On kuitenkin helppo kuvitella, että kirjailija on Romekin tavoin unelmoinut näyttelijän työstä ja maineesta, onhan hän Puolassa tunnettu paitsi kirjailijana, myös elokuvaohjaajana ja käsikirjoittajana. Romaanin Romek näkee Varsovassa näytelmän "Pikku taikurin lankeemus", monta kertaa, ja on vakuuttunut, että hän suoriutuisi sen pääosasta paljon paremmin kuin siihen valittu näyttelijä. Romek jopa kirjoittaa esitykseen uuden, paremman lopun, ja harjoittelee sen hyvin. Hän hakeutuu teatteriin ja esittää kirjoittamansa näytelmän päätöksen miehelle, jota luulee teatterin johtajaksi. Ovet maineeseen eivät avaudu vielä sillä kertaa.
Romek on neuvokas poika, joka on ottanut perheensä pelastamisen tehtäväkseen. Kun isä hassaa rahat juopotellessaan ja saa äidin hermoheikoksi, Romekista kehittyy varsinainen yrittäjä. Hän tekee kaksi muottia ja alkaa valaa tinasotilaita, joita myy koulukavereilleen. Yrittämisen malli on tullut kotoa: isä on lahjakas räätäli ja äiti taitava ompelija. Sodan jälkeen ei yksityisyritteliäisyyttä Puolassa kuitenkaan kaivata, vaan isän on työskenneltävä kombinaatissa.
Eikä juonut neljään vuoteen. Hän ei ratkennut edes silloin, kun ne verovirastosta lätkäisivät hänelle valtavat mätkyt. Hän ei ratkennut silloinkaan, kun käsityöläisiltä alettiin viedä yksityisiä yrityksiä ja kansallistaa niitä. Isä luovutti verstaan, meni leikkaajaksi osuuskunta "Uuteen elämään" ja ompeli töiden jälkeen kotona. Salaa, kun semmoiset olivat ajat, ettei räätälillä saanut olla yksityistä ompelukonetta. Vasta varkauden jälkeen... Seuraavana päivänä varkauden jälkeen isä joi taas.Romekin ollessa pieni hän jätti kerran oven vahingossa auki, ja varkaat ryöstivät heidän kotinsa, myös ne kaikki pimeästi ommellut asiakkaitten vaatteet. Siitä hetkestä heidän perheensä - isän, äidin, isosisko Matyldan ja Romekin - elämä alkoi mennä alamäkeä. Isä ryhtyi juomaan, äiti alkoi saada hysteriakohtauksia, jotka vain Romek sai rauhoittumaan. Vuosia myöhemmin 11-vuotias Romek kantaa taakkaa siitä, että perheen köyhyys on hänen syytään. Siksi hän päättää pelastaa äidin ja keksii keinon houkutella hänet joksikin aikaa asumaan kanssaan Varsovaan. Sielläkin rikkaudet ovat kerta toisensa jälkeen heidän ulottuvillaan, mutta aina tapahtuu jotain, joka pudottaa heidät takaisin köyhyyteen.
Mene, rakasta kirjan nimenä herätti aluksi kummastukseni, eritoten, koska teos on minämuotoinen ja lapsen näkökulmasta kirjoitettu. Alkulehdillä on sitaatti William Blakeltä: "Go, love without the help of anything on earth." Ja niin Romek totisesti tekeekin. Hän rakastaa perhettään suunnattomasti ja yrittää pontevasti yhtä jos toistakin heidän pelastamisekseen. Yhtä palavasti hän rakastaa orpoa mustalaistyttöä, jonka löytää pasaarista. Vilkas mielikuvitus on Romekin apuna ja vain se laittaa rajat hänen rakkaudenosoituksilleen. Lukijana en aina tiedä, mikä on kirjassa totta, mikä Romekin unta tai mielikuvitusta. Eipä taida Romekkaan osata niitä aina erottaa toisistaan.
Mene, rakasta on kiintoisa kirja lapsen arjesta ja mielikuvituksesta 50-luvun Puolassa. Sota on vielä läsnä isän ja muiden miesten sotakokemuksissa, Puolan historiasta nousee pojankin tunne merkityksestä, perinteistä ja miehen ritarillisuudesta ja kunniasta. Jokapäiväinen elämä taipuu kuitenkin kommunismin alle - sen edessä pitää toistuvasti ihmetellä sitäkin, onko Joku olemassa ylhäällä, kuuleeko ja välittääkö se Joku tai Jokin vai onko se pelkkää satua.
Kirjan takakansi lupaa "vinksahtaneen runollisen ja haikean humoristisen perhetarinan". Köyhyyden, onnettomuuksien ja nälän keskellä on paljon hassuja sattumuksia ja huumoria, kun idearikas poika keksii ja kokeilee aina vaan uusia juttuja.
Tomek Tryzna: Mene, rakasta, 255 s.
Kustantaja: Otava, 2009
Alkuperäinen: Idź, kochaj, 2002, suomentanut Päivi Paloposki
KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA kirja on luettu blogeissa Kiiltomato, Kirjanainen, Mari A:n kirjablogi
Helmet-haasteessa kuittaan kohdan "35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja". Maaliskuussa Kuukauden kieli on puola.
