Timur Vermes
Suomentanut Tähti Schmidt
392 s.
2016
Tammi
Kustantajalta
Täällä taas on kirja johon suhtauduin epäluulolla. Sain Timur Vermesin romaanin yllätyksenä kustantajalta ja pienen empimisen jälkeen päätin kokeilla kirjaa: tottahan minäkin halusin tietää voiko Hitlerin toiselle tulemiselle nauraa.
Täällä taas nimittäin kertoo Hitleristä. Se kertoo vuodesta 2011, jolloin Hitler herää berniilinäisellä joutomaalla, ja lähtee katsomaan miltä maailma näyttää. Voitte kuvitella, että kun hyppää toisen maailmansodan tuoksinasta tähän aikaan, ihmetyksen aiheita löytyy monia. Adolf Hitler ei toki ole ainoa joka ihmettelee, vaan tätä miestä ihmettelee myös jokainen joka hänet kohtaa. Miten Berliini ottaa hänet vastaan?
Nyt, kun kirjan lukemisesta on kulunut jo useampi päivä, en vieläkään tiedä miten kirjaan suhtautuisin. Sen tiedän, että Timur Vermes on timanttinen mitä tulee satiiriin, ja hän on kirjoittanut kirjan aiheesta jota ei moni uskaltaisi käsitellä. Mutta. Olen välillä ihan toivottoman tosikko mitä tulee natsiaatteeseen ja muutenkin tällaiseen touhuun, ja tietenkin Hitleriin ylipäätään. Vaikka Täällä taas tarjoili monta kertaa asioita joille en voinut olla hymyilemättä, niin silti. En tiedä.
Olisi kiinnostava tietää millainen on Timur Vermesin oma suhtautuminen Hitleriin ja koko natsiaatteeseen. Luulen, olen melkein varma, että hänen suhtautumisensa Hitleriin on hyvin negatiivinen, mutta silti. Olisin toivonut kirjaan negatiivisemman kannan, jotenkin vielä paljon tuomitsevamman. Ei Täällä taas Hitlerille hurraa, ja itse asiassa kirja nauraakin tälle hirveälle miehelle aika ratkiriemukaasti, mutta silti. Anteeksi, minä vain itse suhtaudun tähän asiaan niin hirveän kielteisesti, että toivon sitä kaikilta muiltakin.
En kuitenkaan tuomitse täysin Timur Vermesin romaania. Siinä on paljon hyvää. Kuten kirjoitin aiemmin, Vermesin satiiri on todella onnistunutta, ja uskallus käsitellä tällaista aihetta on vertaansa vailla. Lähdin lukemaan kirjaa avoimin mielin, ja siksi sainkin siitä ehkä sen verran irti: jos olisin lukenut kirjaa kovin kielteisellä asenteella, ajatuksen "minä-en-naura" kanssa, olisin saattanut jättää sen kesken. Onneksi en jättänyt, sillä kokonaisuutena lukukokemus oli plussan puolella.
Tulen kuitenkin miettimään tätä kirjaa vielä pitkään tämän bloggauksenkin jälkeen. Ennen kaikkea tulen miettimään sitä, mille asioille saa nauraa, ja millä tavalla?
