Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan ja tammikuun luetut

Selatessani kustantamojen kevätluetteloja huomasin Mika Wicktströmin Meidän jengin Zlatan (2016, WSOY) -teoksen, ja kiinnostuin kirjasta tietenkin, koska oletin kirjan kertovan jalkapallosta. Ja niinhän kirja kertookin, 14-vuotias Karri on lupaava pelaaja, mutta hän käyttäytyy kuin Zlatan: jos tuomari sanoo hänelle jotain, pojalta menee hermot. Pellavapäisen pojan kotona on myös asiat sekaisin: työttömyyden, avioeron ja alkoholin yhdistelmä aiheuttaa sen, ettei Karri pysty enää jatkamaan pelejään Unitedissa maksamattomien laskujen takia. Kaverit kauhistuvat, kun Karri ilmoittaa, että on päättänyt lopettaa futiksen. 

Eskarista asti Karrin ystävänä on pyörinyt Arsa, joka ei ole aivan yhtä lahjakas futaaja, mutta joka on kasvanut vastuunkantajaksi. Arsa miettii välillä Karrinkin ongelmia; onneksi Arsan vanhemmat myös ottavat kantaakseen osan ongelmista. Pojat vanhempineen päättävät perustaa oman joukkueen, mutta onko asia niin helppoa? 

Tämä kirja vie mukavasti jalkapallopiireihin, joissa törmätään siihen, että harrastaminen maksaa, valmentajat eivät aina suosi parasta. Kirja varmaan sopii alakoulun viimeisille luokille, sillä kirjassa on ripaus yhteiskunnallisuutta myös (erilaiset kotiolot), WSOY:n sivuilla kirja on osoitettu yli 9-vuotiaille. 

Kiinnostavaa kirjassa melko tyypillisen tarinan takana oli se, että "Zlatan" oli tässä kirjassa pellavapäinen, seitsemän veljeksen kahdeksas veli ja vastuunkantaja taas maahanmuuttajan poika. Välillä näinkinpäin. 

Helmet-haasteessa tämä kirja kohtaan 28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan

2016, WSOY

200 sivua

Ryhdyn taas tänä vuonna katsomaan joka kuukausi luettuja kirjoja. Tammikuun ajan olen ollut haltioissani Helmet-lukuhaasteesta, joka on vienyt minut lukemaan muitakin kuin uusia kirjoja (, mikä oli tämän vuoden lukutavoitteeni). 

1. Bulbul Sharma: Munakoisojen kiukku (2003, Like)

2. Rauli Virtanen: Matkakirja - Matkalla kaikissa maailman maissa (2014, WSOY)

3. Ida Simons: Tyhmä neitsyt (2015, Gummerus) 

4. Aki Ollikainen: Nälkävuosi (2012, Siltala) 

5. Marjane Satrapi: Persepolis (2008, Like)

6. Marjane Satrapi: Persepolis 2 (2007, Like)

7. Liane Moriarty: Hyvä aviomies (2014, WSOY)

8. Leena Lehtolainen: Harmin paikka (1994, Tammi)

9. Michael Cunningham: Lumikuningatar (2014, Gummerus)

10. Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven (2016, Otava)

11. Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan (2016, WSOY)

Tammikuussa siis luettuna 11 kirjaa. Lukuhaasteen (/haasteiden) etenemistä voi seurata täältä. 

Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven ja tammikuun uutuuskirjoja

Päätin, että tänä vuonna luen enemmän vanhoja kirjoja, mutta en tietenkään voi vältellä kaikkia uutuuskirjojakaan, koska minua kiinnostaa, mitä kirjallisuudessa tapahtuu. Aion kuitenkin jatkossakin pitää huolen, että luen edellisten vuosien kirjoja, varsinkin niitä kirjoja, joita olen kantanut omaan kirjahyllyyni. 

Ensimmäinen vuoden 2016 kirja tuli lukuuni, kun sain käsiini Romain Puértolasin Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven. Puértolas on minulle tuttu teoksesta Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin, jonka luin Rooman lämmössä toissa kesänä. En tiedä, olisiko tämäkin kirja kaivannut aurinkoa ja lämpöä lukuhetkeen, mutta en aivan päässyt kirjassa sellaiseen henkeen, että pitäisin tätä kirjaa kirjavuoden suurena tapahtumana. Ihan kiva ja mukava Puértolasin teos on: sellainen kepeä kirja, jossa on painavaakin sanomaa. Ehkä eniten minua haittasi se, etten tiennyt, pitäisikö teosta lukiessa nauraa ääneen, kun tarinan ohessa tulee viittaus sieltä ja toinen täältä: miten esimerkiksi Coelhon kanssa? Kun Puértolas mainitsee Coelhon, pitäisikö minun huomata, että tässä kirjassa naureskellaan elämäntapaoppaille, vai pitäisikö minun ottaa kirja elämäntapaoppaana vastaan? Varsinkin kun kirja on hieman oppaan-tyylinen. 

Nauru on tehokkain hyökkäys sairautta vastaan. Sille on naurettava päin naamaa. Koskaan ei saa menettää toivoaan. Koskaan ei saa luovuttaa. Sillä seikkailu ei ole vielä loppunut. Ei pidä koskaan nousta paikaltaan ja lähteä elokuvateatterista ennen kuin elokuva on loppunut, sillä loppu voi yllättää. 

Minua siis vaivasi koko kirjan lukemisen ajan se, etten ollut varma oikeasta lukutavasta. Itse tarina on epärealistinen ja kirjaa siksi voi pitää eräänlaisena aikuisten satuna. Postinjakajana työskentelevä Providence on lähdössä hakemaan tytärtään Marokosta: hän aikoo adoptoida erittäin sairaan lapsen, Zaheran, joka on maannut koko elämänsä sairaalassa. Sillä aikaa, kun Zahera odottaa äitiään, tyttö lukee ja opiskelee maailmaa, ja sairaudestaan huolimatta hän on erittäin kiinnostunut kaikesta. Islannissa kuitenkin purkautuu tulivuori, minkä takia Providencen lento perutaan. Koska Providence ei halua tuottaa pettymystä lapselleen, hän päättää opetella lentämään ja lentää Marokkoon. 

