Beth Lewis
Suomentanut Elina Koskelin
410 s.
2017
Like
Ennakkokappale kustantajalta (kirja on ilmestynyt)
Beth Lewisin Suden tie on kirja joka aiheutti minulle lukujumin. Sen vuoksi että Suden tie oli niin pirun hyvä kirja etten osannut heti sen perään oikein nauttia kunnolla mistään - edes kirjoista jotka tiesin todella hyviksi. Onneksi tätä kirjoittaessani tuo ikävä "sairaus" on taakse jäänyttä elämää ja pystyn taas nauttimaan lukemisesta.
Jo tutustuminen Elkaan oli elämys. Hän on nuori nainen joka pakenee Anastajaa. Häntä joka otti Elkan siipiensä suojaan tytön ollessa pieni, vailla kotia ja ruokaa. Anastaja opetti Elkan selviytymään erämaassa, antoi tälle turvan. Mutta tämä onkin jotain aivan muuta kuin Elka kuvitteli, sillä Anastajalla on salaisuus. Kauhea salaisuus. Ja taas Elka joutuu pakomatkalle, villiin erämaahan jossa ihmiset ovat luonnon ja toistensa armoilla. Sivistyksestä ei tietoakaan.
Kelle Suden tietä voisi suositella? No, kelle ei? Beth Lewisin romaanista löytyy monia ulottuvuuksia, siitä löytyy dystopiaa, länkkäriä, road-romaania ja karmivaa psykologista trilleriä. Nämä kaikki genret Beth Lewis on onnistunut paketoimaan niin tiivistunnelmaiseksi romaaniksi joka on karmivan ihana ja suorastaan hyytävä. Erämaan viima suorastaan tuntui ihollani!
Karmivan hienoksi Suden tien tekevät romaanin psykologiset suhteet. Beth Lewisin luoma hahmogalleria ja heidän väliset suhteensa, voi että, sitä oli mahtavaa lukea. Suureen osaan tietenkin nousee Elkan ja Anastajan välinen suhde, se miten Elkan luottamus tuhoutuu kun salaisuudet paljastuvat. Tätä voivat kenties lukijat heijastaa omaan elämäänsäkin: ystävyyssuhteet, seurustelusuhteet, avioliitot, nekin voivat tuhoutua dramaattisen salaisuuden paljastuttua. Tosin täytyy toivoa ettei kovin monen Suden tietä lukevan ystävä tai aviomies ole paljastunut tappajaksi...
Suden tie on psykologiseksi trilleriksikin synkkäsävyinen. Toki se toi eteeni piinaavan ja karmivan (ihanan) juonen, mutta tapa jolla Beth Lewis on tarinan rakentanut on jollain tapaa tumma. Mitä sanoo tähän minussa asuva pieni metallisti, joka tahtoi laittaa bloggausta kirjoittaessani Sentencediä soimaan? Hän hihkuu innosta, hän peukuttaa kirjaa, hän antaa tälle viisi tähteä. Kyllä, niin annan minäkin, minä rakastuin. Beth Lewis, sinä ihana kirjailija, sinä ihana nainen! Yhtään ei voi väheksyä myöskään Elina Koskelinia joka on hienosti löytänyt Beth Lewisin tarinan tummuuden, onnistunut pukemaan suomennoksen riittävän tummaan asuun.
Suden tie on meille kaikille jotka pidämme hieman tummemmista tarinoista, rakastamme sanayhdistelmää karmivan ihana. Meille, jotka rakastamme tummasävyisiä tulevaisuuden kuvia ja huikeita esikoiskirjailijoita. Meille jotka innostumme hyvästä, erikoisemmasta kirjallisuudesta.
