Briitta Hepo-oja: Hylättyjen lasten kaupunki

Hylättyjen lasten kaupunki
Briitta Hepo-oja
202 s. 
2017
Myllylahti









Arvostelukappale kustantajalta


Pidin Briitta Hepo-ojan kaksi vuotta sitten ilmestyneestä Siilin kuolemasta tavattoman paljon, kirjan samanaikaiset herkkyys ja voimakkuus palasivat mieleeni palattuani bloggaukseeni kirjasta. Pidin Siilin kuolemassa herkkyyden lisäksi Hepo-ojan tyylistä kirjoittaa ja hihkaisinkin innosta huomattuani Myllylahden katalogissa Hylättyjen lasten kaupungin.

Siilin kuolema oli nuortenkirja mutta nyt Hepo-oja suuntaa kirjansa hieman nuoremmille. Vai suuntaako, sillä mielestäni Hylättyjen lasten kaupunki on aivan yhtä paljon lastenkirja kuin meille kaikille, maagisen realismin ja salaperäisyyden ystäville.

Hylättyjen lasten kaupunki alkaa kun Mikon äiti jättää poikansa metsänlaitaan. Äiti on ollut aina hieman ailahteleva mutta nyt hän on päättänyt asettaa parisuhteen poikansa edelle. Mikko ei oikein tiedä mitä tehdä ja lähtee harhailemaan metsään - ja löytää sieltä kummallisen kaupungin. Kaupungin jossa ei ole ollenkaan aikuisia, vaan toinen toistaan persoonallisempia lapsia. Huntuihin pukeutunut Karpalo ja hieman vihamielisen oloinen Pekka ovat vain esimerkkejä hylättyjen lasten kaupungin asukkaista, joiden kanssa Mikko onneksi hiljalleen ystävystyy. Kaikkein vankimmaksi ystävyyssuhteeksi muodostuu kuitenkin ystävyys Olan kanssa, pienen pojan joka ilmestyy kaupungin laidalle. Olasta tuleekin Mikolle pikkuveli.

Hylättyjen lasten kaupunki on syvällinen ja jollain tapaa koskettava kirja samaan aikaan kun se on tällaisen maagiseen realismiin haksahtaneelle lukutoukalle jotain mitä ei voi laskea käsistään. Sillä hylättyjen lasten kaupunki ei ole vain paikka jossa lapset elävät ilman vanhempia, vaan kaupungissa myös tapahtuu outoja: vieraskirjakin on kirottu. Kaiken lisäksi kaupungin lähellä on saari jossa asuu hirviö, hirviö jonka nimeä ei saa sanoa ääneen.

Odotukseni olivat Hylättyjen lasten kaupungin suhteen todella korkealla, sen voin sanoa. Voin sanoa myös täydestä sydämestäni sen etten joutunut pettymään, en lainkaan. Briitta Hepo-oja osaa kirjoittaa taianomaisesti, niin maagisesti että todella pääsin tuohon salaperäiseen kaupunkiin noiden ihanien lasten kanssa. Se on taito jota arvostan, varsinkin tällaisen spefikirjallisuuden kanssa. Samaan aikaan kun Hylättyjen lasten kaupunki oli jotain johon kirjailija on todella käyttänyt mielikuvitustaan on se kuitenkin myös paikka joka muuttui toden tuntuiseksi kirjaa lukiessani.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, ei Hylättyjen lasten kaupunki ainoastaan lapsille ole (kirjaa suositellaan yli 8-vuotiaille ja tuossa olen samaa mieltä). Se toimii yhtä lailla myös nuortenkirjana ja uskon meistä aikuisista lukijoista löytyvän runsaasti sellaisia joille Hylättyjen lasten kaupunkia voin suositella hymyssä suin.

Briitta Hepo-Oja: Siilin kuolema

Siilin kuolema
Briitta Hepo-Oja
285 s. 
2015
Myllylahti









Arvostelukappale


Uusi kotimainen nuortenkirja kiinnostaa aina. Siispä merkitsin itselleni Myllylahden katalogista Siilin kuoleman todella kiinnostavaksi kirjaksi, ja odotinkin sitä nyt maaliskuussa kovasti. Postiluukku kolahti, ja otin sen nyt aika pian ilmestymisen jälkeen lukuun.

Viisitoistavuotias Arttu pelkää aika paljon. Montaa asiaa. Hän myös tuntee itsensä ulkopuoliseksi, eikä viihdy koulussa - eikä oikein kotonakaan. Vanhemmat paahtavat töissä, ja isoveljet kaatavat naisia. Pikkusisko taas on löytänyt kirjojen maailman.

Yhtenä päivänä Arttu tapaa Neatan. Tytön, joka haluaa olla hänen ystävänsä, ja ymmärtää Artun päässä pyöriviä asioita. Hän myös tuo Artun elämään Kurt Cobainin, joka ei suinkaan ole laulaja, vaan kilpikonna.

Kyllä olen nyt lukenut hyvän nuortenkirjan, sanonpa vain sen. Hepo-Oja on kirjoittanut todellisen hyvänmielen kirjan, jota lukiessa ei voi muuta kuin hymyillä. Siilin kuolema on myös täynnä mahtavia, kertakaikkiaan rakastettavia henkilöhahmoja, joista ei pysty kuin pitämään.

Varsinkin Arttu on mahtava. Kaikista peloistaan huolimatta hän on sisimmässään rohkea ja erilainen poika, jonka kanssa minäkin haluaisin olla ystävä. Myös Artun ystävä Neatta on ihana, ja tahtoisin todellakin päästä noiden kahden elämään - muutenkin kuin kirjan sivuilla. Mutta on ihanaa, että olen saanut edes fiktiivisesti tutustua näihin kahteen.

Olen iloinen, että kotimainen nuortenkirja voi näin hyvin. Että uusi nuortenkirjailijakin tuottaa näin hyvää tekstiä, jonka lukemisesta voi nauttia täysillä. Vaikka ulkomaisetkin nuortenkirjat toki aina kiinnostavat, niin kotimaisissa on silti oma hehkunsa.

Siilin kuolema on paitsi hyvän mielen kirja, se on myös tärkeä kirja erilaisuudesta. Arttu ei ole tavallinen poika pelkoineen kaikkineen, hän tahtoo esimerkiksi pelastaa jokaisen eläimen. Hän ei tahdo syödä lihaa, ja kirja alkaa siitä, kuinka Artun isä ajaa siilin päälle ja Arttu vaatii perhettä pitämään siilille hautajaiset.

Siilin kuolema nimi kuvaakin kirjaa todella hyvin, sillä kirjan tarinan varrella puhutaan paljon juuri tuosta kuolleesta siilistä - niin kuin muistakin kuolleista ja elävistä eläimistä.

Toivon että nuoret lukijat tarttuisivat tähän kirjaan. Etenkin ne, jotka ovat joskus tunteneet olonsa ulkopuoliseksi ja erilaiseksi muiden joukossa. Uskon, että Siilin kuolema voi lohduttaa ja tuoda voimaa. Toki suosittelen kirjaa myös aikuisille - se voi tuoda voimaa teillekin. Ja hyvää mieltä.