Vimmainen päätös trilogialle.

Firman mies
Tuomas Vimma
244 s. 
2014
Gummerus









Arvostelukappale


Täytyy tunnustaa, etten ollut vielä edes Ruutukymppiä lukenut, kun pyysin Firman miestä arvostelukappaleeksi. Raksa kuitenkin osui niin ytimeen kun sen aikanaan luin, että oli pakko Firman miehen kohdalla tarttua tilaisuuteen. Ja kun Ruutukymppikin vielä oli hyvä, niin oli pakko pian sen jälkeen lukea tämäkin teos.

Hyperborea-rakennusliike, jossa trilogian päähenkilö Sami työskentelee, on kasvanut Danika Stenhammarin johdolla uskomattomiin sfääreihin. Samista on muodostunut taitava päällikkö, joka pystyy niin työskentelemään likaisin käsin työmaalla, kuin johtamaan työmaita konttorista käsin.

Sami saa Danikalta tarjouksen, jota tuntuu olevan vaikea ohittaa. Se pistää hänet miettimään omia arvojaan ja sitä, voiko asiat mitata rahassa.

Olen vahvasti sitä mieltä, että Firman mies on hyvä päätös Vimman trilogialle. Se saattaa lähes jokaisen kirjoissa olevan keskeneräisen asian sopivassa määrin loppuun saakka, mutta jättää kuitenkin lukijalle vähän pohdittavaa siitä, miten asiat tästä etenevät. Minä pidän hiukan avoimiksi jäävistä lopuista. Eipähän kirja heti unohdu, kun jää miettimään sitä, miten asiat kehittyvät.

Olen pitänyt Samista läpi kaikkien näiden kolmen kirjan. Hän on ihmisläinen ja mukava mies, eikä hänellä ole noussut kusi päähän vaikka onkin kohonnut firman arvoasteikossa koko ajan ylemmäs kirjojen myötä. Hän on hyvä tyyppi, ja lähtisin hänen kanssaan tuopille milloin tahansa.

Pidän myös Vimman tavasta kirjoittaa. Se on kepeää, mutta kuitenkin älykästä. Nopealukuista, mutta kuitenkin ajatuksia herättävää. Monipuolista. Tyylikästä. Olen kuullut paljon hyvää myös Vimman aikaisemmista teoksista, esimerkiksi Helsinki 12:sta ja Gourmetista, ja nyt sitten ilokseni voinkin todeta, että postissa lähtee kohti minua huomenna Helsinki 12, ja saatanpa saada sen vielä joululukemistoksi. Jipii!

Harmittaa, kun ehdin laittaa jo kiertoon Ruutukympin. Olisin mieluusti antanut lankomiehelle lahjaksi koko tämän trilogian, sillä olen sitä mieltä, että tämä olisi kolahtanut hänen huumoriinsa. Luulen myös, että tämä saattaisi olla sellaisillekin miehille luettavaa, jotka eivät muuten kirjoihin pahemmin koske (nyt en sano tätä sillä, etteikö lankomieheni lukisi. Päinvastoin. Hänellä on usein kirja kädessä).

Kirjat voi muuten hyvin lukea myös yksittäisinä teoksina. Mutta jos sinulla on mahdollisuus, niin lue toki koko trilogia.

Vimmaista tositeeveetä raksamaailmasta.

Ruutukymppi
Tuomas Vimma
348 s. 
2013
Gummerus












Yleensähän minä bloggaan heti lukemani kirjan. Mutta nyt olen kärsinyt jonkinmoisesta luku- ja kirjoitusjumista, ja on tuntunut vaikealta saada pieniäkin pätkiä tekstiä ruudulle. Eilen olin lisäksi niin väsynyt, että olisin vain halunnut syödä vatsan täyteen männynneulasia ja kaivautua talviunille. Onneksi hyvät yöunet pelastivat, ja tänään olen taas oma, iloinen itseni. Ja jaksan blogata Ruutukympinkin.

Ruutukymppi on jatkoa Tuomas Vimman Raksa romaanille. Siitä tuttu Sami työskentelee edelleen koko ajan kasvavassa Hyperborea yrityksessä, ja Sami alkaa olla pikkuhiljaa kyllästynyt suureen työmäärään ja pitkiin työpäiviin. Viimeinen pisara maljassa on kuvioihin ilmestynyt arkkitehti van der Dick, joka hurmaa Samin pomon Danikan, eikä Danikaa enää kiinnosta mikään muu. Sami päättää tehdä irtioton, ja hän lähtee mukaan television reality sarjaan Uskomaton urakka, jossa remontoidaan ja sisusttaan asuntoja. Mutta eipä Sami olisi osannut arvata mihin on päänsä pistänyt.

Täytyy tunnustaa että Ruutukymppi on lojunut hyllyssäni aivan liian kauan. Sain sen viime jouluna joululahjaksi, mutta kuten moni muukin lahjakirjani, se on vain jäänyt kaiken muun taakse. Mutta kyllä jokainen tulee luetuksi, aivan varmasti! Se, mistä sain ajatuksen lukea Ruutukympin nyt, tuli siitä, kun sain arvostelukappaleena Vimman uusimman kirjan, Firman mies. Ja tämä täytyi tietenkin lukea ensin.

