Elina Hirvonen: Näkymätön

Näkymätön
Elina Hirvonen
Kuvittanut Ville Tietäväinen
30 s. 
2016
Lasten keskus








Arvostelukappale kustantajalta


Näkymätön on minun kohdallani yksi hienoimpia kirjoja, mitä tulee lastenkirjavuoteen. Siinä tuntuu olevan kaikki kohdallaan: on lempeä tarina jossa kuitenkin on tärkeä sanoma taustalla. Ja sitten on vielä Ville Tietäväisen hieno, kertakaikkiaan mahtava kuvitus joka tukee Elina Hirvosen kerrontaa hienosti.

Näkymätön kertoo Kukasta, Kukasta joka ei tahdo olla Kukka vaan Kapteeni, joka johtaisi Avaruustyyppien joukkoja. Kukka tahtoisi leikkiä päiväkodissa toisten lasten kanssa mutta hänet jätetään yksin, leikkien ulkopuolelle. Mutta onneksi ovat Avaruustyypit, jotka tietävät mitä tehdä silloin kun joku on onneton - silloin kun omat neuvot loppuvat.

Tunnustan: olen lukenut Näkymättömän tämän syksyn aikana jo kolmeen kertaan. Ensimmäistä kertaa vain pakahduin sen lukemisesta, pakahduin niin etten saanut edes blogitekstiä aikaan. Toisen kerran luin kirjan ääneen pienelle ihanalle tytölle Joensuun Perheentalolla, jossa käyn satutäteilemässä - juttelimme tytön ja hänen äitinsä kanssa kirjasta ja pidimme kirjasta kovasti kaikki kolme. Kolmatta kertaa Näkymätöntä lukiessani pakahduin lähinnä siitä ilosta, että Suomessa tehdään ja julkaistaan näin hienoa lastenkirjallisuutta, tällaisia kirjoja jossa on samassa paketissa kaikki tärkeä.

Näkymätön kertoo kiusaamisesta ja mielestäni sen nimi on kirjalle juuri oikea. Näkymätön, kukapa kiusatuista ei olisi joskus tuntenut oloaan näkymättömäksi muiden silmissä. Niin tuntee Kapteenikin, hän tahtoisi päästä muiden lasten leikkeihin mutta on heille näkymätön. Vaikka kirjassa on vakava aihe, Elina Hirvonen kertoo tarinaa kuitenkin sillä tavoin lempeästi, ettei Näkymätön saarnaa. Se tuo myös iloa.

Ville Tietäväisen kuvitus tuo myös iloa. Tietäväinen on löytänyt mielestäni juuri oikeat värit kuvaamaan Avaruustyyppejä ja koko tuota maailmaa - jo kirjan kannet avaamalla pääsee toiseen maailmaan, toiseen galaksiin. Avaruustyyppien luokse. En nostaisikaan kumpaakaan kirjassa toisen edelle, en kuvitusta enkä tarinaa, vaan ne ovat tasapainossa yhtä tärkeitä. Toinen tukee toista, ja hienosti sen tekeekin.

Toivonkin että Näkymätön löytää lukijansa ja päätyy lapsiperheiden luettavaksi sillä aihe tosiaan on tärkeä. Kirjaa lukiessa voi helposti ottaa kiusaamisen puheeksi, sillä aiheesta on mielestäni tärkeää puhua pienestä saakka. Enkä suosittele Näkymätöntä lasten kanssa luettavaksi ainoastaan aiheen takia, vaan jo siksi että kirja on hirvittävän hyvä.

P.S. En kiellä aikuisiakaan tarttumasta Näkymättömään. Päin vastoin, kehotan. Lastenkirja, jos ei viikossa niin ainakin kuukaudessa, pitää mielen korkealla.

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

Kun aika loppuu
Elina Hirvonen
251 s. 
2015
WSOY









Arvostelukappale


Elina Hirvonen on minulle tuttu Kauimpana kuolemasta teoksesta, jonka luimme Lukevat leidit lukupiirissä viime vuonna. Vaikken rakastunut kirjaan suoralta kädeltä, teki Hirvosen kaunis kieli niin vahvan vaikutuksen, että kiinnostuin heti nähdessäni häneltä ilmestyvän uuden teoksen.

Eletään maailmassa parin vuosikymmenen kuluttua. Laura Anttila on ollut pitämässä luentoa ilmastonmuutoksesta ja toivosta. Toivo kuitenkin tuntuu olevan vähän hukassa, kun luennon päätyttyä vastassa on kaksi poliisia.

Somalialaisessa kylässä Lauran tytär Aava elää omaa elämäänsä. Yhtäkkiä hän saa puhelun, jossa kerrotaan että Helsingissä joku ampuu ihmisiä Lasipalatsin katolta. Kuka?

Hirvosen kieli teki minuun nytkin suuren vaikutuksen. Kuvalisin sitä, kertoisin siitä pitkään - mutta minulta loppuvat Hirvosen kohdalla sanat. Hän vain osaa yksinkertaisesti paneutua tällaiseen aiheeseen niin hyvin, ja hänen tyylinsä sopii aiheeseen todella hyvin.

