Fantastisen hauska Espoo

Blogissani oli taannoin puhetta siitä, saako kirja olla hauska. Olin melko vahvasti vitsikkyyttä vastaan.

Lainasin kuitenkin äskettäin kirjastosta teoksen Fantastinen Espoo, senkin blogiin tulleen vinkin ansiosta. Tämän kirjan ääressä täytyi myöntyä: kirja saa olla hauska! En kyllä tiedä, naurattaisiko tämä ketään muuta kuin espoolaista, mutta ainakin meillä oli mieheni kanssa hauska ilta, kun esittelin kirjan avulla hänelle espoolaisia nähtävyyksiä.

Fantastisen Espoon kirjoittajajoukko edustaa Espoon science fiction- ja fantasiaseura ESC ry:tä. Kirjan takakansi toteaa asiallisesti: "Kotimaanmatkailun edistämiseksi tarvitaan havainnollisia, lukijaa palvelevia kotimaan matkaoppaita, joiden avulla matkailija voi löytää tutuistakin kaupungeista aivan uusia ulottuvuuksia." Vielä oppaan alussakaan lukija ei aavista pahaa.
Mutta sitten alkaa mennä överiksi. Valitettavasti minun tuntemani Espoo ei ole ollenkaan niin mielenkiintoinen, että siellä olisi goottilainen raatihuone, subtrooppista vesakkoa tai kaupunginosia, joiden sijainti vaihtelee parittomien ja parillisten viikkojen mukaan; kummituksia ja haamujakin näkyy perin harvoin. Kirjassa on siis hillittömiä tarinoita niin maantieteellisestä kuin historiallisesta Espoosta, myös mm. tämän hetken pubi-ja ravintolatarjontaa kartoitetaan.

Tämä olisi hyvä lahjakirja juuri espoolaistuneelle. Melkein hauskinta tässä oli kuitenkin se, että lukiessani mietin, miten hulvatonta kirjaa on ollut tehdä... Tai sitten ei: voihan olla, että kaikki on totta, ja juttujen eteen on nähty paljon vaivaa ja otettu suuria riskejä. Tuttuni kertoi muinoin yrittäneensä tehdä lehtijuttua Otaniemessä olevista maanalaisista käytävistä, mutta se kiellettiin. Salakäytävistä ei puhuta.

Marjut Katajala, Jussi Katajala, Tapio Ranta-aho, Vesa Sisättö (toim.): Fantastinen Espoo. Espoon science fiction- ja fantasiaseura ESC ry., 2009