Lydia Koidula: Sillalla soi satakieli

Viime päivinä olen lueskellut Viron kansallisrunoilijan Lydia Koidulan (1843-1886) runoja, kun satuin kirjastossa näkemään viime vuonna julkaistun kokoelman uusia suomennoksia. Oikeastaan on hämmästyttävää, että vasta vuonna 2018, Viron 100-vuotisjuhlien imussa, ilmestyi suomeksi ensimmäinen kokoelma Koidulan runoja. Aikaisemmin niitä oli toki nähty eri julkaisuissa vuosikymmenten aikana. Ensimmäiseksi painoasun sai kolme runoa vuonna 1871 Hämäläisen osakunnan Hälläpyörä-lehdessä.

Teokseen Sillalla soi satakieli : Lydia Koidulan runoja suomeksi on valittu kaikkiaan 49 runoa. Ne on järjestetty teemoittain, jotka on otsikoitu esimerkiksi "Kevät", "Isänmaa", "Sonetin siivin", "Suomen silta" ja "Taruaarre". Suomentajia valikoimalla on peräti kuusitoista, joukossa sekä konkareita että ensikertalaisia. Kirjo näkyy luullakseni käännösten epätasaisuutena ja tyylillisenä variaationa, mutta tämä nyt on oma mutu-tuntemukseni, sillä en ole nähnyt runojen vironkielistä asua - enkä edes ymmärtäisi sitä, vaikka näkisinkin! Joidenkin runojen kohdalla kuitenkin mietin, ovatko ne alkuperäisinäkin vapaarytmisiä vai vain suomennoksissa.

Lydia Koidulan runot puhuvat luonnosta, isänmaasta ja rakkaudesta siihen. Säkeissä on herkkiä kielikuvia, mutta paikoin varsinkin isänmaalliset runot tuntuvat nykyaikana varsin paatoksellisilta. Niillä on syntyaikanaan ja sen jälkeen ollut kuitenkin merkitystä Viron kansallistunnon syntymisessä. Koidula runoili myös Suomen sillasta. Hänen isänsä Johann Jannsenin aloitteesta syntyivät Viron ensimmäiset laulujuhlat 1869, ja niiden aikana tytär Lydiassakin heräsi kiinnostus Suomeen ja heimoaatteeseen.

Yksi kauniista isänmaallisista runoista on virolaisen kirjailijan Kai Aareleidin suomentama:

                             Kuulen nimen armaan jossain
                             soivan,
                             taivaankaarelta sen
                             kaikuvan!
                             Kuu ja tähdet hänestä nyt
                             hohtaa!
                             Kukat kauniit saa hän
                             hehkumaan!
                                            ("Rakkain lahja" -runon alku) 

Enpä muistanutkaan, että laulun "Maan päällä paikka yksi on" lyriikka on Lydia Koidulan käsialaa. Valikoiman runot ovat uusia suomennoksia, joten tuon tutun laulun alku on saanut suomentaja Hanna Pippurilta nykyaikaisen asun:

                             Yhteen paikkaan on piilotettu
                             maailmassa harvinaiset
                             uskollisuus, rakkaus ja onni.

                             Tiedäthän äidin sydämen?
                             Se on vankkumaton ja lempeä,
                             elää kanssasi ilon ja epäonnen.
                                             ("Äidin sydän" -runon alku)

Hauskoja ovat kaksi runoa, jotka on suomennettu kahtena eri versiona. Toinen runoista on käännetty kirjakielelle ja lounaismurteelle, toinen taas Helsingin slangille ja lounaismurteelle. Tässä näyte jälkimmäisen runon alusta kumpanakin versiona:

Koto                                                   Hima

Tiä viäres ol piän koto meil,               Tie meiän pihan vieressä,
kui lysti oli see!                                  mä siitä diggasin.
Siäl pitkäs heinäs pihamaal               Siel polviin asti heinässä
me riamul kirmatti.                             me skidit leikittiin.

