Jay Asher
Suomentanut Annika Eräpuro
251 s.
2014
Otava
Yleensä en bloggaa kahta postausta päivässä. Yleensä ei ole tarvettakaan, mutta sellainen periaate minulla on ollut. Nyt kuitenkin tuli tarve siihen - pakottava tarve. Suljin äsken kannet Jay Asherin nuortenkirjasta Kolmetoista syytä, ja mieleni päällä on niin paljon ajatuksia, että ne on pakko päästä purkamaan heti, ennen kuin aloitan uutta kirjaa. Enkä ajasta tätä - tämä on pakko päästä luettavaksi heti. Ihan pakko.
Kolmetoista syytä on vakava kirja. Se kertoo 16-vuotiaasta Clay Jensenistä, joka saa yhtäkkiä postissa paketillisen kasetteja. Kasetit sisältävät hänen luokkatoverinsa Hannah Bakerin puhetta. Ne sisältävät 13 syytä siihen, miksi Hannah päätyi pahimpaan, epätoivoisimpaan ratkaisuun maailmassa. Ja että Clay oli yksi niistä.
Hannah siis teki itsemurhan. 16-vuotias Hannah, jolla oli elämä edessä. Jo tämä nostaa palan kurkkuuni, vaikka siis kyseessä ei ole tosi tarina. Silti itsemurha on aina aihe, joka koskettaa minua kirjallisuudessa, varsinkin jos se on koskettavasti ja hyvin kuvattu. Tämä kirja oli äärimmäisen tehokas tarina, joka sai minut varsinkin lopussa itkemään kunnolla.
Hannahin kolmetoista syytä, ne ovat syitä ja ihmisiä, jotka kietoutuvat kaikki lopulta tavalla tai toisella toisiinsa. Toiset ovat merkityksellisempiä kuin toiset. Mutta jokainen niistä merkitsee. Osa niistä on minullekin hyvinkin tuttuja, ja koko ajan tarinassa, Hannahin tarinassa, vilisee viitteitä siihen, miten kaikki tulee päättymään.
Vaikka Clayhan sen koko ajan tietää, niin kuin lukijakin.
Minun on äärimmäisen vaikeaa kirjoittaa tätä tekstiä. En itsekään tiedä miten paljon haluaisin itsestäni paljastaa, kuinka paljon haluaisin verhoani avata. Tiedän, olen blogissani kertonut runsaasti itsestäni ja taustastani, olen kertonut siitä mitä olen ja mitä en. Vaikeitakin asioita. Ja aina te, lukijani, olette olleet tukenani, tsempanneet, ja kommentoineet ihanasti. Ehkä siksi kirjoitan tätä vapautuneemmin, koska tiedän ettette te, jotka vakituisesti minua seuraatte, tuomitse. Ette sen perusteella, mitä joskus on tapahtunut.
Siispä. Miksi pidin tästä kirjasta niin paljon? Minullakin on ollut omat syyni. En tiedä, en muista, enkä haluakaan muistaa, oliko niitä kolmetoista, oliko niitä enemmän vai vähemmän. Mutta minulla oli omat syyni siihen, että päätin etten enää jaksa tätä elämää. Silloin kaikki oli toisin - silloin en ollut näin positiivinen otus kuin nykyään olen. Silloin olin aivan eri ihminen.
En onnistunut. Mutta niin pitkälle mentiin, että saan sanoa, etten onnistunut.
Ja sanon täydestä sydämestäni: onneksi. On raskaita päiviä, on päiviä jolloin haluaisin vajota talviunille ja herätä vasta auringon paisteeseen. Mutta sitten on paljon niitä hyviä päiviä, jolloin naurun kiherrys on olennainen osa päivää, jolloin hymyilen ja olen iloinen vaikka ulkona on pimeää. Kokonaisuudessaan, jäädään pitkälti plussan puolelle. Ihanaa, elämä on ihanaa. Onneksi.
Lipsahti avautumisen puolelle. Anteeksi. Mutta se, miten tämä kaikki liittyy kirjaan - tai tottakai se liittyy. Sillä enhän minä voi olla ajattelematta, että jos Hannah olisi jaksanut odottaa, olisiko hänenkin elämänsä parantunut. Olisiko hänkin voinut jonakin päivänä sanoa, että elämä on ihanaa? Sitä emme tiedä.
Miten eläydyinkään taas kerran kirjan hahmoon.
Jos sinä, nuori tai vanhempi ihminen, olet lukenut tämän kirjan, ja nyt luet bloggaustani, ja olet miettinyt näitä asioita. Sanon, puhu. Etsi luotettava ihminen, olkoon se psykologi tai koulun kuraattori, paras ystävä tai äiti tai isä, mutta etsi joku. Aina löytyy joku joka auttaa.
Ja aina löytyy syitä jatkaa elämää. Aina.
"Sillä enhän minä voi olla ajattelematta, että jos Hannah olisi jaksanut odottaa, olisiko hänenkin elämänsä parantunut. Olisiko hänkin voinut jonakin päivänä sanoa, että elämä on ihanaa? Sitä emme tiedä."
VastaaPoistaOlen miettinyt niin paljon tätä asiaa viime aikoina. En oikein tiedä, kumpaan haluan uskoa kavereideni kohdalla. Ehkä lähinnä, että heillä olisi asiat nyt hyvin, vaikka en tietenkään voi tietää, mitä kuoleman jälkeen on vai onko mitään. Tämä oli minullekin koskettava kirja, joka sai miettimään paljon asioita. Hienoa, että sinä, Krista, epäonnistuit yrityksessäsi.
Tosin voisin sanoa vielä, että avun saaminenkin voi olla nykyään aika vaikeaa. Tiedän valitettavasti ihmisiä, jotka ovat sitä tarvinneet ja pyytäneetkin, mutta jotka eivät sitä ole tarpeeksi saaneet. Suomen mielenterveyshoidon tila on kuitenkin asia erikseen, johon en tämän enempää tässä kommentissa puutu. Jokainen liian varhain päättynyt elämä on liikaa.
Tällaiset kirjat, joihin voi eläytyä omien vaikeiden kokemusten kautta, ovat hyvin tarpeen. Ne toimivat joskus jopa paremmin kuin terapia.
VastaaPoistaOn Krista hyvä, että puhut. ♥ Kun tulet vanhemmaksi, et ehkä enää koe tarvetta puhua tai sitten vaikeat asiat muuttuvat tarinoiksi, joista kertominen ei tunnukaan enää avautumiselta, koska kaikilla muillakin vanhemmilla ihmisillä on ehtinyt olla yhtä sun toista elämässään.
Hienosti kirjoitettu Krista. Kyllähän me luemme ja tulkitsemme oman elämämme läpi. Avautuminen on arvokasta, se voi toisinaan suorastaan pelastaa jonkun toisen hengen. Uskon, että jokaiselle tulee parempi aika, kun vaan jaksaa elää sen paremman ajan koittamiseen asti.
VastaaPoistaPidän myös kovasti tuossa edellä olevasta Marjan toteamuksesta: "koska kaikilla muillakin vanhemmilla ihmisillä on ehtinyt olla yhtä sun toista elämässään." Selviytyminen on minusta myös sitä, että näkee oman tarinansa osana muiden ihmisten tarinoiden joukkoa.
Kiitos Krista tästä. Lämpöisyytesi on hurmaavaa!
Ihanaa, että olet täällä kirjoittamassa tästä kirjasta <3 En ole itse uskaltanut tähän tarttua, aihe on kovin arka ja vaikea. Kiitos, että sinä luit ja avauduit!
VastaaPoistaTodella tärkeää Krista että kerrot tarinaasi ja on mahdollista, että joku saa siitä sen tarvittavan ripauksen voimaa jatkaa. <3
VastaaPoistaSitähän ei voi toisten kohdalla tietää, olisiko niitä kirkkaita päiviä koskaan tullut. Ehkä olisi, ehkä ei. Ehkä jää välitilaan ja pitää opetella elämään ristinsä kanssa. Toiset oppivat, toiset eivät eikä siinä ole kyse kenenkään heikkoudesta. Kaikkea ei voi parantaa.
VastaaPoistaMinusta on hienoa, Krista, että pystyt kertomaan näistä asioista. Jotkut vaikenevat juuri siksi, ettei hyväksytä. Ollaan ymärtävinään, mutta ei kuitenkaan ymmärretä. Tai sitten vähätellään. Hali <3
Hieno, rohkea teksti Krista! Kaikkea hyvää jouluusi ♥
VastaaPoista"Aina löytyy joku joka auttaa." Tähän lauseeseen kiteytyy hieno blogikirjoitus. Hyvä Krista! Sinä olet selvinnyt ja kasvanut pois niistä kipeistä asioista.
VastaaPoistaOnnea tiellesi mihin se ikinä johtaakaan!
Terv. Unna
<3 Ihana, rohkea Krista. You´re the best, sweetie. =D
VastaaPoista