjoittaa, ja onhan hän muutenkin ihanalta vaikuttava persoona.

Kysyessäni Siri Kolulta, miltä hänestä nyt tuntuu kun rosvolat ovat alkaneet valloittaa maailmaa, hnä naurahtaa ja kertoo sen olevan aika ihmeellistä. Rosvolat ovat suoraan sanoen varastaneet yhden elämän, ja huitelevat nyt pitkin Suomea ja Eurooppaa. Kolu ei ole jännittänyt mitään yhtä paljon kuin sitä hetkeä, kun näki Me Rosvolat elokuvan ensimmäisen kerran valkokankaalla. Elokuvan aikana hän ol iitkenyt kolmesti, ja nauranut monta kertaa. Kolu tunsi suunnatonta helpotusta ja iloa - kirjat ovat saaneet ansaitsemansa elokuvan.

Kolu yllättyi elokuvaversion koskettavuudesta, etenkin joidenkin tiettyjen kohtausten osalta, jotka saivat hänet (ja myös minut) liikuttumaan rajusti. Luvassa on siis katsojille myös tunteisiin käyvä elokuva. Kysyessäni mahdollisista jatko-osista, sain kuulla että toiveita on. En kuulemma ole ainoa, joka jatko-osaa jo halajaa, se on ollut monen katsojan mielessä ensimmäisenä kun elokuva on päättynyt. Minäkin todella toivon, että jatko-osa tulisi vielä joskus, ja nimenomaan näillä samoilla, mahtavilla näyttelijöillä.

Kolu uskoo, että elokuvan myötä Rosvolat saavat uusia lukijoita. Lapset pitävät kirjasarjoista, silloin kirjojen hahmoista ennättää tulla kavereita. Kolu toivookin, että uusi ikäpolvi löytäisi Rosvolat, sillä koska sarjan ensimmäinen kirja ilmestyi 2010, ovat sarjan aloittaneet nyt jo yläasteella. Minäkin uskon, että tämä hienosti tehty elokuva herättää kiinnostuksen kirjoihin.

Pitihän minun tietenkin kysyä Kolulta kirjavinkkejä teitä varten, lukijani. Aikuisten kirjoista hänellä oli varma vinkkaus: tuore Selja Ahavan Taivaalta tippuvat esineet (jonka minä ahneena heti aloitin!). Nuortenkirjoista löytyi pari varmaa vinkkiä myöskin: Vilja-Tuulia Huotarisen Kimmel, sekä Helena Wariksen Vuori.

Kiitän mahdollisuudesta nähdä elokuva näin ennakkoon - minä nautin todella paljon! Tämä kannattaa mennä katsomaan, tästä tulee kesä fiilis.

Elokuvissa: Luokkakokous

Uudet suomalaiset elokuvat herättävät kiinnostukseni aina. Luokkakokous ei tehnyt poikkeusta; tätä elokuvaa olen odottanut jo pitkään. Siitä on puhuttu paljon - onhan yhdessä pääroolissa Jaajo Linnonmaa, joka juontaa lemppari aamuohjelmaani Aamulypsyä. Tämä minun oli pakko päästä katsomaan.

Luokkakokouksen juoni on oikeastaan aika yksinkertainen: kolme kaverusta, Antti (Sami Hedberg), Niklas (Aku Hirviniemi) ja Tuomas (Jaajo Linnonmaa) saavat kutsun yläasteen luokkakokoukseen, ja matkustavat vanhaan kotikaupunkiinsa tarkoituksenaan bailata kunnolla. Nämä kolme miestä ovat aivan erilaisia, mutta heitä yhdistää lapsuudesta asti jatkunut ystävyys. Kaikki ovat ajautuneet tahoillaan erilaisiin elämäntilanteisiin, mutta nyt otetaan viikonlopun ajaksi ilo irti: unohdetaan huolet ja murheet, ja annetaan mennä!

En ole ikinä nähnyt Joensuun Tapio elokuvateatterin suurta salia noin täynnä. Olen lähes varma, että ihan viimeinenkin paikka oli täytetty, ja elokuva on kuitenkin pyörinyt jo useamman päivän. Markkinointityö on tehty hyvin, ja elokuvan tähdet kiinnostavat. Ja jos yhtään osasin tulkita elokuvateatterissa kanssani olleita ihmisiä, niin he nauttivat puolentoista tunnin ajan aivan yhtä paljon kuin minäkin.

Kelloa en vilkaissut kertaakaan, ei todellakaan ollut tarvetta. Lähinnä ajattelin lopputeksien tultua; joko tämä loppuu. Voin rehellisesti sanoa, etten ole ehkä ikinä nauranut elokuvan aikana niin paljon, kuin Luokkakokousta katsoessani. Elokuvassa oli muutama kohtaus, jotka salin suorastaan repeämään naurusta, enkä liioittele yhtään.