Siäl ehtos saak mää leikkisi,             Siel iltaan asti tsillasin
jäin myähäks kukkuma.                     mä kukkanurtsilla.
Siält meijän pappa talutti                   Sit ukki otti handusta,
munt tuppa nukkuma.                        vei himaan goisimaan.
         (suom. Heli Laaksonen)                       (suom. Aaro Kalliokoski)


Kirjan runoja täydentää mukavasti Sanna Immasen kirjoittama lyhyt Lydia Koidulan (oikealta nimeltään Lydia Jannsen) elämäkerta sekä Hannu Oittisen kirjoittama artikkeli "Koidulan runot Suomessa" ja Sirje Oleskin artikkeli "Runolija Koidula. Virolainen näkökulma".

        Sillalla soi satakieli : Lydia Koidulan runoja suomeksi, 143 s
        Kustantaja: NyNorden 2018
        Toimittanut: Merja Aho, Sanna Immanen, Hannu Oittinen, Hanna Pippuri 
                             ja Katariina Suurpalo.
        Suomentanut: useita suomentajia
     
KIRJA on kirjastolaina.
MUUALLA Tuglas-seura/Pasi Lankinen
HAASTEET: Liitän kirjan Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaasteeseen. Viro on Kuukauden kieli elokuussa, joten tämä on sen ennakointia.

Rikos Hauholla: Vaara vierailee kylässä

Päätän dekkariviikon leppoisalla pehmodekkarilla, joka sopii ajankohtaankin mainiosti. Hanne Dahlin esikoiskirjan Vaara vierailee kylässä tapahtumat alkavat nimittäin kesäkuun kolmannella viikolla, jolloin Hauhon kirkonkylässä valmistellaan juhannusjuhlia.

Sisätautien osastonlääkäri Mauri Yli-Viranko elelee Helsingin Töölössä kaksin kissansa Saimin kanssa vaimon jätettyä hänet jo vuosia sitten ja ainoan pojan työskennellessä matkailualalla Espanjassa. Mies tekee liikaa töitä, uupuu ja saa työpaikallaan sydänkohtauksen. Kollega määrää pari kuukautta sairauslomaa.

Yli-Viranko päättää vuokrata mökin 150 kilometrin säteellä Helsingistä, ja löytää netistä Hämeessä Hauholla sijaitsevan Hellevin Hovin, jolla on kirkonkylässä ravintola- ja majoituspalveluja ja parin kilometrin päässä muutama mökki Pyhäjärven rannalla. Niistä yhteen tohtori muuttaa Saiminsa kanssa toipumaan maaseudun rauhassa.

Rauhasta ei kuitenkaan ole tietoakaan. Tohtori törmää sattumoisin vanhaan tuttuun, sekatyömies Hugo Haapioon, joka aikoinaan on kiristänyt häntä erään nuoruuden hairahduksen takia. Tuo juopotteleva ja väkivaltainen mies on jo pitkään asunut Hauholla perheensä kanssa ja näkee tilaisuuden paikkailla raha-asioitaan tunnistaessaan tohtori Yli-Virangon. Ellei tämä maksaisi, Haapio soittaisi toimittajalle, ja koko vanha juttu olisi kaikkien luettavissa lööpeistä. Myös Haapion kaveri Tauno vihitään kiristyksen salaisuuteen.

Pienellä paikkakunnalla on pienet piirit. Mauri Yli-Viranko tutustuu koko Haapion perheeseen, sillä vaimo ja tytär ovat työssä Hellevin Hovissa ja kymmenvuotias poika kalastelee tohtorin rannan tuntumassa ja viettää aikaa naapurissa asuvan eläinlääkäri-Kaarinan ja tämän koiran kanssa. Kun Haapio sitten löydetään kuolleena kotoaan ja vähän myöhemmin Tauno auton yliajamana maantien ojasta, Yli-Virankoa epäillään näiden aiheuttamisesta, onhan hänellä vahva motiivi päästä eroon miehistä. Epäilyt raukeavat pian, ja lääkärimme päätyy poliisin luottomieheksi auttamaan tätä Haapion kuoleman arvoituksen ja muutaman muun törkeän rikoksen selvittelyssä.

Vaara vierailee kylässä on poliisiromaani, mutta Kanta-Hämeen rikospoliisin Pirkka Juutilaisella on kirjassa väritön rooli. Arvoitusdekkarille tyypillinen ajatustyö ja vaihtoehtojen punninta tapahtuu toipumislomalla olevan Yli-Virangon päässä. Omienkin sanojensa mukaan häneltä löytyy sisätautilääkäriltä vaadittavaa pohdinta- ja päättelykykyä. Rikosten selviämiseen vaikuttaa suuresti myös Haapion lasten aistihavainnot: Ilonalla on paljastava hajumuisto kotoaan hänen löydettyään isänsä kuolleena lattialta ja Vertti muistaa selvästi näkemänsä auton äänen. Ilonan seikkailut kirjan lopussa kyllä ovat melkoisen epäuskottavia.

