Eduard Uspenski on Venäjän tunnetuin lastenkirjailija Otavan kirjailijaesittelyn mukaan. Hänen vuonna 1974 ilmestynyttä teostaan Fedja-setä, kissa ja koira voi pitää klassikkona. Kirja on suosittu, ja tuntuu uskomattomalta, että pian sen ilmestymisen jälkeen Uspenskilta kiellettiin Neuvostoliitossa uusien kirjojen julkaiseminen yli kymmeneksi vuodeksi, vaikka vanhoista kirjoista otettiin kyllä uusia painoksia. Uspenskia kritisoitiin muun muassa ideologian puutteesta.
Fedja-setä, kissa ja koira on kerrassaan mainio kirja. Nimestään huolimatta Fedja-setä on kuusivuotias pikkupoika, joka vetää puoleensa eläimiä. Kun äiti ei anna hänen pitää puhuvaa Matroskin-kissaa, Fedja-setä päättää karata ja elää kissansa kanssa maalla. Heidän seuraansa liittyy Musti-koira, ja elämä järjestyy hyvin. He hankkivat Mirri-lehmän ja traktorin ja tutustuvat ovelaan posteljooni Petshkiniin. Fedja-sedän äiti ja isä ikävöivät kovin poikaansa, ja kun he saavat tältä kirjeen, he päättävät etsiä pojan postileiman osoittamasta kylästä. Samannimisiä löytyy laajasta maasta yli kaksikymmentä, mutta sadun maailmaan kuuluu, että poika ja vanhemmat löytävät toisensa.
Uspenskin kirja on hauska, se sisältää paljon lämpöä ja huumoria, ja lentokoneinsinööriksi aikoinaan valmistunut kirjaillija luo hauskoja teksnisiä sovelluksia kuten ruualla käyvän traktorin ja huoneen kattoon kiinnitettävän valaisevan ja lämmittävän kotiauringon. Siis oliko 70-luvun puolivälissä jo aurinkopaneleja? Ja ruuasta tehtyjä biopolttoaineita?
Jos kirjailija joutui julkasukieltoon ideologian puuttumisesta, miten mahtoi hienovarainen maan olojen ironia vaikuttaa siihen? Sellaistakin olen tässä lastenkirjassa havaitsevinani.
- Mitä ne sellaiset suhteet ovat? kysyy Fedja-setä.
- Ne ovat työtuttavuuksia, selittää kissa. - Se on sellaista kun joku tekee jollekin jotakin ei minkään erityisen takia, ihan vain vanhasta muistista.
- Ahaa, sanoo Fedja-setä. - Jos esimerkiksi poika antaa bussissa paikan mummolle, ei mistään erityisestä syystä, niin hän on sitten tehnyt sen tuttavuuttaan, ihan vain vanhasta muistista.
- Ei, ei se niin ole, selvittää kissa. - Hän oli vain kohtelias poika. Tai sitten hänen opettajansa matkusti samassa bussissa. Mutta jos poika kuorii mummolle perunan ja mummo tekee sillä aikaa pojan koulutehtäviä, niin heille tulee työtuttavuus. Ja sitten he auttavat aina toisiaan.
***
Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira, 112 s.
Kustantaja: Otava, Seven pokkari 2006 (1. painos 1975)
Alkuperäinen: Дядя Фёдор, пёс и кот, 1974, suomentaja Martti Anhava
Kuvitus: Gennadi Kalinovski
KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA kirja on luettu ainakin blogeissa Jokken kirjanurkka, Luettua elämää, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, Oksan hyllyltä, Sonjan lukuhetket, Tahaton lueskelija
HAASTEET:
Kirjavat kissat -lukuhaaste 8.8.2016-8.2.2017
Leningrad - Ost-Berlin -lukuhaaste 10.12.2015-7.11.2016.