Muutamat bloggariystäväni saivat kunnian lukea kirjan ennakkoon. Ja voi, mitä kehuja olenkaan tästä kirjasta kuullut! Täytyy tunnustaa, että odotukseni olivat vaarallisen korkealla kun avasin kirjan kannet. Jouduinko pettymään? En varsinaisesti. Hirvonen kirjoittaa kyllä todella kauniisti, tehden lukijaan vaikutuksen. Aihekin on kiinnostava, sellainen johon minun pitäisi rakastua.

Mutta kun ei.

Puoleen väliin saakka luin ahmien, kiinnostuksen ollessa ylimmillään. Sitten se sammui. Pidin kyllä kirjasta, mutta en rakastunut Kun aika loppuu teokseen. Ymmärrän heitä, jotka ovat olleet täysin teoksen vietävissä, enkä kiellä sen hienouksia. Mutta minuun ei tällä kertaa tämä niin suurta vaikutusta tehnyt.

Aihehan on todella kiinnostava. Suomi ja maailma kahden vuosikymmenen kuluttua, se, mihin kouluammuskelut ja muut ovat siihen mennessä yltäneet. Näin voisi todella tapahtua, ainakin minä pidän sitä valitettavan tgodennäköisenä. Hirvonen osaa maalata tulevaisuuden kuvan taidolla.

Vaikken rakastunutkaan, niin suosittelen Kun aika loppuu kirjaa lähestulkoon kaikille. Mutta antakaa tälle aikaa. Antakaa täysi keskittyminen, antakaa itsenne. Vasta sitten kirja antaa teille paljon.

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Kauimpana kuolemasta
Elina Hirvonen
239 s. 
2010
Avain










Lukevat leidit nimen saanut lukupiirimme kokoontuu reilun viikon kuluttua toisen kerran. Silloin lukuvuorossa on Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta kirja, jonka luin nyt, että kirja olisi olisi vielä muistissa, mutta kuitenkin sitä on aikaa sulatella. Ja sulattelemista kirja vaatiikin.

Elina Hirvonen kertoo tarinan Afrikasta, nimeltä mainitsemattomasta maasta. Se kertoo tarinan Estheristä, koko elämänsä Afrikassa eläneestä naisesta, joka on menettänyt tärkeän ihmisen, ja yrittää nyt pitää itseään koossa, koska elämää on pakko jatkaa pienen ihmisen vuoksi.

"Kauimpana kuolemasta? En tiedä. Ei mikään vie kuolemaa pois." Johanna imi alahuultaan. "No joku. Aamulenkki saaristossa. Kun vilja heiluu tuulessa ja jossain haukkuu koira. Tai Financial Times. Koska se on niin, niin tässä maailmassa." Johannan silmät kirkastuvat. "Tuo on hyvä. Tiedätkö mikä minusta olisi?" "No?" "Lentokonelehti" "Mikä?" Lentokonelehti. Kiiltävä lentoyhtiön lehti, joka löytyy lentokoneiden penkkien taskusta ja jossa kerotaan Pariisin parhaista bistroista ja mainostetaan matkakokoisia huulikiiltoja. Lehdet eivät voi olla sellaisia sattumalta. Satojen toisilleen tuntemattomien ihmisten kuljettaminen ilmassa peltisen kuoren sisällä vaatii jotain sellaista. Ihmiset pysyvät koneessa rauhallisina vain, koska lehdet ovat tätä maailmaa, jossa kuolemaa ei ole."

Paul taas, Paul, joka on palannut lapsuudestaan tuttuihin Afrikan maisemiin kuolemaan, hänen kohdallaan kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu. Paul pelastaa Susanin hengen, ja sen seurauksena kahden kertojan äänet törmäävät toisiinsa...

Blogeissa on kehuttu kirjaa suunnattomasti. Minulta Hirvonen saa täydet pisteet kerronnasta ja Afrikka kuvauksesta, mutta en silti täysin päässyt kirjaan sisälle. Se oli vaikea, ahdistavakin, ja lukeminen kävi hitaasti vaikka sivuja ei ollutkaan paljon. Välillä tällaisiakin kirjoja täytyy lukea, mutta nyt ei minun kohdallani ollut oikea hetki siihen.

Niin, kuten mainitsin, Elina Hirvosen tapa kirjoittaa. Se on lumoavaa, kerrassaan lumoavaa. Minulla on tapana lukea loppuun asti kaikki saamani arvostelukappaleet, sekä lukupiirikirjat, mutta olisin Kauimpana kuolemastakin lukenut loppuun asti vain eläytyäkseni Hirvosen upeaan tekstiin ja tapaan kuvailla Afrikkaa ja kirjan tapahtumia.

Oliko kirja sittenkin hieman liian raaka minulle, kun siitä niin ahdistuin? Voi olla. Useat kirjat eivät sitä ole, mutta silloin kun kirjassa vallan saavat näinkin raa'at asiat, nuorten tyttöjen raiskaukset ja muut, niin se alkaa tuntua pahalta. Vaikka Hirvosen kaunis kerronta sitä pehmensikin.

★★★