Hanne Dahl on Anne Syrjän kirjailijanimi. Hänen cozy mystery -tyylinen dekkarinsa on letkeää ja helppoa kesälukemista, jonka parissa kuluu mukavasti tovi ja toinen. Kirjailija kirjoittaa sujuvasti, joskin minua ärsytti alussa melko lailla runsas pilkkujen käyttö. Sen sijaan Hellevin Hovin emännän hauholaismurre oli mukavaa luettavaa. Tunnistin siitä joitain kaikuja sukulaisten käyttämästä murteesta, he ovat kotoisin Hauhon lähialueilta. Ylipäätään kirjan vahva paikallisuus oli sille plussaa.

En malta olla sanomatta muutamaa sanaa kannesta. Järvenrantamaisema on oikein passeli kansi tälle kirjalle, mutta miksi ihmeessä siihen on laitettu mies lääkärintakissa,  stetoskooppi taskusta roikkuen? Mauri Yli-Viranko kirjoittautui rantamökkiinsä kirjailijana, koska peitteli lääkärin ammattiaan pitkään. Missään nimessä hän ei viuhtonut pihallaan lääkärin varusteissa, hänhän oli lomalla ja jättänyt työasiat Helsinkiin.

                  Hanne Dahl: Vaara vierailee kylässä, 237 s.
                  Kustantaja: Mediapinta 2013
                  Ulkoasu: R. Penttinen

KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA: Kirjailijan haastattelu Keski-Hämeessä kirjan ilmestyttyä 2013.
Helmet-haasteessa kirja sopii vaikka kohtiin 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (Hauho, Hämeenlinna, Aulangon näkötorni, Linnatuuli kolmostiellä), 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä, 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Puu", sillä kannessa on sekä kasvavia puita että laiturin rakennusaineena puu.

Tällä kirjalla päätän osaltani Dekkariviikon. Kiitos Lukeva peikko -blogille sen luotsaamisesta. Luin kuusi dekkaria, joita luonnehdin yhdellä lauseella:

Arnaldur Indriðason: Saksalainen talo
Vuonna 1941 Reykjavikissa murhataan teloitustyyliin kauppamatkustaja, ja teosta epäillään islantilaisten lisäksi liittoutuneiden miehitysjoukkojen sotilaita tai saksalaisia.

Tomas Gads: Pirulainen
Palkittu yritysjohtaja löydetään merestä kuolleena, ja psykologisessa dekkarissa  tapausta tutkii uusi, taiten koottu ja vasta ryhmäytyvä Ryhmä Halme.

Tiina Martikainen: Surmanpolku
Lenkkipolulta löytyy paikkakuntalainen puukko rintaan iskettynä, ja tuoreeltaan paikalle hälytetään Lohjan poliisista Hanna Vainio ja hänen ohjastamansa poliisikoira Riina.

Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen
Vauhdikas kirja tutustuttaa ylikonstaapeli Antti Hautalehtoon, joka soluttautuu  kansainväliseen rikollisliigaan peitetoimintatehtävässä.

Christian Rönnbacka: Julma
Vetävässä jatko-osassa Antti Hautalehto joutuu tutkinnanjohtajaksi Porvoossa, missä pedofiili sieppaa pikkutyttöjä öiseen aikaan heidän kodeistaan.

Hanne Dahl: Vaara vierailee kylässä
Leppoisa ja kesäinen murhamysteeri Hämeestä, jossa poliisia auttaa lomakylässä sydänkohtauksesta toipuva lääkäri.

Rikos Turussa: Pirulainen

Tomas Gadsin poliisiromaani Pirulainen on varsin pirullinen kirja. Kaikki alkaa siitä, kun polttariseurue löytää merikropan Turun saaristosta Nötön edustalta. Se on lionnut lämpimässä vedessä pitkään, eikä tunnistaminen onnistu heti. Hampaista vainajaksi todennetaan Alvar Wilenius, joka oli ilmoitettu kadonneeksi muutamaa viikkoa aikaisemmin. Hän oli bioteknologian alalla toimivan Finsta-konsernin omistaja ja toimitusjohtaja, monimiljonääri, pioneeri alallaan ja palkittu vuoden vientiyrittäjänä.

