Sami Rajakylä
216 s.
2016
Johnny Kniga
Arvostelukappale kustantajalta
Kun kiinnostuin Pankkipojasta katsellessani syksyn katalogeja, Sami Rajakylä oli minulle entuudestaan tuntematon nimi. Rajakylä on kuitenkin tullut tutummaksi jo ennen kirjan aloittamista, sillä ystäväni ovat kehuneet kerta toisensa perään hänen edellistä romaaniaan, Pätkärunoilijaa. Kirjan ovat lukeneet kaksi hyvää ystävääni ja luotan heidän sanaansa - varsinkin kun Pätkärunoilija kuulema kertoo aivan ystäväni kaltaisesta miehestä. Onhan minunkin pakko se kirja lukea!
Mutta nyt luin kuitenkin Rajakylän uuden romaanin, Pankkipojan. Kirja kertoo Eskosta, aivan tavallisesta 35-vuotiaasta miehestä, jonka elämässä on noin periaatteessa kaikki kunnossa. Työ Hypermarketissa on, noh, työtä, mukavia työkavereita ja naisystäväkin löytyy. Sitä vastoin huolissakin löytyy, kun työ käy välillä turhan kiivastahtiseksi ja raskaaksi ja naisystävä vaatii jatkuvasti huomiota. Mutta kun huolet painavat ja elämä puuskuttaa niskaan liian lujaa, voi paeta omalle ankealle asunnolleen ja avata pullon... ja toisen.
Sami Rajakylän kirjoja on kuvailtu työläiskirjallisuudeksi, joka on oikein oiva termi kuvaamaan Pankkipoikaa. Kouvolan Sanomien haastattelussa Rajakylä kertoo haluavansa tuoda työläiskirjallisuuden nykyaikaan, kirjoittaa kuvausta ihmisestä ja työelämästä. Minä, jolle termi työläiskirjallisuus tuli vastaan vasta Pankkipojan myötä, en lähde ruotimaan tätä kirjallisuuden alalajia sen tarkemmin, mutta mielestäni Rajakylä kuvaa hienosti ihmisen ja työn kohtaamista.
Yksi Pankkipojan suurimmista herkuista onkin juuri Eskon työ. Esko työskentelee Hypermarketin asiakaspalvelussa, enkä voinut olla yhdistelemättä pisteitä toisiinsa ja olla vertaamatta Hypermarkettia erääseen Suomen suurimpaan kauppa- ja pankkikompleksiin. Se juuri tekee siitä niin oivaltavan ja ennen kaikkea hauskan. Rajakylä nimittäin tietää mistä kirjoittaa. Hän työskentelee itse Prisman asiakaspalvelijana ja olisi hauskaa tietää kuinka suuri osa Eskon työpäivien tapahtumista perustuu tosielämän tapahtumiin. Samalla ajatuskin hieman kauhistuttaa - Esko nimittäin joutuu kohtaamaan työssään vaikka mitä.
Pankkipoika on humoristinen ja ennen kaikkea oivaltava - se on humoristinen olematta kuitenkaan varsinaisesti hauska, vaan kirjassa on omat synkemmät sävynsä. Huumorikin on mustaa ja hieman vinoa, juuri sellaista mistä itse kovasti pidän. Pankkipoika on kirja josta varmasti pitävät lähestulkoon kaikki asiakaspalvelijat ja voisin kuvitella että Rajakylän huumori naurattaa myös miehiä. Vinkkinä pukinkonttia ajatellen!
