William Golding
Suomentanut Johanna Perkki
336 s.
2007 (alkuperäinen suomennos 1960)
Otava
Lainattu ystävältä
Kun ystävä suosittelee kirjaa sanoen "tämä on mun mielestä kaikkien aikojen paras kirja" niin kyllähän minunkin täytyy se lukea. Varsinkin kun olen viime aikoina aloittanut matkani kirjallisuuden klassikoiden parissa, joista olen löytänyt suuria helmiä. Ei liene yllättävää? Olen huomannut pelänneeni klassikoita turhaan ja se on ollut niiden lukemisessa suurin ilo.
Kärpästen herran juoni on varmasti monelle tuttu vaikkei se minulle ollut. Kirja kertoo englantilaisista koulupojista jotka pelastautuvat toisen maailmansodan aikana alasammutusta lentokoneesta autiolle saarelle. Vaikka aluksi saarella eläminen poikien kesken tuntuu hauskalta ajatukselta, paljastuvat pojat yksi toisensa perään varsinaisiksi villi-ihmisiksi ja nuorten poikien alunperin ehkä rauhallisen luonteen takaa paljastuu kauhu, pelko ja viha.
En ihmettele miksi ystäväni pitää tätä kaikkien aikojen parhaana kirjana. Vaikka minussa tämä ei aivan yhtä suuria tunteita herättänyt, teki William Goldingin teos minuun suuren vaikutuksen. Koska omassakin historiassa suurta asiaa näyttelee koulukiusaaminen, en voinut olla vertamaatta Kärpästen herran tapahtumia tuohon asiaan. Monista saarella elävistä nuorista pojista paljastuu raakoja koulukiusaajia, jotka eivät pelkää ottaa heikompia kohteekseen. Tai heikompia tai vahvempia, se tuntuu olevan samantekevää. Niin, pojista tulee varsinaisia villi-ihmisiä - vähän kuin joistakin nuorista tulee koulumaailmassakin.
Vaikka Kärpästen herra karmi ja aiheutti väristyksiä, on se kuitenkin ihan hemmetin hieno kirja. Kun jokin kirja saa suuria tunteita heräämään, aiheuttaa väristyksiä (negatiivisiakin), sen täytyy olla hienosti kirjoitettu. William Golding onkin luonut todella hienon juonen joka on todella hienoa psykologista kauhua. Kärpästen herran kauhu on poikien välisissä teoissa, siihen miten ihminen (ja nuori poika) pahimmillaan pystyy. Se on hirveää.
Kärpästen herra on kamala ja silti jotenkin ihana. Sillä kun kirja aiheuttaa suuria tunteita ja menee ihon alle, on sen oltava silloin ihana. Hienot kokemukseni klassikoista jatkuivat tämän kirjan parissa, joten lähetän halaukset ystävälleni joka innosti minut kirjan pariin. Tämä minun todella piti lukea!
Goldingin luoma maailma ja luonteenpiirteet jotka hän on pojille antanut ovat kauheita mutta kiehtovia ja voisin verrata poikia koulukiusaajiin - pahimmasta päästä. Mieleeni tuleekin, että uskaltaisin suositella Kärpästen herraa niille joita on joskus kiusattu koulussa. Ehkä he saisivat jonkinlaista vertaistukea, siitä että Golding on rakentanut tällaiset luonteet hahmoilleen jo 1950-luvulla. Ehdottomasti klassikko joka kannattaa lukea!