Näyttelijäsuoritukset olivat todella hyviä. Aku Hirviniemi oli itselleni tässä elokuvassa se ykkönen: hän todisti jälleen kerran että on todellinen kuningas mitä tulee komediaan. Taitava näyttelijä, joka osaa huumorin lajin. Yllättäjäkin Luokkakokouksesta löytyi. Pidän Jaajo Linnonmaasta Aamulypsystä todella paljon, hän on juontajana mainio, mutta suhtauduin silti varauksella siihen, millainen hän olisi elokuvassa. Mutta Jaajohan oli todella hyvä! Näyttelijäsuoritus oli rento, hauska ja viihdyttävä. Sami Hedberg oli hänkin hyvä - mutta jäi valitettavasti hieman näiden kahden veijarin varjoon.

Jos olet jäykkis, älä mene katsomaan Luokkakokousta. Mutta jos roisimpikin huumori maistuu, etkä turhaan sievistele, niin kehotan nauttimaan tämän puolentoista tunnin herkun! Takaan naurua.

Kun Lukutoukka elokuvaa katsoessa itki. Ja nauroi.

Notting Hill
Romanttinen komedia
119 min. 
1999
Pääosissa Julia Roberts sekä Hugh Grant












Katsoin elokuvan. Elokuvan, joka on elokuvien aatelia. Niitä, joita voi katsoa uudelleen ja uudelleen, sillä minäkin matkasin Notting Hilliin jo ties kuinka monennen kerran.

William Thacker omistaa pienen matkakirjakaupan Notting Hillin kaupunginosassa Lontoossa. Eräänä päivänä hänen elämänsä muuttuu, kun kirjakauppaan astelee elokuvatähti Anna Scott. Heidän välilleen syttyy jotain suurta, mutta ovatko heidän elämänsä silti liian kaukana toisistaan?

Tiedän että monet teistä, jotka yhtään katsotte tämänkaltaisia elokuvia, olette Notting Hillin nähneet. Ja vaikkette katsoisikaan. Mutta te jotka ette ole katsoneet! Katsokaa, vaikkei romanttisten komedioiden genre kuuluisikaan siihen teidän mukavuusalueeseenne.

Mitä minä lupaan jos katsotte?

Lupaan kaksi tuntia naurua ja itkua, sulassa sovussa. Sillä varsinkin jos omaa vähänkään romanttisen luonteen, herkkyydellä maustettuna, ei voi yksinkertaisesti olla kyynelehtimättä lopussa. Minä itkin kuin vesiputous. Itkin jo vähän ennakkoon, sillä muistan elokuvan aika hyvin. Se ei kuitenkaan haitannut.

Lupaan myös hyviä näyttelijöitä. Tietenkin päärooleissa hohtavat Grant ja Roberts ovat loistavia, mutta myös sivurooleissa nähtävät näyttelijät ovat loistavia. Ja miten hienosti kirjoitettuja hahmoja sivurooleissa onkaan! Hyvien romanttisten komedioiden suola on usein sivurooleissa (sekä tietenkin käsikirjoituksessa), ja molemmat ovat Notting Hillissä, ei sen enempää eikä vähempää kuin täyden viiden tähden arvoisia.

Niin. Lupaan siis hyvän käsikirjoituksen. Kohtaukset ovat mahtavia, eikä elokuvaa voi katsoa nauramatta, ja usein. Juoni on toimiva, eikä minunkaan, joka luen aina kun katson telkkaria, tarvinnut kääntää kirjan sivua kuin pariin kertaan. Harvinaista, mutta totta.

Lupaan siis kokonaisuudessaan mahtavan elokuva elämyksen. Sillä sitä tämä on. Jos olette katsoneet, niin katsokaa uudelleen, ja jos ette, niin mitä vielä odotatte? Hop hop, vuokraamoon siitä!

+ + + + + 

Mitä nainen haluaa

Mitä nainen haluaa
(What women want)
Komedia
2000
Kesto 2 h 01 min 
Pääosissa Mel Gibson, Helen Hunt











Enpä ole pitkään aikaan kirjoittanut elokuvista. Nyt kuitenkin, viettäessämme isä tytär viikonloppua, katsoimme elokuvan josta halusin tännekin kirjoittaa vähäsen.

Nick Marshall on perinteinen miesten mies. Hän käyttää naisia siekailematta hyväkseen, eikä pahemmin ajattele heidän tunteitaan. Hän on myös mainostoimiston ideanikkari, joka uskoo saavansa ylennyksen ja pääsevänsä luovan johtajan paikalle. Hänen tielleen kuitenkin astelee Darcy McGuire, joka saa Nickin havitteleman paikan.

Kuitenkin, testatessaan Darcyn antamia mainostuotteita, jotka ovat naisille suunnattuja, saa Nick sähköiskun. Tämän seurauksena hän alkaa kuulla naisten ajatuksia. Syvimpiä, sisäisiä tuntoja. Tämä saa Nickin uran niin töissä, kuin naismaailmassakin uuteen nousuun. Mutta osaako Nick suhtautua oikein tähän lahjaansa?

