Meri Kuusisto: Toivo Pesän muistelmat

Toivo Pesän muistelmat
Meri Kuusisto
234 s. 
2016
Otava









Arvostelukappale kustantajalta


Meri Kuusiston Amerikkalainen oli ilmestyessään minulle yksi vuoden hienoimmista esikoisromaaneista. Kuusiston oivaltava ja samaan aikaan hauska tyyli kirjoittaa vetosi minuun ja uutta romaania onkin odoteltu. Onneksi Toivo Pesän muistelmat lunasti monessakin mielessä odotukseni, vaikka joskus juuri toinen kirja on se joka tuottaa kirjailijalta jonkin asteisen pettymyksen. Onneksi Kuusiston kohdalla näin ei ollut!

Ihastuin heti alussa Toivo Pesään. Mikä tyyppi hän onkaan! Pesä on (onnekseen) tutustunut varsinaiseen panomieheen, Silliin, jonka kyljessä roikkumalla hänkin on saanut oman palansa tuosta elämästä. Naisia siis riittää, vaikka kummankin käden sormille. Ensimmäinen osa pitääkin sisällään Toivo Pesän ja Sillin seikkailuja kun taas toinen osa on täysin erilainen, Pesän päiväkirja. Kolmannessa osassa sainkin taas jotain aivan muuta, kun kertojan roolissa on Irmelin pitkäikäisin seuralainen, ahdistus.

Olisin lukenut Toivo Pesän muistelmat mielelläni ja hihitellen vaikka koko kirja olisi ollut ensimmäisen osan tyylistä, Toivo Pesän ja Sillin seikkailuista kertovaa tarinaa. Mutta juuri rakenteensa vuoksi, sen vuoksi että jokaisessa osassa sain eteeni jotain aivan uutta, siksi juuri Toivo Pesän muistelmat onkin niin hieno. Toivo Pesän ja Sillin seikkailut olivat toki hauskoja, mutta kun tarina muuttuu saa kirja aivan uudenlaisen syvyyden.

En osaa sanoa kummasta osasta pidin enemmän, ensimmäisestä vai kolmannesta. En osaa sanoa, koska nämä kaksi osaa ovat keskenään niin täydellisen erilaiset, eikä niitä voi oikein vertailla. Pidin kummastakin omalla tavallaan, ensimmäiselle hihittelin ja kolmannessa osassa myötäelin Irmelin kanssa kun ahdistus kertoi tarinaansa. Toivo Pesän päiväkirjakin on omalla tavallaan hyvä, mutta jäi minulle välipysähdykseksi.

Ei ole Meri Kuusisto hiipunut Amerikkalaisesta. Mihinkään ei ole kadonnut kirjailijattaren upea tyyli, hänen terävä huumorinsa joka ottaa pelkäämättä kantaa, välillä naurattaen ja välillä laittaen ajattelemaan. Kiitos, Meri Kuusisto, kun tutustutit minut Toivo Pesään, hän on omalla erikoisella tavallaan mahtava tyyppi!

Meri Kuusisto: Amerikkalainen

Amerikkalainen
Meri Kuusisto
250 s. 
2014
Otava










Arvostelukappale

 Kun näin kuvailun Amerikkalaisesta kevään kirjakatalogissa, en epäroinyt. Tämä on luettava! Pyysinkin sitä arvostelukappaleeksi, koska se kiinnosti niin kovasti. Juoni nimittäin vakuutti minut aivan täysin, sekä myös se, että luvassa oli humoristista menoa.

Niin. Susette löytää pesulasta amerikkalaisen jalkapallon, ja ottaa sen omakseen. Hän alkaa pitää sitä vauvanaan, pukee potkupukuun ja laittaa vaipat. Kuljettelee rattaissa. Miten ympäristö siihen suhtautuu, ja kestääkö Suseten pää?

Hermanni asuu katolla. Hän on pyrkinyt muuttamaan elämänsä ajan ylempiin ja ylempiin kerroksiin, ja nyt kun hänen asunnossaan on putkiremontti, hän on muuttanut katolle.

Tarvitseeko sitä enempää kertoa, että huomaatte miten Kuusiston mielikuvitus on päässyt kukkaansa hänen luodessaan näitä henkilöitä? Ihailin aivan suunnattomasti kirjailijaa tätä lukiessani: ensinnäkin tuo mielikuvitus. Molemmat henkilöhahmot ovat mahtavia, ja pidin suuresti heistä kummastakin. Toisekseen, huumori. Hirtheinen huumori, joka minuun kolahti. Kovaa.

Vaikka kirjassa on paljon huumoria, on siinä omaa traagisuuttakin. No, tietenkin siinä on. Kertoohan se ihmisestä joka ottaa amerikkalaisen jalkapallon lapsekseen, ja ihmisestä joka asuu yksin katolla ja pelkää mennä kauppaan tai mihin tahansa muualle. Traagisuudella ja surkeudella ei kuitenkaan mässäillä - se tuodaan esiin tosiasioina.

Meri Kuusisto on muuten esikoiskirjailija, joka sijoittui Amerikkalaisen käsikirjoituksellaan Otavan Pentti Saarikoski kirjoituskilpailun toiseksi! Toivottavasti Kuusistolla on jo seuraavasta kirjasta ajatus mielessä, minä pidin tästä suuresti.

★★★★½