Kirjaa lukiessa minulle tuli tunne, että tarina olisi toiminut ilman kaikenmaailman viittauksia populaarikirjallisuuteen ja -kulttuuriin vallan mainiosti. Olihan kirja hieman hassu, mutta enemmän hyvän- kuin huonontuulinen, joten se meni pienenä välipalana. Haluaisin kuitenkin lukea toisenlaistakin ranskalaista kirjallisuutta, kovin usein suomennokset ovat hyvin samantyyppisiä kirjoja, hitusen kevyitä. 

Kirjan on lukenut myös Krista. 

Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven

2016, Otava

La petite fille qui avait avalé un nuage grand comme la tour Eiffel 2015

suomentanut Taina Helkamo

223 sivua

Helmet-haasteessa kohtaan 49. Vuonna 2016 julkaistu kirja.

Tähän loppuun vielä listausta niistä kirjoista, jotka julkaistaan/ on julkaistu tammikuussa, ja joiden lukemisesta olen kiinnostunut ainakin etukäteen: 

¨

Tammikuu: 

Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven - luettu

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon (Tammi)

Kate Atkinson: Hävityksenjumala (S&S)

Marjut Helminen: Appelsiinilehto (Minerva)



Anna Hallava: Operaatio huulituli (WSOY) - nuorten

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan (WSOY) - nuorten

Henna Helmi Heinonen: Miisa ja jääprinsessa (Tammi) - nuorten

David Walliams: Gangsterimummi (Tammi) - nuorten

Nälkävuosi, Hyvä aviomies, Persepolis, Lumikuningatar, Harmin paikka- Helmetin lukuhaastetta

Tammikuu alkaa olla kohta lopussa, aika on kadonnut jonnekin, sillä viikonloput ovat menneet sekä Turussa että Tampereella futishalleissa turnauksissa. Nyt alkaa onneksi pieni tauko tuossa kakkostyössäni, ja ajattelin tuoda vihdoin blogin puolelle lukemani kirjat. Innostuin Helmetin-lukuhaasteesta heti vuoden alkuun, kuten edellisistä postauksista voi päätellä. Olenkin valinnut kirjoja lukuhaastetta silmällä pitäen: 

7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja: Leena Lehtolainen: Harmin paikka

11. Sarjakuvakirja: Marjane Satrapi: Persepolis 1 & 2

30. Viihteellinen kirja: Liane Moriarty: Hyvä aviomies

44. Kirjassa kuolee joku: Michael Cunningham: Lumikuningatar

48. Kirjassa on alle 150 sivua: Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Tässä postauksessa haasteeseen lukemani kirjat: 

Aki Ollikaisen Nälkävuosi (2012, Siltala) on ollut pitkään lukulistallani, ja se on myöskin Kirjavuori Mount Everestille -haasteessani mukana, koska olen joskus pelastanut kirjan kirjahyllyyni. Kirja kertoo Suomen historiasta, lokakuusta 1867 huhtikuuhun 1868. Maatamme koettelee nälkävuosi: ihmisten on hylättävä hyiset kotinsa ja lähdettävä kerjuulle johonkin suuntaan. Matkanteko tuntuu melkoiselta päämäärättömältä kävelyltä, etäisenä haaveena siintää Pietari, jossa uskotaan olevan ruokaa ja suojaa. Tällainen haave pitää  kirjan kertojaäänen, Marjan matkanteossa. Hän yrittää pitää itsensä ja lapsensa elossa matkallaan, jonka seuralaisena on nälkä ja kylmä. Välillä he saavat apua: kyytiä, ruokaa ja yösijan, mutta lukijakin pian ymmärtää, että matkanteko on lohdutonta. 

Nälkäisen kansan rinnalla elää myös kaupunkilaisia: maailmaa kuvataan myös senaattorin ja Renqvistin veljesten näkökulmasta. Samalla kun senaattori miettii köyhyyttä, lukija voi nykymaailman näkökulmasta miettiä, ovatko köyhät ja nälkäiset, ja kurjia oloja pakenevat ansainneet apua, vai jätetäänkö heidät oman onnensa varaan. 

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

2012, Siltala

141 sivua

Marjane Satrapin Persepolis-sarjakuva on myös pitkään ollut lukulistallani. Onneksi nyt sain tartuttua teokseen/teoksiin, sillä samalla luin kaksi Satrapin teosta. Persepolis on Satrapin omaelämäkerrallinen teos, jossa hän kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan Iranissa. Marjane elää perheessä, jonka länsimaiset arvot eivät mene yksiin Iranin kulloisenkin poliittisen tilanteen kanssa. Kotona Marjane tottuu juhliin ja mielenosoituksiin osallistumiseen. Iran muuttuu koko ajan: ensiksi syrjäytetään shaahi, sitten vapautetaan poliittiset vangit, jotka lähtevät kiireesti pois maasta, kun se tulee mahdolliseksi. Pian alkaa Iranin ja Irakin välinen sota, joka on armoton sodassa oleville miehille, myös siviileille. Kun pommi räjähtää Marjanen kotitalon vieressä, päättävät vanhemmat lähettää hänet Itävaltaan, jossa heillä on sukulaisia. Teos kertoo läkähdyttävästä historiasta, joka vie Irania kohti tiukkoja säännöksiä ja uskonnollista yhteiskuntaa. 

Persepolis 2 kertoo Marjanen elämästä Itävallassa, on vuosi 1984. 14-vuotiaan ei ole todellakaan helppoa asua yksin vieraassa maassa, jonka kieltäkään ei osaa. Jotenkin hän selviytyy ja saa jopa ystäviä, mutta on lopultakin aika rikki sekä henkisesti että fyysisesti ja pyytää päästä takaisin Iraniin, jossa hän huomaa vieraantuneensa iranilaisista ystävistään ja maan elämästä. 

Teokset ovat melkoisen hengästyttävää luettavaa sekä Iranin historiasta ja yhteiskunnasta, mutta myös melkoinen nuoren naisen kasvutarina kohti aikuisuutta olosuhteissa, jotka eivät ole missään tapauksessa helpot. Vaikka olen aika paljon lukenut ja tutustunut iranilaisiin kertomuksiin, avasi tämäkin teos taas hieman sitä maailmaa, jossa tiukat yhteiskunnalliset vaatimukset ja varsinkin naisten vahtiminen (pakollinen hunnun pitäminen, kielto liikkua muun kuin aviomiehen seurassa julkisesti) saavat ihmiset salaamaan niitä tavallisia asioita, joita kielloista huolimatta tekevät: ihmiset seurustelevat, juhlivat, meikkaavat jne. Persepolis toi mieleeni Rajaa Alsanean kirjan Riadin tytöt, jonka aikoinaan luin ja joka toi esiin samanlaisen maailman Saudi-Arabiasta: vaikka vapautta ei näennäisesti ole, nuoret keksivät aina jonkun keinon elää nuoren elämää. 

