Charles Bukowski: Pystyssä kaiken aikaa

Pystyssä kaiken aikaa
Charles Bukowski 
Suomennos Arto Häilä
229 s. 
1979
WSOY









Kymmenentuhannen kävijän määrä on mennyt rikki minun pienessä blogissani! Olen iloinen tästä pienestä asiasta, eihän blogini ole ollut olemassa vielä kovinkaan pitkää aikaa. Sen kunniaksi voisin tehdä vaikka mitä, mutta arvon jotain pientä vasta sitten kun olen pitänyt blogiani vuoden. Sen olen päättänyt. Nyt siis postan vain Bukowskin toisesta kirjasta, Pystyssä kaiken aikaa romaanista.

New York Cityn bussiasema oli Times Squaren lählellä. Menin kadulle vanhan matkalaukkuni kera. Oli ilta. Ihmiset tulvivat maanalaisesta. Hyönteisten tavoin, kasvottomina, he ylen kiivaasti karkasivat kimppuuni, päälleni ja ohitseni. He tyrkkivät ja talloivat toisiaan; he päästelivät hirveitä ääniä. 

Pystyssä kaiken aikaa kertoo Charles Bukowskin alter egon Henry Chinaskin nuoruusvuosista. Chinaski yksinkertaisesti ajautuu työpaikasta toiseen, pysymättä yhdessäkään paikassa kovinkaan pitkää aikaa. Erityistä juonta kirjassa ei ole - vaihtelevia työpaikkoja, juopottelua ja seksiä. Perus mieskirjallisuutta, eikö?

Jokaista Jeanne d'Arcia kohti löytyy Hitler kiikkumassa keinulaudan toisessa päässä. 

Jatkoin siis tätä "rappiokirjallisuutta" Juha Vuorisen jälkeen hänen esikuvallaan Bukowskilla. Voisin jatkaa vielä heidän kaltaisellaan Arto Salmisella, mutta taidan lukea jotain vähän erilaista välillä.

Tällaisesta mieskirjallisuudesta muuten käytetään nimeä dicklit, ainakin epävirallisemmin. Luin artikkelin sanomalehti Karjalaisesta jokin aika sitten, ja innostuin ensin kun luulin että siinä käsitellään chick litiä. Kuitenkin mielenkiinnolla luin tuonkin artikkelin.

Bukowski on kai yksi dicklitin "isiä", suomalaisten vastineidensa esikuvia. Eikä syyttä, ei minua tässä kirjassa yhtään haitannut se ettei juonta erityisemmin ollut, vaan minusta oli hauskaa lukea Henry Chinaskin edesottamuksista 1940-luvun Amerikassa.

Ei ollut viimeinen Bukowskini tämäkään.

+++½

Charles Bukowski: Postitoimisto

Postitoimisto
Charles Bukowski
Suomentanut Kristiina Rikman
218 s. 
1971

Aamulla oli aamu ja olin edelleen hengissä. Taidampa kirjoittaa romaanin, ajattelin. Ja niin minä kirjoitin.

Tämä oli ensimmäinen Bukowskini ikinä, uskokaa tai älkää. Yleensäkin, kaikenlaiset klassikot ovat osaltani jääneet aika vähälle, mutta nyt, yleisestä suosituksesta johtuen päätin tarttua Bukowskiin ja lainasin niitä kirjastosta useammankin. Eli luettavaa tältäkin alueelta löytyy vähäksi aikaa.

Postitoimisto on Bukowskin esikoisromaani, siksi tästä olikin hyvä aloittaa. Se pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin ajasta jolloin tämä itse on työskennellyt losangelelaisessa postissa. Postitoimiston päähenkilö on Henry Chinaski, Bukowskin alter ego. Chinaski on alkoholisoitunut, renttu, ja naisiin menevä. Joku kertoo Chinaskille kadulla että postitoimistossa työ olisi mukavaa, ja Chinaski ottaa siitä onkeensa ja päättää lähteä töihin postitoimistoon. Kattia kanssa, se ei ole mukavaa, mutta siellä Chinaski pysyy useista huomautuksista ja varoituksista huolimatta. Siinä sivussa naiset vaihtelevat, ja saa Chinaski lapsenkin, kauniin tyttären.

Ihmisten äänet kuulostivat samalta, missä hyvänsä postia kantoi niin aina jauhettiin yhtä ja samaa. "Te olette myöhässä, eikö vain?" "Missä vakituinen kantaja on?" "Terve Setä Samuli!" "Posteljooni! Posteljooni! Tämä ei kuulu tänne!" Kadut ovat tulvillaan hulluja ja tolloja. Useimmat asuivat mukavissa taloissa eivätkä näyttäneet käyvän töissä ja se pani miettimään miten ne rahansa hankki. Yksi jätkä ei antanut millään panna postia laatikkoonsa. Se seisoi ajotiellä ja vahti kun posti tuli parin kolmen korttelin päässä ja venttasi niin kauan että sai postin kouraansa.

Bukowski on kirjoittanut Juoppohullun päiväkirjan ennenkuin Juha Vuorisella oli kykyä edes ajatella tällaisia asioita. Sanotaanhan että Vuorinen tahtoisi olla Suomen Bukowski, mutta kyllä sanottakoon se että vaikka Vuorisesta niin paljon tykkäänkin, niin paljon on vielä Bukowskin satiiriin matkaa. Postitoimistossa on mukana niin teräviä huomioita arjesta, ja tuosta elämästä mitä juoksuttavat viina ja naiset. Jäin ehkä kaipaamaan tapahtumia. Vaikka niitä olikin, niin jotain mullistavaa olisi saanut tapahtua että kirjaan olisi saatu vähän enemmän juonta. Vai onko monimutkaisen juonen puuttuminen ihan tarkoituksellista? En tiedä.

Myös ihan liian pitkät valituskirjelmät mitä postitoimisto on Chinaskille lähettänyt, olivat mielestäni liikaa. Ne kävivät oikeasti tylsäksi luettavaksi, eivätkä olleet sisällöllisesti mitenkään tärkeitä kirjalle.

Tämä ei kuitenkaan ollut missään tapauksessa viimeinen lukemani Bukowski. Eikä ensimmäiseksikään lainkaan huono sellainen.

+++½