Mikä kirja jäi kesken ja miksi?

Joskus kirja jää kesken, siitä ei syystä tai toisesta pidä. Joskus pitämättömyyttä ei voi oikein selittää, vaan fiilis on vähän sama kuin jonkun ihmisen kanssa. Siis kun se ihminen on varmasti tosi kiva tyyppi, ja moni tykkää olla tyypin kanssa, mutta itse mieluummin sulkisi sellaisen ihmisen suun, ei vastaisi puhelimeen ja no, jättäisi vain elämästään ulkopuolelle. 

Monesti käy niin, että kivojen kansien ja ihan mukavan kirjanalun jälkeen suljen kirjan kannet kiinni ja mieluummin jään ihastelemaan ihan vain niitä kansia. En jaksa selitellä sen enempää, että mikä tökki ja miksi en jaksanutkaan elää kirjan tarinan kanssa eteenpäin. 

Mutta kun työpöydälleni alkoi ilmestyä pino sellaisia ihan kivoja, mukavia, mutta ehkä nyt ei kuitenkaan -kirjoja, päätin hyvästellä nuo kirjat jotenkin. Siis, ihan varmasti joku pitää näistäkin, vaikka itse en halua elää tällaisten "tyyppien" kanssa yhtään pidempään. Ovathan näidenkin kirjoittajat ansainneet huomionsa, ja yritän johdatella kirjat sellaisen lukijan luo, joka tykkää niistä. 

Steve Martinin Tavaratalon tyttö (2003, Otava, Shopgirl, suomentanut Sanna Manninen) vaikutti sekä etu- että takakantensa perusteella oikein kivalta ja viihdyttävältä kirjalta: "Martin kertoo kirpeän melankolisesti kaupunkilaisten yksinäisyydestä ja rakkaudenkaipuusta" - kertoo takakansi. Uusi suhde alkaa, kun tavaratalon myyjä huomaa kotioveltaan hansikkaat, joiden mukana seuraa illalliskutsu.

Siis, ihan kivan kuuloinen, ja mikä sopisikaan paremmin syksyyn kuin kirpeän melankolisesti kerrottu tarina... Mutta todellisuudessa tavaratalon tyttöä kuvataan tissien ja sen kautta, miten seksikkäältä tämä näyttää nojatessaan tavaratalon tiskiin kaupitellessaan hansikkaita, joita kukaan ei osta. Ja sitten seuraa fantasioita eri asennoissa ja eri asentoja itse toiminnassa. Ja niin, siinä välissä joitain satunnaisia tapaamisia eri paikoissa. Itse asiassa en edes päässyt itse suhteeseen, joka luvataan takakannessa alkavaksi... 

Siis kenelle kirja? Sellaiselle, jolla on miehinen näkökulma ihmissuhteisiin.

***

Minne pikkutyttöni katosi? Kuinka varjella tyttöjen lapsuutta (2012, Minerva, alkuperäinen teos Tanith Carey: Where Has My Little Girl Gone? suomentanut Outi Vartiainen) vasta vaikuttikin kivalta ja kiinnostavalta. Ensimmäinen selaisu kirjaan tosin hieman pelästytti: liian lyhyitä lukuja, liikaa otsikoita, ehkä vähän liian amerikkalainen ote... No, alussa oli kuitenkin kiinnostava kannanotto lasten kauneuskisoihin. Mutta sitten taas, liikaa esimerkkejä mediasta: Suri Cruisen korkokengät... X-factoryä otsikoissa.... Ja sitten se viimeinen niitti: listaus ja suoria ohjeita siihen, miten kasvattaa tyttärestään ei-missipissis. Siis itsestäänselvyyksiä, joita normaali vanhempi tekee ihan itsestään, esim. kehuu lapsensa piirustusta, vaikka siinä olisi minkälainen tikku-ukko. Sellaisia elämänohjeita, joita jotenkin on aina pitänyt itsestäänselvyyksinä. 

No siis, kenelle? Sellaiselle, jolle itsestäänselvyydet eivät ole selviä itsestään.  

Viimeisimmän, eli Raimo Pesosen Automies -kirjan (2012, Siltala) suljen kiinni hieman väkivalloin. Ihan oikeasti, halusin tykätä tästä. Halusin sanoa, että minusta oli kiinnostavaa ja mukavaa tutustua miehiseen maailmaan, huoltsikoiden kahvinjuojiin, tupakkapiireihin ja ratinpyörittäjiin. Mutta ehkä sitten kuitenkin olen vain aivan liian erilainen kohdeyleisö. Kun en ymmärrä, että mitä veekasi tarkoittaa, vaikka se jo käynistetään, olen kyllä vähän tippunut dialogeista. Ehkä myös se Seinäjoki oli väärä suunta minulle, eikä pesäpallokaan saanut minua ihastumaan tarinaan. Ja sitten oli vielä ylä-aste kirjoittetuna siihen tyyliin, josta olen satamiljoonaa kertaa sanonut, että ei noin. 

Siis, olihan tässä teoksessa ne hetkensä, mutta kun ei tajua autoilujuttuja, niin ei tajua. Hienoa tekstiä ja kieltä ja asioita tässä kuitenkin oli: 

Kysyin kerran Klasulta miksi liikennesäännöt ovat joillekin ylivoimaisia. Se raapi päätään ja sanoi että autolla liikkumisessa korostetaan yksilöllisyyttä eikä yhteispeliä. Automainoksissa tiet ja kadut ovat aina tyhjiä, ei siellä nökötetä ruuhkissa. Se sama yksilöllisyyden mielikuva viettää hekumanhetkiään ihmisen päässä kun se pääsee irti ratin taakse, ei muita tarvitse ottaa huomioon silloin kun se kaasuttaa oman unelmansa sisään. 

Kenelle? Sellaiselle, joka tykkää hienosta kielestä ja autoasioista, isille isänpäivänä ;D 

****

Ja lopuksi vielä se suurin syy, miksi joku kirja jää kesken tai että joku "tyyppi" on "ihan kiva", mutta ei muuta. No tietenkin se, että oikeastaan lukee sellaista huippukirjaa, jota ei halua lukea loppuun, ainoastaan pieninä paloina, ettei se loppuisi niin äkkiä. 

Tai sen "ihan kivan" tyypin edellä on tavannut sellaisen "ihan oikean".