Kirjablogien aikanan olen saanut paljon vinkkejä hyvistä sarjakuvateoksista, ja tästä linkistä pääset selaamaan, mitä kaikkea olen lukenut. Aika monen teoksen löytämisestä olen saanut kiittää muita kirjablogeja. 

Marjane Satrapi: Persepolis 

2008, Like

Persepolis 2000 & 2001

suomentanut Taina Aarne

Marjane Satrapi: Persepolis 2

2007, Like

Persepolis 3 & Persepolis 4

suomentanut Taina Aarne

Kun luin Liane Moriartyn romaanin Mustat valkeat valheet viime joulukuussa, tiesin, että haluan lukea myös häneltä aiemmin ilmestyneen teoksen Hyvä aviomies (2014, WSOY) ja myös tänä vuonna tulevan uuden suomennoksen "Nainen joka unohti"(, jonka toivottavasti pian saan käsiini ja lukuun). Moriarty on huikea kirjailija, jonka kirjojen parissa viihtyy. Näissä kirjoissa on koukkuja, joihin lukijana kiinnittyä. 

Hyvä aviomies vie samanlaiseen maisemaan kuin Mustat valkeat valheet: keski-ikäisten ja keskiluokkaisten ihmisten pariin. Cecilia Fitzpatrick myy Tupperware-astioita, huolehtii kolmesta kouluikäisestä tyttärestään ja hänen miehensä on täydellinen aviomies, joka hankkii perheelleen leivän pöytään. Tess on naimisissa Willin kanssa, ja kuvittelee elävänsä hyvässä avioliitossa täydellisen aviomiehen kanssa. Heillä on yksi lapsi, Liam, joka on samanikäinen kuin Cecilian tytär. Molempien naisten keskiluokkainen elämä kuitenkin hajoaa aivan yhtäkkiä, kun he saavat tietää miestensä salaisuudet. 

Tess muuttaa äitinsä luokse kotikaupunkiinsa, jossa kohtaa Cecilian, mutta myös entisen rakkautensa. Moriarty kirjoittaa tarinaa niin, että kaikki henkilöt ja heidän elämänsä kietoutuvat toisiinsa, ja kaiken takana häämöttää vanha murha: nuori tyttö murhattiin heidän koulustaan, silloin kun he kaikki olivat nuoria, eikä murhaajaa saatu kiinni. Murhatun tytön äidillä on kuitenkin aavistus, kuka murhaaja oli ja hän päättää toimia. Teoilla on kuitenkin seurauksensa, eikä välttämättä sellaista, mitä etukäteen ajatteli. 

Hyvä aviomies koukutti minut täysin. Kirjassa oli jotain samaa kuin Täydellisten naisten tarinoissa: salaisuuksia, jotka tulevat esiin ja salaisuuksia, jotka joku arvaa tai saa tietoonsa ja joku toinen taas arvaa väärin. 

Liane Moriarty: Hyvä aviomies

2014, WSOY

The Husband's Secret, 2013

suomentanut Helene Bützow

442 sivua

Helmetin-lukuhaasteen minun maisemaani löysin edustamaan Leena Lehtolaisen Harmin paikka (1. painos 1994, pokkari vuodelta 2011, Tammi) -teoksen. Olin lukenut Maria Kallio -teokset joskus kauan aikaa sitten, ja halusin lukea kirjoja uudelleen, koska ne sijoittuvat Espoon Tapiolaan. Teoksessa fiilistelläänkin Tapiolaa ja erityisesti sen kevättä, jolloin tuomet alkavat kukkia, käydään Otsolahdessa uida pulahtamassa, kävellään Tapiolan urheilupuistossa ja ajellaan pyörällä pitkin Westendin rantoja. 

Otsolahden rannassa uiskenteli lokkeja ja sorsia, koiranulkoiluttajat parveilivat runsaimmillaan, heidän lemmikkinsä nuuhkivat toisiaan erikokoiset ja - pituiset hännät innokkaasti heiluen. Ajoin Westendin sillan yli rantatielle ja ihailin mereen piirtyvää auringonsiltaa. Mustarastas liverteli kilpaa peipposen kanssa, kyyhkynen ja satakieli säestivät. Keltamaite oli jo puhjennut kukkimaan rannalla. 

Kaiken fiilistelyn keskellä Maria Kallio osallistuu avomiehensä Antin sukulaisten juhliin. Seuraavana päivänä eräs juhlijoista löytyy kuolleena omalta pihaltaan. Kuolleen naisen, Armin, poikaystävä on ensimmäinen, jota murhasta epäillään ja Maria, joka on työssä lakitoimistossa, ottaa Kimmon puolustamisen hoitaakseen. Lakimiehen ja poliisin työ sekoittuvat, kun Maria pyrkii selvittämään, mitä tapahtui ja kuka on syyllinen. Epäillyt löytyvät pienestä piiristä, juhliin osallistuneista sukulaisista, jotka asuvat Tapiolassa. Maria Kallio siis liikkuu kirjassa Tapiolassa ja Westendin rannoilla. 

Kirja sopi siis hienosti kaupunkimaiseman kuvailuun ja sen fiilistelyyn. Harmin paikka on myös kiinnostava ajankuva, eletäänhän kirjassa aikaa ennen kännyköitä; säntäily kotipuhelimeen ja viesteihin on hassua, urheilupuistossa taas mietitään, miten sinne haluttaisiin jäähalli (Espoon Blues pelasi Matinkylän jäähallissa aiemmin, lukaisin wikipediasta).  Itse rikoksesta ja sen selvittelystä taas en ehkä innostunut niin, omaan mieleeni tarina oli hieman liian rajoittunutta pieneen piiriin ihmisiä. Tosin myös Tapiola vaikutti kirjassa melkoiselta sisäpiiriltä. Kaikesta kivointa kirjassa oli kevät Tapiolassa, jota tuskin jaksan odottaa.

Leena Lehtolainen: Harmin paikka
1. painos 1994, pokkari vuodelta 2011, Tammi
244 sivua

Michael Cunninghamin Lumikuningatar (2014, Gummerus) on myös ollut pitkään lukulistallani ja halusin lukea sen Talven lukuhaasteeseen. Cunningham on minulle tuttu ainoastaan hänen kirjastaan tehdystä elokuvasta Tunnit, josta pidin paljon. Lumikuningatar jäi minulle jotenkin haljuksi lukukokemukseksi, jonka aikana odotin jotain tapahtuvaksi. Kun jotain tapahtui, se ohitettiin ja jätettiin kertomatta, ja kirjan päähenkilöiden, kahden veljen, Barrettin ja Tylerin, mietintä ja keskustelu jatkui. 

Barrett näkee marraskuisena yönä näyn, joka pitää häntä jollain tavalla koossa, kun Tylerin tyttöystävä sairastuu syöpään. Barrett pitää valon itsellään, mutta uskoo, että valolla on merkityksensä. Tyler taas haluaa tehdä elämänsä merkittävimmän laulun Bethille, ettei elämä jäisi vaille merkitystä. Veljekset elävät keskellä lumisadetta (jatkuvaa, leijailevaa, siltä lukiessa tuntui), ja ellei lumi riitä tunnelmanluojaksi ja kuvailunkohteeksi, kelpaa oikeastaan mikä tahansa siihen, vaikkapa kylpyvaahto. Välillä ollaan yksin, välillä juhlissa, merkitystä tapahtumille oli vaikea löytää. Ja jotta jotain yhteiskunnallista sanomaa kirjasta löytyisi, siinä seurattiin presidentin vaaleja, joiden ehdokkaista ainakaan Bush ei miellyttänyt (vuosien 2004 ja 2008 vaalit). 

Olisin halunnut pitää kirjasta, mutta täytyy sanoa, ettei tämä tehnyt vaikutusta.

Michael Cunningham: Lumikuningatar

2014, Gummerus

The Snow Queen 2014

suomentanut Raimo Salminen

289 sivua

Ida Simons: Tyhmä neitsyt

Gummeruksen julkaisemalla kirjalla Tyhmä neitsyt on mielenkiintoinen tarina: Alun perin vuonna 1959 julkaistu teos sai uusintapainoksen, kun hollantilainen kustantaja löysi kirjan äitinsä kirjahyllystä ja ihastui kirjaan niin paljon, että halusi ottaa siitä uusintapainoksen. Niinpä 1920-30-luvuille sijoittuva teos on saatu myös suomennokseksi ja ilahduttamaan uusia lukijoita.

Lukija saa eteensä iloisen ja reippaan nuoren tytön, Gittelin, joka tarkastelee perhettään: bisneksissä jatkuvasti epäonnistuvaa isäänsä ja sukulaisiin karkuun lähtevää äitiään, sekä kaikkia niitä sukulaisia ja ystäviä, jotka hän kohtaa äidin pakopaikassa ja kotona. Gittel ystävystyy itseään selvästi vanhemman ja rikkaamman Mardellin perheen tyttären kanssa. Gittel pääsee perheeseen soittamaan pianoa, ja nauttii taidoistaan ja saamastaan huomiosta.

Teos vie lukijan maailmansotien väliseen maailmaan, juutalaisperheen arkeen, josta ei aina vauhtiakaan puutu. Maailman tapahtumat eivät voi olla vaikuttamatta Gittelinkään elämään. Erityisesti jäi mieleeni rahan arvon heilahtelut: yhtenä päivänä huikeassa asunnossa elänyt perhe jäikin seuraavana ilman katon turvaa. Euroopan politiikan ja talouden tilanteet vaikuttivat perheeseen, samaan aikaan kun 13-vuotias tyttö jatkoi elämäänsä omassa kuplassaan: ystävien ja musiikin parissa. 

Kirja oli pirteä ja kerronassa oli pientä piikittelyä, mikä teki siitä välistä hauskan. 

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Sara, Susa ja Tuijata.

Kirja sopii Helmetin-lukuhaasteeseen kohtaan 5. kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman (linkki kirjanaamoihin).

Ida Simons: Tyhmä neitsyt

2015, Gummerus

Een dwaze maagd 2014/1959

suomentanut Sanna van Leeuwen

190 sivua

Rauli Virtanen: Reissukirja - Matkalla kaikissa maailman maissa

Olen ollut jonkin aikaa kiinnostunut Rauli Virtasen uutisvirrasta fb:n puolella ja niinpä otin kirjastosta mukaani hänen kirjoittamansa kirjan Reissukirja (2014, WSOY). Kirjassa Virtanen kirjoittaa matkoistaan, jotka ovat suuntautuneet aina vuodesta 1970 alkaen kaikkiin maailman maihin. 

Reissukirja ei vie aivan kaikkiin maailman maihin, mutta se vie lukijan vuosina 1970-71 tehtyyn matkaan Etelä-Amerikasta Pohjois-Amerikkaan ja takaisin Eurooppaan. Tämä oli Virtasen ensimmäinen matka hänen ollessaan vielä journalisti-opiskelija. Teoksen sisällöstä noin puolet kertoo tästä matkasta, jossa Virtanen tutustuu ihmisiin eteläisessä ja pohjoisessa Amerikassa, nukkuu halvoissa hotelleissa tai tuttujen luona ja kulkee halvoilla busseilla tai liftaten. Rahan siirtyminen kotimaasta ulkomaille on hieman monimutkaisempaa kuin nykypäivänä, myös viestit kotimaahan kulkevat melkoisen hitaasti kirjeitse. Toki maailma on kovasti muutenkin erilainen kuin nykyisin, ja melko tuntematon toisella puolella maailmaa: Rauli Virtanen kirjoittaa ja kuvaa esitelläkseen maailmaa, joka ei leviä internetin välityksellä kaikkialle. Toisaalta Etelä-Amerikka on kovin vähän esillä nykymaailmassakin Suomessa. Vaikka Virtanen on kovin sinisilmäinen ja liftaa USA:n halki, kovin pahoja asioita ei hänelle tapahdu. Virtanen toteaakin kirjassa (Elijah Woodin sanoja lainaten), että: 

Jos luotat jokaiseen tapaamaasi ihmiseen, sinut ryöstetään silloin tällöin, mutta jos et luota kehenkään, vietät koko elämäsi varkaiden piirittämänä. 