Tapausta alkaa tutkia komisario Halme ja vasta perustettu Lounais-Suomen poliisin erikoistiimi. Halme on itse valinnut ryhmänsä henkilöt heidän erikoisosaamisensa sekä yhteistyökykynsä perusteella. Ryhmä Halmeen tehtävänä on tutkia outoja piirteitä sisältäviä, haastavia ja vakavia juttuja. Komisario Halme on aikaisemmin opiskellut ja tehnyt uraa ulkomailla, mutta palannut Suomeen ollakseen lähempänä iäkästä äitiään, vaikka jokin vetää häntä yhä käymään New Yorkissa tämän tästä. Tiiminsä hän on koonnut ajatuksella ja tarkoituksella.

"Siltä istumalta hän oli alkanut kasata porukkansa kokoonpanoa miettimällä, minkälaista osaamista tarvittaisiin, jotta tiimi olisi mahdollisimman monipuolinen suhteessa laitoksen ulkopuoliseen maailmaan, jossa rikokset enimmäkseen tehtiin. Mietittyään osaamiset hän alkoi miettiä henkilöitä."

"Vanhat ja uudet tiimin jäsenet katselivat toisiaan. Ei voinut ainakaan väittää, että vanhat sen kummemmin kuin uudetkaan olisivat olleet keskenään samanlaisia. Siinä Halmeen suunnitelma näytti toimivan: pitkän linjan psykologi, pörssiyhtiön ammatinvaihtaja, itäsuomalainen rajapoliisi ja digitaalinen ihmepoika. Se riski, että ryhmä syyllistyisi ryhmäajatteluun, katsoisi asioita liian kapeasti tai olisi liian yksimielinen, oli minimoitu."

Pirulaisessa on eniten esillä rikosylikonstaapeli Ann-Mari Forsman, vähän aikaa sitten miehensä auto-onnettomuudessa menettänyt leski ja alakouluikäisen Lindan äiti. Entisessä elämässään hän oli ollut talousalan huippujohtaja, joka sitten yllättäen oli vaihtanut ammattia ja lähtenyt poliisikouluun. Ann-Marin osaaminen yritysmaailmassa on paikallaan, kun Ryhmä Halme tutkii tunnetun vientiyrityksen johtajan kuolemaa. Siviilissä Ann-Mari taiteilee yksinhuoltajuuden ja vaativan työn välissä, ja öisin hän on alkanut miehensä kuoleman jälkeen pelata nettipelejä.

Kun selviää, ettei Alvar Wileniuksen kuolema ollut luonnollinen, Ryhmä Halme alkaa etsiä syyllisiä ja miettiä motiiveja. Finsta-konsenin asiat ja henkilökunta joutuvat tarkkaan tutkintaan, samoin kuolleen miehen leski Kristiina Wilenius, tunnettu biologi. Kaikki ei ole siltä, miltä se ulospäin näyttää, vaan Ryhmä kohtaa paljon vaiettua pelkoa ja salailua.

Jokaisella Ryhmä Halmeen jäsenellä on tilaisuus tuoda osaamisensa tutkintaan. Rikosylitutkija Markus Mehtonen on psykologi, joka liikkuu seurapiireissä kuin kotonaan. Nuori poliisikokelas Niklas Lindholm on it-alan diplomi-insinööri ja pelienkehittäjä, joka tekee väistöskirjaa viihdepeleistä ja niiden vaikutuksista. Hänelä on kyky ajatella toisin, "out of the box". Tiiminsä viimeisen vahvistuksen Halme käy hakemassa Lappeenrannasta, ja vastentahtoisesti ylikonstaapeli Sergei Petrov muuttaa Karjalasta Turkuun. Sergei on syntynyt Petroskoissa, mutta poikana adoptoitu Suomeen, ja Halme vaikuttuu hänen havainto- ja ajattelukyvystään sekä taidosta tehdä päätöksiä ja toimia nopeasti.

