Marjo Pajunen: Todellista matematiikkaa

Suomalainen nainen lentää Azoreille keskelle Atlantin valtamerta. Hän matkustaa yksin ja majoittuu hotelliin, kiertelee Santa Marian saarella, tutustuu ympäristöön ja ihmisiin. Hänen tarkoituksenaan on kirjoittaa blogia ja matkakirja yksin matkustamisesta.

Pienoisromaanissaan Todellista matematiikkaa kirjailija Marjo Pajunen jättää naisen nimettömäksi ja lähes taustattomaksi. Tämä on kesälomalla kansanedustajan avustajan tehtävästään, ja se on viime aikoina alkanut tympäistä. Kirjan keskiöön nousee hänen Azorien Santa Marian saarelle suuntautuva matkansa, jonka aikana hän kirjoittaisi.

Heti ensimmäisenä iltana nainen kuulee Kristianista, hurmaavan komeasta ja mukavasta suomalaisesta, joka oli saapunut Santa Mariaan ennen häntä ja sitten kadonnut kaksi vuotta sitten. Seuraavien päivien aikana moni naisen kohtaama mainitsee Kristianin. Kaksi vuotta sitten oli tapahtunut jotain, joka yhä vaikutti koko saaren elämään. Nainen tutustuu Santa Mariaan, keskustelee paikallisten kanssa, kuuntelee heitä. Kristianin arvoitus kiehtoo häntä, ja hän ryhtyy selvittämään, mitä oli tapahtunut ja miksi Kristian lähti.

Azorien saaret kuuluvat Portugaliin, vaikka sijaitsevat puolitoista tuhatta kilometriä Lissabonista länteen keskellä Atlantia. Santa Maria on eksoottinen kehys yhdelle lomamatkalle ja yhden mysteerin selvittämiselle. Mitään isompaa kirjassa ei tapahdu, henkilöt jäävät taustalle, nainenkin, ja pääosan ottavat saari ja meri. Meri on elävä ja läsnä, kirjailija antaa sen tuntua, tuoksua ja kuulua. 

Iso aalto vyöryi ylitseni vieden minulta jalat alta. Kelluminen onnistui parhaiten. Mereltä tuuli napakasti, mutta vedessä se tuntui lämpimältä kosketukselta iholla. Edessäni aaltojen rivit jatkoivat loputonta liikettään, toisella puolella vihersi puiden viidakko.

Aika ja matka Kristianin jäljillä antaa naiselle rohkeutta muutokseen. Blogiin syntyy tasan yksi kirjoitus, ja matkaoppaan sijasta hän kirjoittaisi oikean kirjan. Mieleen tulee kysymys, josko kirja olisi nimeltään "Todellista matematiikkaa".   Matkakuumetta kirja nostattelee...

      Marjo Pajunen: Todellista matematiikkaa, 148 s.
      Kustantaja: Boheemipokkarit 2017
      Kannen kuva Marjo Pajunen; Ulkoasu Sanna Lukkarila

KIRJA on arvostelukappale. Kiitos kirjailijalle.
MUUALLA kirja on luettu blogeissa Hemulin kirjahylly, Kirjahilla ja Unelmien aika.
Osallistun kirjalla Kirjoja ulapalta - merelliseen lukuhaasteeseen.

Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut

Viimeksi lukemani kirjat näyttävät muodostavan tutkielman muistista ja muistamisesta. Vai mitä mieltä olette: 1918 - Matkoja muistin rintamilla, Talvisodan aika - Lapsuusmuistelma, Jään muisti, Lissabonissa muistin sinut. Vakuutan, ettei tämä ole suunniteltua!

