Riitta Jalonen: Kirkkaus

Kirkkaus
Riitta Jalonen
352 s. 
2016
Tammi









Arvostelukappale kustantajalta


Kirkkaus on saanut runsaasti huomiota kirjablogistaniassa sekä lehdissä. Eikä suotta, ei todellakaan - tässä on nimittäin varmasti yksi vuoden parhaista kotimaisista romaaneista. Kirkkaus tuli lähelle, kosketti ja ahdistikin. Omalla kauniilla tavallaan.

Kirkkaus kertoo Janet Framesta, uusiseelantilaisesta kirjailijasta joka on elänyt 1924-2014. Jalonen kertoo romaanissaan Framesta fiktiivisin keinoin vaikka kirjan pohjalla onkin todellisia asioita ja todellinen nainen.

Janetilla on kirkuvanpunainen tukka ja vahva luonne. Häneltä on kuollut hukkumalla kaksi sisarta ja toisinaan hän olisi itsekin valmis hukuttautumaan mereen. Päässä liikkuvat ajatukset eivät ole aina sitä kauneinta laatua ja ne hyökkäävät Janetin kimppun välillä liian lujaa. Opettajan ura vaihtuukin mielisairaalan sänkyyn ja sähköshokkeihin, eikä mikään pelasta lopulta Janetia niin kuin kirjoittaminen. Päästä ajatus lentämään, saada sanat paperille. Se vapauttaa: hetkeksi maailmasta tulee kaunis. Kirjoittaminen onkin Janetin tie vapauteen, sillä hän nousee kirjoillaan maailmanmaineeseen.

Riitta Jalonen ei ollut minulle entuudestaan tuttu kirjailija mutta Kirkkaus sai minut oikopäätä rakastumaan hänen tyyliinsä. Jalonen kirjoittaa vahvasti ja kauniisti, tavalla joka ryömi suoraan ihoni alle ja suoraan sieluuni. Toi välillä kyyneleet silmiini ja sai ihoni kananlihalle. Kyse ei tosin pelkästään ollut Jalosen tyylistä (joka se jo on vakuuttava) vaan myös Kirkkauden aiheesta. Jotkin asiat Janetin elämässä tuntuvat minulle todella tutuilta ja hänen tarinansa suorastaan pakahdutti.

Se, miten vaikeuksien keskeltä näkee kirkkauden kirjoittamisen kautta. Minulle laajempi käsite on ollut kirjallisuus yleensäkin: toki ole kirjoittanutkin aina mutta isona osana elämässä on ollut myös lukeminen. Kirjat ja kirjallisuus on ehkä ollut jossain määrin pelastajani (ei toki ainoana asiana) ja se onkin yksi syy miksi koen ne niin tavattoman rakkaana asiana. Kerroinkohan liikaa? Jotenkin oli pakko - tämä kirja vain tuli niin lähelle.

Kuten jo edellä sanoin, on Kirkkaus takuuvarmasti yksi vuoden parhaista kirjoista. Kovinkaan moni romaani ei ole tämän vuoden aikana liikauttanut minussa näin suuria voimia liikkeelle, saaden samalla ihastumaan kirjailijan vahvaan ja kauniiseen tyyliin. Riitta Jalonen, sinä olet upea kirjoittaja!

En väitä että Kirkkaus olisi kaikkien romaani. Jos kuitenkin rakastat vahvaa ja pakahduttavaa kerrontaa joka on kirjoitettu merkittävästä aiheesta (ja merkittävästä naisesta) suosittelen Kirkkautta ehdottomasti. Ja olenpa melkein varma että Kirkkaus on listoilla kun tämän vuoden kirjallisuuspalkinnoista puhutaan - eihän tämä voi olla olematta!