"Rikostutkijalta vaadittiin pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta. Toisilla sitä oli enemmän ja toisillä vähemmän. Tiimissä tarvittiin sekä hinkua että hermoa, kykyä kestää keskeneräisyyttä ja omista ideoista luopumista. Wileniuksen tapaus oli haaste. Siinä katsottaisiin, miten porukka saataisiin samalle sivulle jääkiekkojoukkueen apuvalmentaja Teppo Nummista mukaillen."

Pirulainen on taitava ja koukuttava dekkari. Siitä tekee erilaisen sen psykologinen näkemys ja koko ryhmän nostaminen rikostutkinnan keskiöön. Tapahtumien edetessä tiimi alkaa hitsautua yhteen, vaikka kaiken selvittyä Halmeella onkin aihetta moittia ryhmäänsä liiasta sooloilusta ensimmäisessä tapauksessaan. Rikoksen ja rikollis(t)en sisäiseen maailmaan ja ihmissuhteisiin kaivautuminen paljastaa mielen synkimpiä puolia, ja mukana on pirullista henkistä väkivaltaa, josta kerrotaan terapeutille. Välillä kirja päästää rikoksen suunnittelun näkyviin, välillä taas ollaan terapeutin vastaanotolla. Näissä monissa äänissä menin jossain vaiheessa ymmälleni, ja vaikka lopussa kaikki selviää, moniäänisyyttä (ja samalla hienoista sekavuutta) olisi mielestäni voinut karsia.

Psykologisen otteen ja työryhmän kehityksen ymmärtää, kun tietää, että kirjailijanimen Tomas Gads taakse kätkeytyy sosiaalipsykologikaksikko Kaisa Nummela ja Satu Roos. Kustantajan sivulle on merkitty "SARJA - Ryhmä Halme 1", joten lisää turkulaisia rikostutkimuksia on luvassa. Onko sarjan kaikissa osissa Ann-Mari eniten esillä vai saako seuraavaksi vuoron joku muu tiimin jäsenistä? He jäivät nyt vähän vieraammiksi, mutta jään kiinnostuneena odottamaan, miten lopun kirjaimellisesti jäätävä tilanne ratkeaa.

            Tomas Gads: Pirulainen, 333 s.
            Kustantaja: Bazar 2019
            Kansi: Sanna-Reeta Meilahti


KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA: Amman lukuhetki, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjasähkökäyrä, Kirjojen kuisketta. Ylen radio-ohjelmassa 25.5.19 kirjailijakaksikko kertoo kirjansa luomisesta.

Osallistun kirjalla kirjabloggareitten Dekkariviikkoon.

Helmet-haasteessa kirja käy kohtiin 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (Turku), 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä, 42. Kirjailijan nimi viehättää sinua (kuten aina, kun kaksi kirjailijaa keksii yhteisen kirjailijanimen, ja tähän nimeen on otettu mukaan psykologia ja luonnontieteet, kuten Ylen ohjelma paljastaa).
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Mies".

Markus Falk: Profeetan soturit

Täytyy heti alkuun tunnustaa, että tuntematon kirjailijanimi ja kirjan takakannen teksti eivät ehkä olisi riittäneet houkuttelemaan minua lukemaan Profeetan sotureita. "Kiivastahtinen trilleri iskee kansainvälisten uhkakuvien ytimeen." Sen sijaan kirjailijanimen takaa paljastuva kaksikko siihen riitti, oikein hyvin.

Kirjailijanimen Markus Falk takaa löytyy kaksi kirjailija-tutkijaa, aviopari Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila. Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvun Helsinkiin sijoittuva Björk-dekkarisarja on koukuttanut minut seuraansa kirja kirjan jälkeen, ja muitakin kirjailijan romaaneja olen lukenut. Jaakko Hämeen-Anttilan erikoisalana on arabian kielen ja islamin tutkimus, ja hän on kirjoittanut lukuisia oman alansa tietokirjoja. Profeetan sotureissa näen kummankin vahvuuksia, vaikken tiedä, miten he ovat kirjoitustyön jakaneet: vetävä ja jännittävä juoni, kiinnostavat henkilöt sekä islamin niin kiihdottoman ja rauhaa haluavan kuin sotaisen ja väkivaltaisenkin puolen tuntemus.