Mitä nainen haluaa on erinomainen komedia, jossa on ripaus romantiikkaa mukana. Siinä on tuore idea, joka on toteutettu hauskalla tavalla. Ainakin minut elokuva sai nauramaan useampaankin otteeseen.

Helen Huntin ja Mel Gibsonin kesken synkkaa todella hyvin, heidän yhteistyötään on mitä mukavinta seurata. Mel Gibsonhan tässä saa sen pääroolin, ja vaikken miehen ylimpiin faneihin kuulukaan, niin kyllähän hänenkin roolisuoritustaan mielellään televisioruudusta katseli.

Olen nähnyt tämän elokuvan monesti. VHS aikana tämä oli nauhoitettuna kotonani, ja muistan katsoneeni tätä moneen kertaan öisin, kun uni ei tullut ja vaihdoin sohvalle nukkumaan, tökkäsin vain jonkun videon laitteeseen. Usein kuitenkin nukahdin kesken, joten nyt oli mukava keskittyä koko elokuvaan kunnolla ja katsoa loppuun saakka.

Usein katson romanttisia komedioita jotka tavalla tai toisella toistavat vanhaa kaavaa. Tässä kuitenkin idea on erilainen ja toteutus mitä oivallisin. Eihän tämä kriitikoiden makuun ole ollut, mutta eiväthän minun lempielokuvani koskaan ole. Eivätpä taida olla tarpeeksi riipaisevia ja vakavasti otettavia vilimejä.

 Minä kuitenkin siis pidin tästä.

+ + + + ½

Jouluelokuvani: Holiday

Holiday
2 h 8 min
2006
Pääosissa Cameron Diaz, Kate Winslet, Jude Law, Jack Black










On olemassa elokuvia joita katsoo vain kerran, ja se riittää. Vaikka elokuva olisi hyväkin. Sitten on niitä, joita katsoo kerta toisensa jälkeen, kyllästymättä, ja tietää jo elokuvan alkumetreillä "...tämä on onnea." Holiday on minulle noita jälkimmäisiä elokuvia.

Iris ja Amanda eivät voisi elää erilaisemmissa elämäntilanteissa. Iris elää pienessä kotoisessa mökissä Englannissa, kun taas Amanda luksustalossa Los Angelesissa. Molemmat ovat kuitenkin joutunet pettymään ihmissuhteisiin, ja haluavat joulun aikaan pois. Mahdollisimman kauas. Naiset päätyvät vaihtamaan koteja kahdeksi viikoksi, ja molemmat toivovat pääsevänsä mahdollisimman kauas miehistä ylipäätään. Mutta kuinkas käy?

Sain pari joulua sitten lahjaksi paketin, jossa on Holiday ja Rakkautta vain elokuvat. Rakkautta vain on myös ihana jouluelokuva, jonka senkin tulen ehkä tässä ennen joulua vielä katsomaan. Kumpikin aivan ihanan tunnelmaisia jouluelokuvia, jotka jaksan katsoa tosiaankin kerta toisensa jälkeen.

Nyt Holiday taukoni näköjään on ollut pidempi, koska en ole siitä blogiinkaan kirjoittanut laisinkaan. Se on kuitenkin lempielokuvani! Tämä voi aiheuttaa vilun väristyksiä joissakin ihmisissä, koska Holiday on korkea kulttuurista kaukana. Se ei ole pitkälle venytettyä draamaa eikä erityisemmin ehkä jää vaikuttamaan, mutta siinä on silti hyvin paljon.

Siinä on tunnelmaa, sen juoni kantaa hyvin koko elokuvan loppuun asti. Ja mikä tärkeintä, näyttelijät ovat ihan nappi valinta! Varsinkin Cameron Diaz loistaa Amandan roolissa, joka on kuin hänelle tehty. Ja vasta nyt katsottuani taas kerran Holidayn, huomasin miten varsinkin lasit päässä Jude Law näyttää hämmästyttään paljon Joel Haahtelalta! Joka ei ole laisinkaan huono piirre miehessä, hmm...

Lehdissä Holiday saa yleensä kaksi tähteä. Siispä järkytän kaikkia jotka uskovat noita ei-ikinä-erehtyviä kriitikkoja, ja annan viisi. En yhtään vähempää kuin viisi. Koska minulle tämä on täydellinen elokuva, joka saa aina liikutuksen kyyneleen silmäkulmaan.

 ★★★★★

Sooloilua

Sooloilua
2007 
1 h 32 min
Pääosissa Saija Lentonen, Kari-Pekka Toivonen, Kristiina Elstelä












En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään elokuvista. En vaikka lukujumi on vaivannut, ja elokuviakin olen katsonut välillä enemmänkin. Mutta nyt vastaan tuli elokuva, josta en voi olla kirjoittamatta.