Viimeisin on brasilialaisen Luis Ruffaton kirjoittama pienoisromaani Sérgiosta, joka muuttaa unelmiensa perässä Eurooppaan, Lissaboniin. Elämä kotikaupungissa Brasiliassa on alkanut tympiä, vaimo joutuu hermojensa takia lepokotiin, pientä poikaa hoitavat appivanhemmat. Arki on yhtä työntekoa, mutta rahaa ei silti tunnu kertyvän. Sérgio haaveilee helpommasta elämästä, kiinteistöjen ostamisesta ja niiden koroilla elämisestä. Naapurien ja ehkä jopa koko kaupungin arvonannosta. 

Kun Sérgio joutuu lankonsa pettämäksi, hän päättää matkustaa Portugaliin ja luoda oman onnensa - ja rikkautensa - siellä, tulla takaisin vauraana miehenä ja nauttia kaikkien kunnioitusta.

... ohikulkijat tervehtisivät minua kunnioittavasti, Päivää, Serginho, ei, vaan Hyvää päivää, senhor Sérgio, ei vaan Oikein hyvää päivää, tohtori Sérgio, kuka ties asettuisin ehdokkaaksi kaupunginvaltuustoon, liittyisin Leijoniin tai Rotareihin, olisin tärkeä henkilö, ...

Lissabonissa muistin sitä jakaantuu kahteen lukuun: aika Brasiliassa ennen muuttoa ja aika Lissabonissa muuton jälkeen. Kummassakaan maassa ei ole helppoa. 

Uusi alku vanhalla mantereella ei ole auvoinen. Työtä ei löydy niin helposti kuin tuttavat Brasiliassa kertoivat. Matkakassa hupenee euro eurolta. Portugalilaisille hän on yksi monista siirtolaisista, heitä tulee Brasiliasta, Angolasta, Mosambikista, Guinea-Bissausta, ja juuri eri maista tulleisiin maahanmuuttajiin Sérgio tutustuukin. Vähitellen hän saa työpaikan ravintolassa tarjoilijana, ja asiat luistavat hetken. Vuoden kuluttua hän saa potkut, asiakkaat nyt vain haluavat, että heitä palvelevat vaaleatukkaiset ja sinisilmäiset ukrainalaiset.

Luiz Ruffato kirjoittaa Sérgion tarinaa hyödyntäen tajunnanvirtaa, joka on minulle aina haastava tekniikka, mutta tässä sitä ei viljellä äärimmäiseen asti. Ajatuksen logiikka säilyy, ja asioista juontuvat sivupolut avaavat päähenkilön historiaa, muistia menneistä tapahtumista. Toiveikkaaksi ei kirjan lopetusta - ja Sérgion tilannetta erinäisten pettymysten jälkeen - voi sanoa, ja näen jotain kovin vertauskuvallista siinä, miten kirjailija on otsikoinut kirjansa kaksi lukua: "Kuinka lopetin tupakanpolton" ja "Kuinka aloitin tupakanpolton uudelleen".

Kirjan aihe on tärkeä. Ja ajankohtainen Suomenkin maahanmuuttotilanteessa.

Lukiessa ihmettelin sanojen lihavointeja ja kursivointeja. Kustantajan sivulta löysin suomentajan vinkin, että kirjailija käyttää niitä osoittaakseen brasilianportugalin kirja- ja puhekielen eroja ja toisaalta eri portugalinkielisten maiden käyttämän kielen erilaisuutta. Portugalia en osaa yhtään, mutta ihastelen suomentaja Jyrki Lappi-Seppälän käyttämiä suomen kielen variaatoita hänen tavoitellessaan alkukielen luomia merkityksiä ja tunnelmia.

          Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut, 130 s.

          Kustantaja: into, 2018

          Alkuteos: Estive en Lisboa e lembrei de você  2009

          Suomentaja: Jyrki Lappi-Seppälä

          Kansi: Tuomo Parikka

KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA sitä on luettu ainakin blogeissa Aina joku kesken, Kieltenopen kotiblogi, Kirjojen kauneudesta, Mummo matkalla, Oksan hyllyltä.
Kuukauden kieli -haasteessa luetaan huhtikuussa portugalinkielisiä kirjoja.