Nautin tästä ensimmäisestä matkasta Rauli Virtasen seurassa aikana, jolloin itse en ollut vielä syntynytkään. Matkanteon lisäksi kirjassa tuli esille historiallisia ja poliittisia tapahtumia 70-luvun kuohuvasta Etelä-Amerikasta. 

Toinen osa kirjasta käsitteli erilaisia matkoja ja muistiinpainuneita tilanteita ympäri maailmaa. Kerronta oli hajanaisempaa ja keskittyi parhaimpien ja kamalimpien paikkojen ja asioiden kerrontaan. Yhtenäistä juonta loppukirjassa ei ollut, vaan kirja oli välähdyksiä eri paikoista. Välillä tarinoita oli vaikea seurata, kun tapahtumat tai paikat eivät liittyneet toisiinsa. Välillä taas tarinat olivat niin seisauttavia, että niistä ei päässyt ylitse (vaikka itse tosiaan vain luin tapahtumista) ja ne valvottivat ainakin yhden yön tätä lukijaa. 

Kirjan luettuani jäin miettimään, miten paljon Rauli Virtanen ja hänenlaisensa oikeasti ovatkaan kiertäneet, nähneet ja kokeneet. Samalla mietin, miten koukuttavaa voi ollakaan uusien paikkojen näkeminen ja bongaaminen. Toisia se kiehtoo, toisia ei. Omaa matkakuumettani kirja selvästi pahensi: olisipa huikeaa elää maailmalla ja tehdä asioiden havainnointia työkseen. Yritän elämässäni pitää mielessä Rauli Virtasen kirjan aloittaneen mietelauseen: 

Since life is short and world is wide, the sooner you start exploring it the better. - Simon Raven

Kirjan on huomioinut tietenkin HS.

Jatkan kirjalla Helmetin lukuhaastetta ja kuittaan tällä kirjalla kohdan

2. Matkakertomus

Rauli Virtanen: Reissukirja - Matkalla kaikissa maailman maissa

2014, WSOY

394 sivua

Bulbul Sharma: Munakoisojen kiukku

Bulbul Sharman Munakoisojen kiukku (2003, Like) on lojunut kirjahyllyssäni jo jonkin aikaa, ja olisi siellä lojunut vielä tovin jos toisenkin, ellen olisi bongannut kirjaa hyllystäni Helmetin-lukuhaasteeseen, jossa luetaan vuoden ajan kirjoja, jotka osuvat 50 kohtaan, näistä muutama ensimmäinen listattuna tähän: 

1. Ruuasta kertova kirja
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja

Sanoisin, että heti nämä ensimmäiset kohdat inspiroivat minua lukemaan vaikka mitä jo omastakin kirjahyllystäni. 

Munakoisojen kiukku on kirja ruuasta ja elämästä, ja kirjaa lukiessani voin todeta, että aika usein nämä kaksi asiaa ovat sama asia. Teoksessa on 13 novellia, joissa kaikissa on eri henkilöhahmoja. Yhteistä kaikille novelleilla on, että niissä liikutaan tiukasti intialaisessa maailmassa. Teos alkaa keittiöstä, jossa on toinen toistaan parempaa kokkia, jotka loihtivat maailman parhaita ja mausteisimpia ruokia. Ruokaa syödään niin, että vatsa huutaa armoa ja ruokaa tehdään niin, että tekijät kilpailevat, kuka tekee parhaan ruoan. Ruoan teko liittyy elämän arkeen: ruokaa valmistetaan eväsretkelle tai juhlaan, jolloin maailman (tai yhteisön) suurin hääateria tarjoillaan vieraille. Ruoan ohella kirjassa näyttäytyy intialainen elämä: naimisiinmeno on tärkein elämän päämäärä siinä missä täydellinen ateria. Välillä lukiessa ahdisti tämä melkoisen ahdas ja miehinen maailma: naiset tuntuvat elävän keittiössä, kun parhaimpia ruokia haudutetaan tunteja ja miehen vatsaa täytyy miellyttää. 

Mutta sitten novelleissa tulee vastaan Chinta, jolla on aviomiehensä lisäksi suhde toiseen mieheen. Ja kyllähän asiaa paheksutaan. Toinen asia, mitä paheksutaan, liittyy ruokaan: 

Miksi hän haluaa olla laiha? - - Ajattele nyt sahibia. Hän juoksee joka aamu tietä pitkin kuin raivotautinen koira olisi hänen kannoillaan. Ihmiset voisivat vielä luulla, että hänen talonsa on tulessa - - Kun viimeinkin on saatu kasaan vähän rahaa, missä muualla sen kuuluisi näkyä kuin vatsassa? 

Sanoisin, että tässä kirja, jossa todellakin ymmärretään hyvän ruoan ja hyvän elämän merkitys. Novellien lopussa on jokaiseen novelliin liittyvä resepti, joten lukija voi kokeilla, yltääkö hän novellien tasolle keittiössään.

Bulbul Sharman ruoka-aiheiset tarinat jatkuvat kirjassa Eating Women, Telling Tales, joka vaikutti mielenkiintoiselta: naiset käyttävät ruokaa hieman eri tavalla kuin tyypillistä. 

Munakoisojen kiukku on myös Kirjavuorellani, joten olen yhden kirjan lähempänä Haltin huippua, haasteen luetut: 1/25. 

Bulbul Sharma: Munakoisojen kiukku - Mausteisia tarinoita ja reseptejä Intiasta

2003, Like

The Anger of Aubergines 1998

suomentanut Terhi Kuusisto

159 sivua (sanastoineen)

Vuodesta 2015 vuoteen 2016

Tänään tekee mieli vielä hieman katsella entistä lukuvuotta ja miettiä tulevaa. Huomasin, että menneenä vuonna tuli luettua paljon uutuukirjallisuutta, mikä ei varmastikaan ole huono asia, mutta samalla vanhat kirjat unohtuvat. Olen muutaman viime vuoden aikana ostellut kirjoja omaan kirjahyllyyni, tarkoituksenani on tietenkin ollut lukea näitä kirjoja, mutta aika huonosti olen kirjojani lukenut, kun uutta kiinnostavaa tulee koko ajan. Vuonna 2015 kaikki lukuhaasteet jäivät alkutekijöihinsä ja juuri lukuhaasteiden ansiosta olen tullut aina löytäneeksi mielenkiintoisia kirjoja. Tulevana vuonna haluaisinkin yhdistää nämä kaksi puolta: lukuhaasteet ja vanhat omat kirjat. 