Sooloilua kertoo Emmasta, itsenäisestä toimittajasta. Emman miesystävä jättää hänet, ja lähes samantien hän kohtaa huippukapellimestari Joel Abrahamssonin kun hänet lähetetään haastattelemaan miestä. Emma ihastuu Joeliin, ja parin rakkaus lehahtaa liekkeihin nopeasti. Jo muutaman viikon kuluttua Emma huomaa asuvansa maalla vanhassa talossa kahdestaan Joelin dementoituneen äidin kanssa Joelin matkustaessa maailmalla. Sitä paitsi, Emma huomaa olevansa raskaana.

En ole lukenut Katja Kallion kirjaa Sooloilua, jonka pohjalta elokuva on tehty. Ja elokuvan nähtyäni, voin sanoa etten tule sitä lukemaan. Ei siksi, etten olisi pitänyt elokuvasta, vaan siksi, etten usko saavani enää kirjasta enempää irti tämän jälkeen. Ehkä kun aikaa elokuvasta on kulunut tarpeeksi, enkä muista sitä enää, voin lukea sen, mutta se jää nähtäväksi.

Sooloilua on takakannessa luokiteltu komediaksi, mutta minä pitäisin sitä romanttisena komediana. Hauskaakin minulla oli paikoin tätä katsoessani, mutta ennen kaikkea eläydyin Joelin ja Emman tarinaan niin paljon, että lopussa, taas kerran, olin kyyneleet silmissä.

Elokuvaan antaa Joelin äitiä esittävä Kristiina Elstelä piristävän lisän. Muuten Sooloilua voisi olla aika perinteinen romanttinen komedia, mutta Elstelä esittää hyvin dementoitunutta äitiä, ja on vielä kaiken lisäksi hauskakin.

Miten tämä elokuva onkin voinut mennä minulta ohi, yritän kuitenkin katsoa mahdollisimman paljon kotimaisia elokuvia?

★★★★

Bad teacher

Bad teacher
2011
1 h 34 min 
Päärooleissa Cameron Diaz, Justin Timberlake, Jason Segel










Vietin taas elokuvallisen aamupäivän. Aamupäivät ovat minulle elokuva aikaa, jos päivällä ei ole mitään syvempää tarkoitusta, eli suomeksi sanottuna, jos ei ole lähtöä mihinkään. Nyt katsoin siis Bad Teacherin.

Elizabethin rikas sulhanen dumppaa hänet julmasti, ja hän joutuu palaamaan opettajan työhönsä. Rahaa on näet saatava, koska Elizabethin tavoite on saada uudet, isommat rinnat. Tavoitehan se on sekin. Elizabeth alkaa jahdata koulun uutta opettajaa jota näyttelee Justin Timberlake, ja on päättänyt saada tämän keinooja kaihamatta...

Olen nähnyt tämänkin elokuvan aiemmin. Joo, ehkä huomaattekin että katson aika usein elokuvia uudestaan, mutta hyviä katsoo mielellään. Olisin jotenkin muistellut Bad teacherin olevan hauskempi, koska en tainnut nauraa ääneen yhtään kertaa elokuvaa katsoessani.

Myös elokuvasta kertoo jotain se, että luin leffan aikana, jota en tee jos elokuva on oikeasti todella hyvä. Kirjakaan tosin ei ole mikään hirveän hyvä, en oikein ymmärrä miksi luen sen loppuun, mutta siitä myöhemmin toisessa postauksessa lisää.

Näyttelijäsuoritukset olivat kyllä hyvät, Cameron Diaz osaa todella eläytyä. Justin Timberlakekin oli kohtalainen roolissaan, mutta pysyköön hän kuitenkin mielestäni ihan siellä musiikin puolella, vaikken hänen musiikkiaankaan arvosta ollenkaan.

 ★★★

Bridesmaids

Bridesmaids
2 h
2011
Pääosassa Kristen Wiig











Lainaan aika paljon elokuvia isältäni. Hän on intohimoinen elokuvaharrastaja, ja on tartuttanut intohimonsa minuunkin. Minun onnekseni isäni keräilee myös romanttisia komedioita, joita minä rakastan, joten niitä ennen kaikkea lainaan häneltä.

Annien elämässä on menossa "ei-niin-loistelias" vaihe. Hänellä ei ole miestä, työpaikka on vaakalaudalla, ja asuinolosuhteetkin ovat vähintäänkin erikoiset. Sitten hänen paras ystävänsä pudottaa pommin - Lillian on menossa naimisiin. Ja Anniesta tulee kaaso! Miten Annie hoitaa tehtävänsä, kun morsiusneitojen joukko on mitä erikoisin?