Suomalainen Lähi-idän tutkija Tuomas Pyy matkustaa Libanoniin luennoimaan vanhoista käsikirjoituksista. Paikalla on myös hänen italialainen kollegansa Carla Conti, joka on saanut haltuunsa vanhan käsikirjoituksen. Siitä hän haluaa myös Tuomaan mielipiteen, ja yhdessä he ajoittavat löydön alustavasti 600-700-luvuille. Käsikirjoituksesta saa sen käsityksen, että  sen teksti on profeetta Muhammadin sanelema Suuren Rauhan Suura, joka on jostain syystä jäänyt pois Koraania koottaessa. Mikäli näin olisi, käsikirjoituksen löytyminen olisi kansainvälinen sensaatio. 

Jo Beirutissa käy ilmi, että käsikirjoituksen haluavat itselleen muutkin tahot, ja ne eivät kaihda keinoja sen saamiseksi. Tuomas pakenee Saksaan käsikirjoitus matkatavaroissaan. Perillä Frankfurtissa hän tapaa saksalaisen kollegansa, joka ajoittaa käsikirjoituksen yhtä varhaiseksi. Carlakin pääsee Saksaan, jossa kolmikolle tulee kuumat paikat, kun he joutuvat terroristihyökkäyksen kohteeksi.

Saksasta Tuomas ja Carla jatkavat pakomatkaansa Helsinkiin vain huomatakseen, että samat kansainväliset tahot tavoittelevat heitä - tai pikemminkin käsikirjoitusta. Kirjan ehkä vallattomin kohtaus tapahtuu sukulaisten syrjäisellä kesämökillä Asikkalan metsissä. Nahkatakkiset terroristit väijyvät Tuomasta ja Carlaa liiterin takana, ja yllättäen hiljaiseksi nyhveröksi itseään kutsuva Tuomas löytää persoonastaan aivan uuden puolen. Armeija-ajan hiomat ampumistaidot pääsevät oikeuksiinsa, kun hän tarttuu lankonsa metsästyshaulikkoon ja pamauttaa terroristin kintuille sorsahaulisatsin.

Suomesta tapahtumat siirtyvät Lontooseen, jonne käsikirjoituksen on tarkoitus päätyä British Libraryn käsikirjoitusnäyttelyyn. Uhka ja hyökkäykset vain kiihtyvät, luoteja, pommeja, surmatekoja. Suurta Rauhan Suuraa tavoittelee sekä rauhanomainen veljeskunta että väkivaltainen terroristiklaani. 

Profeetan soturit tarjoaa kansainväistä jännitystä, jossa ikivanha käsikirjoitus kiehtoo tutkijoita ja sytyttää intohimoja monella taholla. Nykyajassa liikkuvan tekstin lomassa on lukuja, joiden otsikkoina on vuosilukuja - 656, 1456, 1922 - ja joiden tapahtumat valaisevat käsikirjoituksen vaiheita yli tuhannen vuoden aikana. Jälkikirjoituksessa vuosiluvut liitetään islamilaisen maailman historiallisiin tapahtumiin ja kysytään kiinnostavasti, olisiko mahdollista, että Suuren Rauhan Suuran kaltainen teksti voisi vielä nykyaikana löytyä.

Profeetan soturit on mukaansatempaava, siinä on takaa-ajoa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita juuri sopivasti kaltaiselleni kovan luokan trillereitä kaihtavalle. Pidän tavasta, jolla kirja yhdistää tietoa Lähi-idästä, islamista ja sen kirjoituksista kuviteltuun tarinaan. Kirjoittajien tausta yliopisto- ja tutkijamaailmassa välittyy tekstiin, sen verran tuntevasti liikutaan niin Helsingin yliopistossa kuin Brisih Libraryssakin. Ripauksen romantiikkaa tuo Tuomaksen ihastus häikäisevänkauniiseen Carlaan, mutta tällä on jo mukava poikaystävä. Avoimeksi jää, miten Tuomaksen ja Carlan yhteistyö artikkelin kirjoittamisessa tulee muuttamaan suhdekuvioita. Tai sitten ei. Onkohan kirjalle jatkoa luvassa?

        Markus Falk: Profeetan soturit, 345 s.

        Kustantaja: Otava 2018

        Kansi: Timo Numminen

        

KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA kirja on luettu blogeissa Kirja vieköön ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.
Helmet-lukuhaasteessa 2018 sijoitan kirjan kohtaan "14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan".