Catharina Ingelman-Sundberg
Suomentanut Outi Menna
389 s.
2014
Schildts & Söderströms
Olin perjantaina pienellä shoppailumatkalla Kuopiossa, ja eihän kirjanörtin shoppailu ole shoppailua ellei käy kirjakaupassa. Siispä pistäydyin paikallisessa kirjakaupassa, ja eksyin katselemaan uutuuskirjoja. En ole käynyt vähään aikaan kirjakaupassa, ja runsauden pula iski heti. Niin monta ihanaa kirjaa! Minulla oli varaa yhteen uuteen, ihanaan, kovakantiseen kirjaan, ja mitä silmilleni hyppäsikään.
Ehkä riemukkaan kantensa takia poimin käsiini minulle ennen tuntemattoman Kakkua, kiitos-kirjan, ja luin sen takakannen. Ja otin sen. Ja luettuani tuumin - lainkaan turhaan!
Kakkua, kiitos kertoo viidestä vanhuksesta. Nämä asuvat palvelutalo Timantissa, jossa arki alkaa käydä todella sietämättömäksi. Kaikesta säästetään, eikä ruokakaan ole kunnollista. Yksi vanhuksista näkee dokumentin vankilaoloista, ja tuumii että vankilassakin taitavat olla paremmat olot kuin vanhuskennossa. Mitä nämä kekseliäät vanhukset tekevät? Alkavat suunnitella rikosta, jotta joutuisivat, tai tässä tapauksessa kai pääsisivät, vankilaan!
Jos pidät Minna Lindgrenin Ehtoolehto-kirjoista, pidät varmasti tästäkin. Samalla tapaa on mukana pientä dekkarihenkeä, rikoksiahan tässä suunnitellaan, mutta mukana on myös aimo annos huumoria. Ihanaa vanhushuumoria, joka on jollain tapaa nykyään nosteessa. Eikä suotta, minä luen vanhuksista mielelläni. Enpä olisi jokin aika sitten tuotakaan uskonut koskaan sanovani!
Erityis kiitosta minulta saa kirja riemukkaasta kannestaan - sen perusteellahan juuri valitsin tämän kirjan, osittain. Se on värikäs ja humoristinen, ja kertoo sen, ettei tätä tarvitse vakavalla naamalla lukea.
Vanhukset muuten nimeävät itsensä kirjan aikana Keinutuolikoplaksi. Kannessa ja sisäsivulla on oikein Keinutuolikoplan logokin. Kertooko tämä siis siitä että näitä kirjoja olisi tulossa enemmänkin? Olisi hienoa jos olisi, loppu nimittäin jätettiin hieman avonaiseksi, kenties tarkoituksella.
Vielä ainakaan Kakkua, kiitos ei ole päätynyt bloggareiden luettavaksi. Eikö se ole tavoittanut lukijakuntaansa, vai onko aihe bloggareiden mielestä kaluttu loppuun? Minä en kakistele vielä aiheen suhteen, ehkä jossain vaiheessa minunkin rajani ylittyy, mutta vielä ei ainakaan olla siihen vaiheeseen tultu. Uutta Mielensäpahoittaja-kirjaakin odotan hirmuisen paljon.
Toivon että Kakkua, kiitos poimitaan sieltä kirjastojen hyllyistä ja kirjakaupoistakin. Ja toivon että tälle tulisi jatkoa.
★★★★
Muuten, utelot. Minä luen parhaillaan Kingin Kuvun alla-kirjaa. Enkä malta laskea sitä käsistäni!