Katselin lukemieni kirjojen listaa, ja huomasin, että suurin osa lukemistani kirjoista oli vuodelta 2015, ja näistäkin suurin osa kotimaista kirjallisuutta: vuoden 2015 kirjoista 46 oli kotimaista ja 26 käännösromaaneja; vuoden 2014 kirjoista puolet oli kotimaisia, puolet käännöskirjoja; lopuista kotimaisia oli 12 ja käännöskirjoja 29. Luvut eivät aivan mene yksiin, sillä sarjakuvakirjat puuttuvat näistä luvuista. 

2015 - 75 kirjaa

2014 - 13 kirjaa

2013 - 7 kirjaa

2012 - 10 kirjaa

2011 - 5 kirjaa

2010 - 5 kirjaa

2009 - 10 kirjaa

2008 - 2 kirjaa

2007 - 2 kirjaa

2006 - 3 kirjaa

2005 - 3 kirjaa

2003 - 1 kirja

2001 - 1 kirja

Luin kotimaisia (tähän laskettu mukaan myös alun perin ruotsiksi kirjoitettu suomenruotsalainen kirjallisuus) kirjoja 71 kappaletta ja käännöskirjallisuutta 71 kappaletta (!) eli aika tasan sekä kotimaista että käännettyä. Nais- ja mieskirjailijoista huomasin että käännösromaanien puolelta luen tasapuolisesti sekä naisten että miesten kirjoittamia kirjoja. Kotimaisista kirjoista taas luvut menevät selvästi naiskirjailijoille: luin kaksinkertaisen määrän naisten kirjoittamia kotimaisia kirjoja kuin miesten kirjoittamia. (Laskuista puuttuu postaamattomat sarjakuvateokset.)

Aion aloittaa lukuvuoden 2016 nämä asiat mielessäni: luen muutakin kuin uutuuskirjoja, vaikka varmasti myös niitä. Siksi aloitan muutaman lukuhaasteen, jotka viettelevät minut varmasti vanhempien kirjojen maailmaan: 

Aion vuonna 2016 ottaa osaa Helmetin lukuhaasteeseen, joka löytyy kirjaston sivuilta. Yritän etsiä haasteeseen kirjoja nimenomaan omasta kirjahyllystäni. Olen listannut vanhaan lukuhaasteeseen: Kirjavuori Mount Everestille -lukuhaasteeseen 100 kirjaa kirjahyllystäni, mutta lähden tavoittelemaan nyt 25 luetun kirjan vuorta, tai pitäisikö sanoa tunturia - eli aion kiivetä Haltille. (lukuhasteet löytyvät täältä). Nämä kaksi haastetta tuovat varmasti eri vuosien kirjallisuutta lukulistoilleni. Katsotaan sitten myöhemmin, miten haasteiden taas käy. 

Kiinnostuin myös selaamaan, miten lukemani käännöskirjat vuodelta 2015 jakautuivat alkuperäiskieleltään (tähän olen ottanut mukaan vain romaanit, joista jäi sivuun muutama, koska en jaksanut metsästää alkuperäiskieltä): 

englanti - 16 kirjaa

ranska - 8 kirjaa

ruotsi - 8 kirjaa

saksa - 7 kirjaa

espanja - 6 kirjaa

tanska - 5 kirjaa

hollanti - 2 kirjaa

italia - 2 kirjaa

japani - 2 kirjaa

tsekki - 1 kirja

unkari - 1 kirja

venäjä - 2 kirjaa

Yllätyksiä ei tullut, paitsi ranskankielisten kirjojen suhteen, koska en mielestäni lue ranskalaista kirjallisuutta juuri yhtään. Vuonna 2015 kävin Saksassa, Espanjassa ja Tanskassa, joten pyrin myös lukemaan maan kirjallisuutta. Tänä vuonna ei ole vielä suunnitteilla matkoja, joten jää nähtäväksi, mistä maasta innostun. 

Futiksen EM-kisat pelataan kesällä Ranskassa, joten lähden ainakin matkalle Euroopan maihin puoleksi vuodeksi, lukuhaaste tällä hetkellä vasta lukuhaasteet 2016 -sivulla. Pinon päällimmäinen -blogi on laittanut kirjablogimaailmaan lukuhaasteen Itä-Aasian kirjallisuudesta, joka kutkuttelee ja kiinnostaa minua kovasti... Kirjahyllyssä varmasti on kiinalaista ja japanilaista kirjallisuutta odottelemassa lukijaansa. 

Jätän tilaa myös muille lukuhaasteille, ja ainakin Kansojen juurilla -lukuhaaste on jo vauhdissa, ja olen siihen yhden teoksen saanut luetuksi. Myös helmetin-lukuhaasteeseen olen saanut jo ensimmäisen kirjani luettua, jonka esittelyä hinkuan samaan aikaan, kun aloitin lukuhaasteen toisen kirjan. Kyllä tästä on varmasti tulossa hyvä kirjavuosi! 

Kaikki vuoden 2015 luetut kirjat

Kotimaiset:

Ahava, Selja: Taivaalta tippuvat asiat (2015, Gummerus)
Ala-Harja, Riikka: Kevyt liha (2015, Like)

Aronen, Eeva-Kaarina : Edda (2014, Teos)

Bruun, Kristiina: Kaikki mikä on sinun (2015, Schildts & Söderströms)

Haahtela, Joel: Tähtikirkas, lumivalkea (2013, Otava)

Haahti, Taina: Mariaanien hauta (2015, Siltala)

Haatanen, Kaisa: Meikkipussin pohjalta (2015, Johnny Kniga)

Hallava, Anna: Sammakkoprinssi (2015, WSOY)
Harno, Tua: Oranssi maa (2015, Otava)

Havaste, Paula: Tuulen vihat (2014, Gummerus)

Heikura, Jouko: Asemapaikka New York (2015, Gummerus)

Heino, Jyrki: Kello (2014, Schildts & Söderströms)

Heino, Marja-Liisa: Älä tähti putoa (2015, WSOY)

Heinänen, Saku: Zaida ja elovalkeat (2015, Tammi)

Helander, Kari & Vilén, Seija: Onnellinen urheilija - Lapsen kasvu urheilijaksi (2015, Readme.fi, tieto)

Helve-Sibaja, Liisa: Hausfrau - kotona Sveitsissä (2015, Atena)

Hirvonen, Elina: Kun aika loppuu (2015, WSOY)
Holopainen, Anu: Ihon alaiset (2015, Karisto)
Honkasalo, Laura: Perillä kello kuusi (2015, Otava)

Hotakainen, Kari: Henkireikä (2015, Siltala)

Hotakainen, Kari: Ihmisen osa (2009, Siltala)

Hotakainen, Kari: Finnhits (2007, WSOY) 

Härkönen, Anna-Leena : Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (2015, Otava)

Jalonen, Riitta: Hyvää yötä Irma Noora (2010, Tammi)

Kaarlela, Tanja: Menneen talven lumi (2014, Torni)
Kettu, Katja: Yöperhonen (2015, WSOY)
Kohelo, Pauli: Ohessa tilinumeroni (2008, Siltala)

Kokkola, Ritva : Lukukauden loppu (2005, Myllylahti)

Korkea-aho, Kaj: Paha kirja (2015, Otava)

Laitila Kälvemark, Tiina : Karkulahti (2015, WSOY)

Latvala, Taina: Ennen kuin kaikki muuttuu (2015, Otava)

Latvus, Sisko: Kaksi sateenkaarta (2015, WSOY)

Lipasti, Roope: Rajanaapuri (2012, Atena, äänikirja)

Luther, Annika: Ivoria (2009/2005 Teos & Schidlts&Söderströms)

Lähde, Petja : Jumala on muuttanut kaupunkiin (2015, WSOY)

Lönnroth, Heleena: Puolalainen kuurupiilo (2009, Karisto)

Lähteenmäki, Tuuli: Kerro että äidillä on ikävä (2014, Books on Demand)

Marttinen, Annamari: Vapaa (2015, Tammi)

Matilainen, Jussi: Tykkäämisen laiton, haava ja kunnari (2014, Marketiimi)

Mikkonen, Minna: Kivenkerääjät (2015, Minerva)

Mykkänen, Erkka: Kolme maailmanloppua (2015, WSOY)

Nousiainen, Inka: Kaksi kevättä (2001, Otava)

Nuotio, Eppu: Mutta minä rakastan sinua (2015, Otava)

Oksanen, Sofi: Norma (2015, Like)

Ollikainen, Aki: Musta satu (2015, Siltala)

Ora, Janne: Kadotetun lumo (2014, Tammi)

Pekkola, Pasi: Lohikäärmeen värit (2015, Otava)

Pesonen, Pia: Maatuska (2015, Teos)

Pyy, Mari: Paperiton (2015, Atena)

Pöyhönen, Virpi: Doe (2015, WSOY)

Rauma: Seksistä ja matematiikasta (2015, Gummerus)

Rinne, Liisa: Odotus (2015, Atena)

Rosenlund, Mathias : Kuohukuja 5 (2015, Schildts & Söderströms)

Saarela, Sara: Nimeä minut uudelleen (2015, Kharis) 

Saisio, Pirkko: Lokikirja (2010, Siltala. äänikirja)

Sajaniemi, Vuokko: Pedot (2015, Tammi)

Sarvilinna, Roope: Kateissa (2015, Tammi)

Seppänen, Jussi: Kymmenottelu (2015, WSOY)

Simukka, Salla: Jäljellä (2012, Tammi)

Sumanen, Nadja: Rambo (2015, Otava, nuortenkirja)

Supinen, Miina: Mantelimaa (2015, WSOY)

Timonen, Karoliina: Kesäinen illuusioni (2015, WSOY)

Turunen, Saara: Rakkaudenhirviö (2015, Tammi)

Vaahtera, Veera: Sattumalta sinun (2015, Tammi)

Venho, Johanna: Kaukana jossain onnenmaa (2015, WSOY)

Käännösromaanit:

Ailisli, Akram : Kiviset unet (2015, Into)

Andersson, Lena: Vailla henkilökohtaista vastuuta (2015/2014, Siltala)

Archer, Jeffrey: Kane ja Abel (2014, Sitruuna Kustannus, 1. painos 1979, 2009)
Asher, Jay & Mackler, Carolyn: Sinä ja minä sitten joskus (2012/2011, Otava)

Atwood, Margaret : Nimeltään Grace (1997/1996, Otava)

Atwood: Oryx ja Crake (2003, Otava)

Bakker, Gerbrand : Isä muuttaa yläkertaan (2012/2006, Karisto)

Bengtsson, Jonas T. : Olipa kerran (2012/2011, Like)

Bengtsson, Jonas T.: Submarino (2015/2007, Like

Bergstrand, Mikael: Sumua Darjeelingissä - ja teetä (2015/2013, Bazar)

Blædel. Sara: Vain yksi elämä (2014/2007, Karisto)

Didierlaurent, Jean-Paul : Lukija aamujunassa (2015/2014, Tammi)

Dovlatov, Sergei: Matkalaukku (2012, Idiootti)

Doyle, Roddy: Nimeni on Henry Smart (1999, WSOY)
Doyle, Roddy: Paddy Clarke hähhähhää (1994/ 1993, WSOY)

Enoki, Kaori : Blink blink (2006/1991, Bazar

Ferrante, Elena : Hylkäämisen päivät  (2006/2002, Avain)

Flasar, Milena Michiko : Kutsuin häntä Solmioksi (2014/2012, Lurra editions)

Garner, Helen: Vierashuone (2015, Atena)

Gavalda, Anna: Parempaa elämää (2015/2014, Gummerus)

Gavalda, Anna: Viiniä keittiössä (2010/2002, Gummerus)

Gavalda, Anna: Kunpa joku odottaisi minua jossakin (2009, Gummerus) 

Giménez Bartlett, Alicia: Petra Delicado ja vaaran viestit (2014/1999, Tammi)

Giménez Bartlett, Alicia: Petra Delicado ja merkityt tytöt (2012/1996, Tammi)

Hahn, Anna Katharina : Lyhyehköjä päiviä (2013/2009, Lurra Editions)

Hall, Tarquin : Vish Puri & kohtalokkaan voikanan tapaus (2014/2012, Gummerus)

Jones, Sadie: Ehkä rakkaus oli tottta (2015/2014, Otava)

Juul, Pia: Hallandin murha (2011, Atena)