Yksi syy, miksi aloin käsitellä blogissani elokuvia on se, ettei mielestäni esimerkiksi lehtiarvioissa arvosteta romanttisia komedioita tarpeeksi korkealle. Hyvätkin romanttiset komediat saavat usein vain kaksi tähteä, siinä missä vakavammin otettavat, minun mielestäni reilusti huonommat elokuvat voivat saada neljäkin. Makuja on toki monia, mutta onko tässä nyt kyse jotensakin siitä, että romanttiset komediat ovat heppoista kamaa, eikä niitä voi arvostaa kulttuurina?

Olen nähnyt Bridesmaidsin ennenkin. Jotenkin osaan ajatella sen ainoastaan Bridesmaidsina, vaikka onhan se toki suomennettukin Morsiusneidoiksi. Hyvät elokuvat jaksan katsoa useampaankin kertaan, ja hyvin kesti kolmannenkin katsomisen tämä häätunnelmissa menevä elokuva.

Annie oli toki henkilönä hauska - mutta enemmän tunsin myötähäpeää hänen puolestaan. Olikohan se tarkoituskin? Ennen kaikkea minua nauratti eräs morsiusneidoista, Megan, jonka näyttelijää en valitettavasti tiedä. Hän oli ainakin sanavalmis, ja repliikit olivat juuri sellaisia jotka saivat minut nauramaan.

Bridesmaids on muuten tuottajalta, jolta on lähtöisin erinomainen komedia Superbad. Se olisi tullut telkkaristakin viikonlopun aikaan, mutta näin sen vasta jokin aika sitten joten en katsonut. Oletteko te nähneet Superbadia? Senkin voisin joskus arvostella, kunhan vain löytäisin sen jostain itselleni.

Bridesmaids on kelpo komedia joka sai minut nauramaan ääneen pariin otteeseen. Valitettavasti vain pariin, toisin kuin esimerkiksi Neljät häät ja yhdet hautajaiset joista kirjoitin jokin aika sitten ja joka nauratti monesti.

★★★½

Nimen vaihdos sekä Neljät häät ja yhdet hautajaiset

Neljät häät ja yhdet hautajaiset
Four wedding and a funeral
1 h 53 min
1994

Ohjaus: Mike Newell

Päärooleissa: Hugh Grant sekä Andie MacDowell









Ehkä tarkkasilmäisimmät huomasivatkin blogini nimenvaihdoksen. Vaihdoin blogini nimen Lukutoukan kulttuuriblogiksi siitä syystä, että haluan alkaa käsittelemään blogissani enemmän elokuvia, musiikkia ja teatteria, ja siitä syystä pelkkä kirjablogi ei enää toimi. Siitä huolimatta, pääpaino on edelleen kirjallisuudessa.

Aloitetaan siis elokuvalla, jonka katsoin lauantai illan viihteeksi.

32-vuotias poikamies Charles ei ole kohdannut sitä oikeaa naista. Naisia kyllä ympärillä pyörii, mutta sitä oikeaa ei silti ole löytynyt. Elokuva seuraa nimensä mukaisesti neljää hääjuhlaa, ja yksiä surullisia hautajaisia. Ihmiset Charlesin ympärillä siis menevät naimisiin - ja Charles myöhästyy häistä kuin häistä. Häissä Charles kohtaa kerta toisensa jälkeen hurmaavan amerikkalaisneidon Carrien...

Neljät häät ja yhdet hautajaiset toimii kuin tauti. Se ei kikkaile turhilla juonenkäänteillä, vaan on perinteinen romanttinen komedia siinä mielessä, että jo alusta saakka tietää miten lopussa tulee käymään. Minä en henkilökohtaisesti elokuvalta vaadikaan hirveästi yllätyksellisyyttä, romanttiset komediat ovat parasta mitä elokuvien saralla tiedän.

Neljät häät ja yhdet hautajaiset on myös aidosti hauska. Tietenkin Charles, jota esittää lempinäyttelijäni Hugh Grant, on loistava, mutta hänen ympräillään parveilee myös sivuhahmoja jotka saavat nauramaan. Sivuhahmot ovatkin yksi tämän elokuvan suola.

Mitä enempää voisin elokuvalta vaatia kuin lämminhenkistä huumoria ja romantiikkaa?

★★★★★

Ally O'Brien: Agentti

Agenti
Ally O'Brien
Suomennos Lotta Toivanen
383 s. 
2010





Aloitin hömppäteemaviikon vähän erilaisella hömpällä, Ally O'Brienin Agentissa oli nimittäin mukana roppakaupalla myös vauhtia ja jännitystä.

Agentti kertoo Tess Drakesta, joka kirjan nimestä huolimatta ole salapoliisiagentti. Hän on menestyvä lontoolainen kirja-agentti joka joutuu jokaisella elämän alueellaan kimurantteihin tilanteisiin. Suhde naimisissa olevaan mieheen muuttuu kun Tess menee sanomaan vääriä asioita, haave oman firman perustamisesta horjuu ja kaiken lisäksi häntä syytetään pomonsa seksiin liittyvästä murhasta. Miten Tess onnistuu ratkomaan nämä kaikki asiat?

