Kissamaista kirjallisuutta

Tässäpä sitten pari esimerkkiä kirjoista, jotka ovat minusta hyviä ja mukavia, joskaan eivät erityisen vaikuttavia. En myöskään kuvittele, että näillä liikutettaisiin suuria massoja tai edes kovin monen ihmisen ajatuksia. Mutta kissanomistajasta kissakaunokirjallisuuden keräily ja lukeminen on mitä hauskinta ja rentouttavinta!

SF Saidin Varjak Käpälä on lapsille suunnattu kissafantasiakirja. Varjak on kuulua mesopotamialaista sinistä kissasukua, perheensä hylkimä raukka. Vaan kuten kunnon saduissa aina, Varjak pelastaa perheensä ja samalla monet muutkin kissat hurjalta kohtalolta: Varjakista tulee oikea kissasankari!

En olisi tarttunut tähän kirjaan, ellen olisi saanut siitä vinkkiä blogiini. Kiitos vinkistä! Sillä vaikka kirja oli lapsellinen ja hassu, se oli myös hyvin viihdyttävä ja kissat aidosti kuvattuja. Kirjan vetovoimasta (tai minun harkintakyvyttömyydestäni ja hullun kissanaisen oireyhtymästä) kertonee se, että kun taannoin korkkasimme mieheni kanssa hääpäivän kunniaksi oikean Dom Perignon -pullon, viihdytin miestäni samppanjan äärellä kertomalla hänelle hurjia tarinoita Varjak Käpälästä ja hänen legendaarisesta isoisästään Jalalista. Varjak siis kietoi minut käpälänsä ympärille! Kirjasta on myös jatko-osa, aion hankkia ja lukea senkin joskus.

Myös Anne Ojasen kirjoittamasta kissaelämäkerrasta Penni, Suomen vanhin kissa sain vinkin blogiin. Kirja oli hyvin herttainen ja liikuttava, lopuksi minua ihan itketti, kun Penni-parka kuoli yli 20-vuotiaana.

Pennin tarina alkaa, kun nuori mopoileva pari saa kissanpennun. Pennistä kasvaa erottamaton osa perhettä. Se ajelee mopolla isännän ja emännän välissä istuen ja telttailee heidän kanssaan. Aikanaan Penni saa ihmissisaruksia ja suhtautuu lapsiin huolehtivaisen emon ja hyvän ystävän tavoin; myös perheen lemmikkihiiri Muikku saa Penniltä yllättävän suopeaa kohtaloa, kun pääsee vapaaksi. Kaiken kaikkiaan Penni on reipas, sydämellinen ja oikein kissamainen kissa. Olen varmaan lukenut Pennistä ennenkin, sillä kirjan tietojen mukaan Pennillä on ollut oma palstansa Eläinmaailma-lehdessä. Luin tuota lehteä läpi lapsuuteni, mutten muista Pennin palstaa. Onneksi sentään luin Penni-kirjan, se oli oikeaa hyvän mielen lukemista.

David Dosan Hoivakodin kissa Oscar on tämän kevään uutuksia. Odotin kirjaa kovasti, koska jo ennakkoon ilmestyneet lehtijutut Oscarista puhuttivat ihmisiä niin netissä kuin livenäkin.

Hoivakodin kissa Oscar kertoo tositarinan amerikkalaisesta dementikkojen hoitokodista, jossa asuu myös monia kissoja lemmikkeinä ja karvaterapeutteina. Oscar ei ole kissoista seurallisimpia, mutta sillä on erityistaito: se aavistaa hoitokodin asukkaiden kuoleman ja valvoo aina kuolleen vieressä kuoleman ajan ja aina siihen asti, kunnes ruumis haetaan pestäväksi.

Keskustelin Oscarista ennen kirjan lukemista ja ystäväni piti kuolemaa ennustavaa kissaa pelottavana. Minulle, joka yö kissa kainalossa nukkuvalle, Oscarin toiminta taas näyttäytyi ystävällisenä ja lohdutttavana: varmasti hyvin sairaskin ihminen voi aistia eläimen lämmön ja tuntea turvaa, kun karvainen hoitaja painautuu kiinni kylkeen. Kirjasta kävi ilmi, etteivät Oscarin saattohoitoa saaneet potilaat välttämättä itse tienneet koko kissasta (tai osanneet siitä kertoa), mutta omaisille Oscarista oli suurta iloa ja lohtua, muillekin kuin varsinaisille kissaihmisille. Se oli mielenkiintoista ja ilahduttavaa luettavaa.

Muuten kirja ei ollut ilahduttava lukukokemus. David Dosa ei väsy toistelemasta, ettei hän ymmärrä kissoista, muistakaan eläimistä tai mistään yliluonnollisesta tai kummallisesta mitään. Hän myös kertaa jatkuvasti, millaista lääkärintyö on ja miten alzheimerintautia sairastavia tutkitaan ja hoidetaan. Olin tuskastua. Jos kirjan lääketieteellinen puoli kiinnostaa, suosittelen Lisa Genovan upeaa ja hurjaa alzheimer-kertomusta Edelleen Alice. Jos taas haluat lukea koskettavan, lähimenneisyyteen sijoittuvan kissaelämäkerran, kehotan lukemaan Oscarin sijasta Homerista. Gwen Cooperin Homer-kissan ihmeellinen elämä, sokean kissan ihmeellinen kertomus, pyörii yhä mielessäni, vaikka lukemisesta on jo kuukausia.