Kaaberbøl, Lena ja  Friis, Agnete: Poika matkalaukussa (2013/2008, Siltala)

Kaminer, Wladimir : Rakkaita terveisiä Saksasta (2013/2011, Sammakko)

Kawabata, Yasunari: Lumen maa 2012, Tammi, 1. suomennos 1958/1947)

Kehlmann, Daniel: Minä ja Kaminski (2013/2003, Tammi)

Kehlmann: Maine (2011/2009, Tammi)

Kertész, Imre: Lopetus (2006/2003, Otava)

Kinsella, Sophie: Kadonnut: Audrey (2015, Otava, nuortenkirja)

Khosravi, Shahram: Laiton matkaaja - Paperittomuus ja rajojen valta (2013, Gaudeamus, tieto) 

Koch, Herman: Naapuri (2015/2014, Siltala)

Kundera, Milan: Merkityksettömyyden juhla (2015/2013, Atena)

Lark, Sarah: Valkoisen pilven maa (2015/2007, Bazar)

Laurain, Antoine: Punaisen muistikirjan nainen (2015/2014 WSOY)

Francois Lelord: Matka onneen (2005/2002, WSOY)

Lesbre, Michèle: Punainen sohva (2014/2007, Lurra editions)

Magee, Audrey: Sopimus (2015, Atena)

Malvaldi, Marco: Kolmen kortin temppu Bar Lumen murhat (2015/2008, Tammi)
Mankell, Henning : Likainen enkeli (2011, Otava)

Marias, Javier: Valkoinen sydän (2012 1.suomennos 1997/1992, Otava)

Marías, Javier: Rakastumisia (2012/2011, Otava)

Marklund, Liza: Rautaveri (2015, Otava)

McEwan, Ian: Lapsen oikeus (2015/2014, Otava)

McEwan, Ian: Sementtipuutarha (2009/1978, Otava)

Modiano, Patrick: Jotta et eksyisi näillä kulmilla (2015/2014, WSOY)

Moriarty, Liane : Mustat valkeat valheet (2015, WSOY)

Morrison, Toni: Koti (2014, Tammi, äänikirja)

Olsson, Linda: Kun mustarastas laulaa (2015/2014, Gummerus)

Petrovskaja, Katja: Ehkä Esther (2015/2014, Tammi)

Rahimi, Atiq : Kärsimysten musta kivi (2009/2008, Like)

Ruiz Zafón, Carlos: Tuulen varjo (2005/1.suomennos 2004/2001, Otava)

Sánchez, Mamen: On ilo juoda teetä kanssasi (2015, Bazar)

Sandelin, Anneli: Yokon yökirja (2015/2014, Teos)

Shamsie, Kamila : Jumala joka kivessä (2015, Gummerus)

Sienkiewicz Henryk: Bartek sankari (2007, BTJ Kustannus, 1. suomennos 1899)

Ulitskaja, Ljudmila : Tyttölapsia (& Lapsuus -49) (2015/1993, 2003, 2011, Siltala)

Wennstam, Katarina: Petturi (2015/2012, Otava)

Sarjakuvakirjat ja runoteokset:

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi (2015/2014, WSOY)

Ulli Lust: Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä (2013/2009, Like)

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet (2011, WSOY)

Aino Sutinen: Taksi Kurdistaniin (2009, Asema)

Aino Sutinen: Vaimoksi vuorille - Reppumatkasarjakuva Etelä-Kaukasiasta (2015, Neon Tunisia) 

Catel & Bocquet: Kiki - Montparnassen kuningatar (2009/2008, Arktinen Banaani)

Lucie Durbiano: Punainen pukee teitä (2009/2007 WSOY)

Manu Larcenet (piirrokset) & Jean-Yves Ferri (teksti): Juurevaa elämää (2008/2002, WSOY)
Manu Larcenet (piirrokset) & Jean-Yves Ferri (teksti): Siemenet vakoon (2009, WSOY)

Manu Larcenet (piirrokset) & Jean-Yves Ferri (teksti): Maailman laveudesta (2010, WSOY) - ei postattu

Manu Larcenet (piirrokset) & Jean-Yves Ferri (teksti): Retikkamäen lautturit (2011, WSOY) - ei postattu

Paco Roca: Ryppyjä (2010/2007, WSOY)

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet (2010, WSOY)

Kati Närhi: Mustasuon mysteeri (2012, WSOY) - ei postattu

Kati Närhi: Seitsemäs vieras (2015, WSOY) - ei postattu

Kaoru Mori: Aron Morsiamet (2014, Punainen jättiläinen) - ei postattu

Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita (2015/2009, Lasten keskus & Kirjapaja)

Raili Heikkilä & Kirsti Hassinen: Kissanviikset ja katinkontit (2015, Paperisilppuri)

Tuomas Keskimäki: Sinä, taivaani - Kustaa II Aadolfin & Ebba Brahen lauluja 1611-1615 (2015, Sunkirja)
Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa (2015, Sanasato) - ei postattu

Tammikuu:

9 kirjaa, 4 kotimaista, 5 käännöskirjaa

Helmikuu:

10 kirjaa, 3 kotimaista, 7 käännöskirjaa

Maaliskuu:

6 kirjaa, 2 kotimaista, 4 käännöskirjaa

Huhtikuu:

17 kirjaa, 13 kotimaista, 4 käännöskirjaa

Toukokuu

11 kirjaa, 5 kotimaista, 6 käännöskirjaa

Kesäkuu:

12 kirjaa, 7 kotimaista, 5 käännöskirjaa

Heinäkuu:

12 kirjaa, 5 kotimaista, 7 käännöskirjaa

Elokuu:

9 kirjaa, 5 kotimaista, 4 käännöskirjaa

Syyskuu:

16 kirjaa, 9 kotimaista, 7 käännöskirjaa

Lokakuu:

11 kirjaa, 10 kotimaista, 1 käännöskirja

Marraskuu:

13 kirjaa, 3 kotimaista, 10 käännöskirjaa

Joulukuu: 

15 kirjaa, 5 kotimaista, 11 käännöskirjaa


Yhteensä 147 kirjaa (lisäsin tähän ne kirjat, joita en postannut) - jäin jonkun verran vuoden alussa asettamastani tavoitteesta 160 luettua kirjaa, mutta en kovinkaan paljon. Vuosi 2015 oli hyvä lukuvuosi!