En päässyt Agentissa vauhtiin ihan heti, meni muutama kymmenen sivua ennen kuin tapahtumat koukuttivat minut kokonaan. Sitten mentiinkin, varsinkin loppu oli erittäin hyvä.

Agentti on hyvä sekoitus dekkaria ja chick litiä, siitä löytyy niin toimintaa kuin Bridget Jonesmaista hupsutteluakin. Tess Drake on hyvin luotu hahmo, ja kieltämättä hänessä löytyy yhtäläisiä piirteitä Bridgetin kanssa (muutakin kuin se, että molemmat ovat kirjallisuusalalla töissä).

Kirjassa on ihastuttavaa myös Tessin usko erästä asiakastaan kohtaan, joka on kirjoittanut kirjan joka ei myy hyvin. Tess kuitenkin on ihastunut kirjaan, ja on päättänyt että siitä tehdään elokuva johon Tom Cruise olisi täydellinen päätähti. Mutta miten saada idea läpi Cruiselle kun Cruisen agentti on Tessin vihollinen?

Ally O'Brienia ei muuten ole olemassakaan. Nimimerkin takana on kaksi miestä!

+ + + ½

Hömppäteemaviikolleni tekee hyvää bonusta myös se, että tänään Ava esittää Bridget Jones - elämä jatkuu elokuvan. Nautin siitä täysin siemauksin aivan varmasti!

Pitch Perfect elokuvasta ja asiakaspalvelusta.

Kävin katsomassa tiistaina amerikkalaisen komedia elokuvan Pitch Perfect. Tarvitsinkin sen tuomaa piristystä, koska mielialani on ollut alavireinen jo jonkin aikaa, eikä se oikein vieläkään ota parantuakseen. Lukuvirekään ei ole niitä parhaita, siksi ajattelin hetken kuluttaa ja tarinoida teille, lukijani, tästä elokuvasta.

Elokuva on nuorille suunnattu, selkeästi, enkä suostunut lyömään äitini (jonka kanssa elokuvissa olin) kanssa vetoa siitä, onko hän vanhin elokuva teatterissa. Pääroolissa nähdään Anna Kendrick, joka esittää Becaa. Beca menee yliopistoon vasten tahtoaan, hänen suurin haaveensa on tulla tuottajaksi ja tehdä musiikkia. Hän kuitenkin päätyy lauluryhmään, jonka tavoite on voittaa a capella laulukilpailu. Pahoja kilpailijoita on kuitenkin monia - ja tiellä on muitakin esteitä.

Ryhmä on pahasti kaavoihin kangistunut, sen kappalevalinnat ovat sanalla sanoen Vanhoja. Beca yrittää saada läpi 2010 luvun biisivaihtoehtoja, ja onnistuukin siinä lopulta. Mutta onnistuvatko Bellat silti voittamaan kilpailua?

Elokuva oli juuri tyypillinen kolmen tähden leffa. Ehkä sen puolikkaan saa vielä lisäksi, nimittäin ison plussan toi elokuvaan musiikki. Ilman musiikkia Pitch Perfect olisi voinut olla vähän pitkästyttäväkin. Mukaan mahtui tietenkin myös rakkautta, erilaisia ystävyyssuhteita, ja sitten sitä musiikkia. Beca ei hahmona minua säväyttänyt, vaikka osasikin laulaa. Sen sijaan Läski-Amy (!), joka oli nimennyt itsensä Läski-Amyksi ettei muiden tarvitsisi häntä selän takana haukkua siksi, oli mahtava ja hänestä pidin eniten.

Mukava ja hieman matalaliitoa piristävä elokuva. Mutta ei tätä ehkä toista kertaa katsoisi.

***½

Täytyy kertoa vielä siitä, kuinka sain maailman parasta asiakaspalvelua Kontiolahden kirjastoautolta. Olen siellä vakio kävijä, tulee käytyä melkein kerran viikossa. Kirjastoauto pyörähtää tässä olemassa puoli tuntia aina tiistaisin, ja tiistaina sitten puhelimeni soi. Siellä soitti maailman mukavin kirjastoautosetä Rane, joka informoi minulle ettei kirjastoauto tänään kierrä. Olin häkeltynyt enkä osannut tarpeeksi tästä kiittää puhelimessa. Täytyy ensi viikolla kiittää uudemman kerran mahtavasta palvelusta. Että tällaisia ihmisiä on vielä olemassa!

Tuija Lehtinen: Laura, sua kaipaan & 8-pallo elokuva.