Pidin Raksasta. Se tuli minulle hieman yllätyksenä, se että pidin kirjasta. Olen joskus aloittanut Vimman Helsinki 12 teosta, mutta se ei minulle kolahtanut, ja olinkin jo hyllyttänyt koko kirjailijan johonkin "tätä en lue" hyllyyn mielessäni, kun luin parikin bloggausta Raksasta, jotka alkoivat kiinnostaa. Niinpä haalin sen kirjastosta käsiini, ja tykkäsin siitä. Ja siksi sisällytin Ruutukympinkin joululahjalistalleni viime vuonna.

Ruutukymppi on ehkäpä vielä parempi kuin Raksa. Siinä missä Raksassa mennään rakennustyömailla, jotka eivät varsinaisesti minun aluettani ole, Ruutukympissä päästään rakentamisen lisäksi television tekemiseen, josta oli aika hauskaa lukea. Vimma kuvaa hyvin sitä, mitä television tekeminen (toivottavasti!) pahimmillaan voi olla. Ja Vimma kirjoittaa hauskasti! Eihän tätä voi hymyilemättä lukea.

Sami on huipputyyppi! Sellainen mies, johon tahtoisin mielelläni tutustua. Hän vaikuttaa rehdiltä, mutta silti rennolta tyypiltä, jonka kanssa juttu varmasti luistaisi. Ja uskon, että varmasti juttu luistaisi Tuomas Vimmankin kanssa, niin sujuvasti hän kirjoittaakin. Toivottavasti pääsisin joskus kuuntelemaan häntä.

Ehkä se, miksi Helsinki 12 työnsi minut aikanaan luotaan, oli Vimman käyttämä slangi. Se ei ole tietenkään minulle, täältä "maalta" olevalle, se oma juttu, ja tuntui vähän vieraalta lukea kirjaa jossa se on merkittävä osa sisältöä. Ruutukympissä se ei kuitenkaan häiritse yhtään, vaikka slangia käytetään aika paljon. On mukana jopa sanoja, joita en ymmärrä. Mutta ei se mitään.

Luulen, että tämäkin, kuten Juoppikset, voisivat olla sellaisia kirjoja joista pitäisivät nekin jotka eivät juuri lue. Etenkin miehet. Naiset, lahjokaa miehiänne Vimmalla!

Tuomas Vimma: Raksa

Raksa
Tuomas Vimma
437 s. 
2011
Gummerus












Kirjastoreissulla lähti mukaani Tuomas Vimman Raksa. Ihan silkasta mielenkiinnosta, sillä en ole Tuomas Vimmaa ennen lukenut, ja Ruutukymppi odottelee tuolla vielä lukemattomien pinossa omassa kirjahyllyssä. Sitä ennen ajattelin kuitenkin kokeilla tätä Raksaa.

Tarinamme sankari on Sami. Kolmekymppinen mies, jonka insinööriopinnot ovat yhä kesken. Sami joutuu työttömäksi, mutta hänet pelastaa hätätilanteesta hyvä ystävä, joka suosittelee Samia Hyperborea nimiseen remonttifirmaan. Firmassa Samin pomoksi tulee nainen, omistajan tytär Danika Stenhammar. Sami saa nopeasti paikan pomon luottomiehenä, ja töitä riittää...

Ajauduin hieman pois mukavuusalueeltani kun päätin lukea Raksan. Vaikka humoristisella kerronnallaan ja veijarimaisuudellaan se onkin minuun vetoava, niin en silti oikein täysin uskonut pitäväni kirjasta, joka kertoo rakennusbisneksestä. Eihän aihe liippaa edes kilometrin säteellä minun elämääni - voisinko siis pitää tästä?

Kyllä voin. Tavallisesti en sängyssä lue kovinkaan pitkään, ihan siitä syystä että uni vie mukanaan nopeasti. Eilen kuitenkin taisi vierähtää parikin tuntia kun Raksaa luin loppuun saakka. Raksa oli hauska, ja mikä kirjassa viehätti, oli se ettei se Raksa paneutunut liikaa rakennusbisnekseen. Siinä oli muutakin. Ja se oli tärkeää.

Mikähän minua on ajanut pois Vimman luota aiemmin? Ehkä olen hieman vierastanut tuota slangia jolla Vimma pitkälti kirjoittaa. Se ei tunnu omalta, tietenkään, mutta ei tekstin ymmärtämisen kanssa kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Vimma ei siis ole vienyt slangia liian pitkälle.

"Pohjimmiltaan se on hupsu romanttinen komedia" luvataan takakannessa. Joka pitää oikeastaan paikkansa. Kaiken rakentamisen ja huumorin alla piilee romantiikka. Ja ehkä se oli juuri se mikä minua tässä kirjassa kiehtoi.

Luen mielelläni Vimmaa tulevaisuudessakin. Ruutukymppiä oikein odotan.

★★★★