Ensitutustumiseni puolalaiseen Nobel-palkittuun runoilijaan Wisława Szymborskaan (1923-2012) on miellyttävä, oikeastaan hykerryttävän miellyttävä. Jos mielessä on pelkoja, että Nobelilla palkittu kirjallisuus, semminkin Nobelilla palkittu runous, on käsittämätöntä ja ymmärtämisen tuolla puolen, ne huolet voi heittää menemään Szymborskan kokoelman kanssa. Toki runoilijalla on tasoja, joita en, varmaankaan, ole kaikkia tavoittanut ja jotka saattavat aueta eri tavoin eri lukukerroilla, mutta näin Szymborska-noviisille runot ovat nautittavaa luettavaa.
En tiedä miten muualla,Wisława Szymborska tarkastelee runoissaan elämää moniulotteisesti. Hän huomioi tavalliseen arkeen kuuluvia asioita, ihmisiä jokapäiväisessä elämässään, ja samalla ajatukset lentävät maailmoja ja avaruuksia syleileviin sfääreihin tai mikroskoopin lasin alle mikrokosmokseen.
mutta täällä maan päällä on paljon kaikkea.
Täällä tehdään tuoleja ja murheita.
Saksia, viuluja, hellyyttä ja transistoreja,
patoja, piloja, kuppeja.
Ehkä jossain muualla kaikkea on enemmän,
mutta jostain tuntemattomasta syystä siellä ei ole maalauksia,
kuvaputkia, piirakoita, liinoja kyynelten kuivaamiseen.
(Runon "Täällä" alku)
Täällä on runokokoelma, joka on tässä ja nyt. Kirjailija ei häivytä itseään, hän kohtaa oman teini-ikäisen itsensä runossa "Teini-ikäinen" ja seurustelee muistinsa kanssa runossa "Vaikeaa yhteiselämää muistin kanssa". Runo voi syntyä niistä ajatuksista, joita mielessä risteilee kadulla kävellessä.
Kasvot.
Miljardeja kasvoja maan päällä.
Tiettävästi, jokainen on erilainen,
kuin ne jotka ovat olleet ja ne jotka tulevat olemaan.
Mutta Luonto - kukapa sen tietäisi -
väsyneenä alituiseen työhönsä
saattaa kerrata aiempia päähänpistojaan
ja antaakin meille kasvot,
joita joku on jo kantanut.
(Runon "Ajatuksia, jotka vierailevat luonani vilkkailla kaduilla" alku)
Huumoria Szymborska viljelee lempeästi ja hieman ironisesti, elämää ja ihmisiä hämmästelemään tottuneen tarkkailijan huumoria. Lomassa vilahtaa vakavampi maailma, toisen maailmansodan Puolassa elänyt runoilija kirjoittaa sodista, tuhoamisleireistä ja terroristeista yhtä hyvin kuin rakkaudesta ja sen loppumisesta.
Asento! - ihmiset ovat pahoja.
Lepo! - ihmiset ovat hyviä.
Asennon aikana luodaan autiomaita.
Levon aikana koteja rakennetaan otsa hiessä
ja ne asutetaan pian.
(Katkelma runosta "Täällä")
Moni bloggaaja on kirjoittanut pitävänsä paljon Wisława Szymborskan runoista. Liityn mielelläni siihen joukkoon. Runot ovat raikkaita, oivaltavia - ja jotenkin niin arkisen tavallisia, että ne tavoittavat jotain olennaista ihmisenä olemisesta ja yhteiselämästä.
Wisława Szymborska sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1996 neljäntenä puolalaisena kirjailijana. Suomennettuun runokokoelmaan Täällä sisältyy samanniminen kokoelma, joka julkaistiin puolaksi vuonna 2009, sekä kuusi runoa edellisestä runokokoelmasta Kaksoispiste vuodelta 2005. Lisäksi suomentaja Martti Puukko on kirjoittanut teokseen Alkusanat ja Jälkisanat.
Wisława Szymborska: Täällä, 60 s.
Kustantaja: Savukeidas, 2012
Alkuperäinen: Tutaj 2009, suomentanut Martti Puukko
KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA kokoelmasta on kirjoitettu blogeissa Hyönteisdokumentti, Jokken kirjanurkka, Kirjavarkaan tunnustuksia, Leena Lumi, Luettua elämää, Nannan kirjakimara,
HAASTEET: Helmet-lukuhaasteessa 2018 kuittaan kohdan "9. Kirjan kansi on yksivärinen". Maaliskuussa Kuukauden kieli -lukuhaasteen kielenä on puola. Tästä tulee toinen luettu kokoelma tämän vuoden Runohaasteeseen 2018 - #runo18.