Laura, sua kaipaan
Tuija Lehtinen
207 s. 
2006










Onneksi käsissäni oli eilisen 8-pallo kokemuksen jälkeen tällainen hyvänmielen kirja, nimittäin sitä todellakin tarvittiin! 8-pallosta kirjoitan lisää hieman myöhemmin. Tuija Lehtistä olen lukenut niin kauan kuin muistan, aloitin Mirkka-sarjasta, lisäksi olen tietenkin lukenut yksittäiset romaanit joista suosikkini on Vanilijasyndooma, Laura-kirjat on luettu kaikki, mutta suosikkejani ovat silti Sara-sarjan kirjat. Nyt olen myös alkanut lukea tuota uusint sarjaa, Rebekkaa, josta olen lukenut vasta ensimmäisen osan.

Laura, sua kaipaan on Laura sarjan viimeinen osa. Kirjasarjan alussa Laura meni seitsemännelle luokalle, ja nyt Laura on viimeisellä luokalla lukiossa, Akun tehtaassa, ja kirjoitukset ovat edessä. Laura on alkanut seurustella Nikon, pitkäaikaisen tanssiparinsa kanssa ja on onnellinen. Koiviston uusperhe on myös muuttanut uuteen kotiin jossa on paljon enemmän tilaa, jota tarvitaan koska perheessä on uusi jäsen, pieni Heini vauva. Kuitenkin Lauran muuten auvoista oloa varjostaa pohdinta siitä, mitä hän haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Kaikilla muilla tuntuvat tulevaisuuden suunnitelmat olevan selvillä, mutta Laura on vielä täysin hakoteillä.

Tämä oli toinen muutto Lauran elämässä. Ensimmäistä hän ei oikeastaan muistanutkaan. Vanhemmat olivat eronneet, kun Laura ja isoveli Sakke olivat pieniä. Äiti oli tavannut jonkin ajan kuluttua Antin, jota Laura oli alusta lähtien kutsunut isäksi. He olivat muuttaneet Antin omistamaan huoneistoon, jonka kolme huonetta ja keittiö olivat Mikon ja Teemun synnyttyä käyneet pian ahtaiksi. Sakke oli muuttanut kotoa jo nelisen vuotta sitten ja silloin Laura oli saanut oman huoneen. Äiti ja isä sen sijaan olivat edelleen nukkuneet olhuoneen vuodesohvalla poikien jakaessa toisen makuuhuoneen. Ahdasta oli ollut mutta tottakai siihen oli tottunut. Heinin synnyttyä helmikuussa oli ahtauteen taas havahtunut.

 Kirja on aika täydellinen päätös tälle kirjasarjalle. Kaikki kääntyy, tottakai, parhain päin, ja Lauran elämä saa toivotun suunnan. Kysymysmerkkejä ei oikeastaan jää juuri mitään, ja se on hyvä. Lauran hahmo on kirjasarjassa hyvin kehittynyt, muuttunut kokoajan kokonaisemmaksi. Myös muiden hahmojen, kuten Lauran ystävän Sinin, mukaantulo oli omasta mielestäni mukava lisä. Onneksi näihin voi aina palata!

****

Sitten elokuvakokemukseen. Kävin eilen katsomassa 8-pallon, kotimaisen elokuvan joka siis perustuu Marko Kilven Elävien kirjoihin dekkariin. Elokuvan on ohjannut Aku Louhimies, joka on ohjannut esimerkiksi Vuosaari elokuvan, jonka myös haluaisin nähdä.

Näyttelijäsuoritukset olivat loistavat. Jessica Grabowsky vakuutti Piken roolissa, hän oli siinä erittäin hyvä. Eniten kuitenkin pidin Eero Ahon esittämästä Lallista, joka oli roolissaan mahtava. En itse kirjaa lukiessani kuvitellut Lallia niin komeaksi (!), mutta yllätys oli positiivinen.

Itse elokuvaan. Aikaa on kulunut siitä kun luin Elävien kirjoihin-kirjan, enkä muistanut kaikkea siitä. En muistanut kirjassa olleen kohtausta missä ihmistä, elävää ihmistä, porattiin porakoneella. En muistanut myöskään kohtausta jossa Lalli raiskaa aineissa olevan Piken. Sydämeni hakkasi koko elokuvan ajan ahdistuneena kolossaan, poskelle putosi kyynel muutamassa väkivalta kohtauksessa, peitin silmäni poraamiskohtauksessa ja repesin äänekkääseen itkuun raiskauskohtauksessa. Ja lähdin pois ennen loppua, en pystynyt itkultani olemaan elokuvan loppuun asti.

En sano ollenkaan että elokuva olisi ollut huono ja sen takia olisin lähtenyt kesken pois. Mutta minä vaan olen niin herkkä, että minuun vaikuttavat tuollaiset asiat ehkä poikkeuksellisen paljon. Jo historianikin takia. Päinvastoin, elokuva oli hyvin tehty, vaikuttavasti, ja siinä oli hyvät näyttelijät.

***½

Tuomas Kyrö: Miniä, sekä elokuvaillasta.

Tänään posti toi minulle kovin mieleisen paketin, nimittäin Tuomas Kyrön (joka on lempikirjailijani nykyään) Miniän. Tuota kirjaa siis jaettiin ainoastaan kirjan ja ruusun päivänä kirjakaupoissa kun osti, olikohan se kymmenen euron edestä, kirjoja. Itse en sitä tuolloin tiennyt joten jäi hankkimatta. Kirjaston varausjonot olivat lievästi sanottuna pitkät, joten kyselin kirjasta facebookin kirjablogistit sivuilla. Eräs ihana kirjabloggaaja lupasi sen minulle ilmaiseksi lähettää, ja tänään posti sen minulle sitten toi.

Herkuttelin sitten kunnolla. Ei, ei suklaata eikä karkkia, vaan kahvi tulemaan, Mariska & Pahat sudet soimaan, ja sohvan nurkkaan kirjan kanssa. Ahmin kirjan, yritin viivytellä kolmenkymmenen viimeisen sivun kanssa että lukisin ne vasta bussissa mutta luin ne sitten jo pysäkillä. Mahtavaa luettavaa, nauroin ääneen!

-Lentokentälle. -Kyllä enemmän epäilen niitä koneita. Että mitenkä iso rautamöntti pysyy ilmassa. Jos aiot lähettää minut kotiin niin mielummin junalla. -Venäläiset tulee. -Mitenkä niin? Sotako tulee? Arvasin siitä Puuttinista. Niin on lyhytmittainen mies, että jotain suunnittelee. Näkee silmistä. -Myyn heille maata. Appiukko kääntyy katsomaan minua. -Kyllä en tiennyt, että teillä on maata. 

Kirjan miniä saa vieraaksi appiukkonsa, Mielensäpahoittajista tutun teräviä mielipiteitä nykymaailmasta omaavan vanhan herran. Kaksi täysin erilaista maailmaa kohtaa, kun sysi-suomalaisesta kaupungista tuleva appiukko tulee kipeän jalkansa kanssa modernin miniän luokse, mukanaan kymmenen kiloa perunoita ja piimää. Lisäksi miniä saa juuri tänä viikonloppuna hoitaakseen liian aikaisessa tulevat venäläiset, joiden kanssa pitäisi hieroa kauppoja. Miten nämä kaksi asiaa yhdistetään? Otetaan appiukko mukaan ja uskotellaan sen kuuluvan liikeideaan.

Ei nyt niin vedet silmissä naurattavaa tekstiä kuin Mielensäpahoittajat, mutta kyllä monta kertaa ääneen silti nauroin appiukon osuville repliikeille. Mahtavaa Kyröä jälleen kerran.

Illan kulttuurianti taas oli 21 tapaa pilata avioliitto, joka oli sekin hyvin monta kertaa ääneen naurattavaa, mainiota komediaa jota tähdittivät esimerkiksi Putouksesta tutuksi tulleet Armi Toivanen, Riku Nieminen sekä Aku Hirviniemi. Lisäksi elokuvassa mainiossa roolissa nähtiin Pamela Tola. 21 tapaa pilata avioliitto kertoo Sannasta, joka tekee tutkimusta erilaisista tavoista joilla voi avioliiton pilata. Elokuvassa nähdään niin eroavia pariskuntia, eronneita pariskuntia sekä tietenkin myös yhteenmeneviä pariskuntia. Elokuvateatteri oli lähes täynnä ja elokuva sai kyllä melkeinpä koko teatterin nauramaan monta kertaa.

Miniä: *****

21 tapaa pilata avioliitto: *****

Kirjahankinta ja elokuvailta.

Olin eilen kaupungilla kummini kanssa, ja hänellä on tapana aina minulle jotain ostaa. Käytin tilaisuuden hyväkseni, ja hankin pitkään kirjastosta tuloksetta havittelemani (varauksia on jonossa useampi) Emmi Itärannan Teemestarin kirjan.

Sitä on kovasti blogeissa kehuttu, ja niinpä odotankin innolla että pääsen sitä lukemaan. Lisäksi äitini oli kuullut lukupiirissään suosituksen kyseisestä kirjasta eräältä tuttavaltaan. Joten odotan kirjalta paljon.

Lisäksi kävimme siis elokuvissa. Kävimme katsomassa Anna Kareninan. En ole kirjaa (niin kuin en mitään muitakaan venäläisiä klassikkoja) ikinä lukenut, joten tarina ei ollut lainkaan tuttu. Mutta yllätys oli positiivinen! Tarina vei mukanaan, ihastuttava, traaginen rakkaustarina. Lisäksi elokuva oli erittäin hyvin tehty, tanssiaiskohtaukset ja lavasteet olivat upeita ja näyttelijät kertakaikkiaan loistavia. Lisäksi sain lainaan Anna Kareninan kirjana, saa nähdä milloin jaksan lukea. :)