Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus

Kummitus. Pyöveli. Luostareita, munkkeja, nunnia, ritareita, raatimiehiä, ruotsalaisia kalastajia. Keskiaikainen Tallinna elää virolaisen Indrek Harglan kirjoittamassa rikosromaanisarjassa, josta luin nyt toisen osan Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus. Sopivasti sen tapahtumat ajoittuvat parille elokuiselle viikolle vuonna 1419 eli koko lailla tasan kuusisataa vuotta sitten.

Jo keväällä eräs nainen, Magdalena, oli kuollut pudottuaan Rataskaivoon. Siihen ei kiinnitetty paljonkaan huomiota, ehkä siksi, että nainen työskenteli huorana Punaisessa luostarissa. Joku kuitenkin muistaa, että nainen oli kertonut nähneensä kummituksen, ja heti seuraavana päivänä hän oli kuollut. Se tulee mieleen nyt, kun torninpäällikkö Grote löydetään kuolleena torninsa läheltä kaupunginmuurin harjalta pudonneena. Hänen kasvoilleen on jäänyt pelosta suunniltaan olevan ilme, ikään kuin hän olisi nähnyt kummituksen. Edellisenä päivänä hän oli säikähtänyt kovasti, kun apteekkari oli maininnut hänelle kummituksen. Kolmaskin, flaamilainen taidemaalari, kuolee heti kohta kummituksen näkemisestä puhuttuaan.

Melkoinen sattuma siis. Kolme ihmistä kertoo nähneensä kummituksen, ja pian heidän maallinen vaelluksensa päättyy. Apteekkari Melchior ei usko tällaiseen sattumaan, vaan alkaa perehtyä kummituksen arvoitukseen, onhan sen kerrottu liikuskelleen Rataskaivonkadulla, jonka varrella apteekki sijaitsee. Eräässä kadun talossa kerrotaan tapahtuneen hirveitä 70 ajastaikaa sitten, ehkä jompi kumpi silloin julmasti surmatuista ihmisistä kummittelee naapurustossa? Kun saman talon edestä löytyy surmattuna tuntematon, nälkiintynyt, kidutettu ja kastroitu nuori mies, apteekkarin mielessä on sellainen arvoitusten kerä, joka välttämättä vaatii ratkaisuaan.

Apteekissa poikkeaa kaupunkilaisia, toisia palvelee itse apteekkari ja toisia taas hänen kelpo vaimonsa, ja mausteiset apteekkikeksit ja makoisat apteekkisnapsit kirvoittavat kielenkannat kertomaan tarinoita kummituksesta ja Rataskaivonkadun asukkaista ja vanhoista tapahtumista. Melchior tietää, että jokaisessa kuulopuheessakin on aina totuutta mukana, kunhan sen vain osaa erottaa huhuista ja valheesta.

Apteekkari Melchior paneutuu niin kummituksen arvoitukseen, että vaimo Keterlyn moittii häntä jo apteekkiansion vähäisyydestä, kun rikoksen selvittely vie miestä milloin kaupungin ulkopuolelle Piritan luostarin rakennnustyömaalle, satamaan kyselemään flaamilaisen maalarin kuolemasta tai metsään vakoilemaan kohtaamista noitana tunnetun miehen kanssa. Kummituksessa kyse ei kuitenkaan ole niin yliuonnollisesta asiasta kuin mitä ihmiset ovat uskoneet, ellei suunnatonta vihaa, pahuutta ja julmuutta lueta sellaiseksi.

Apteekissa työskennellessään Melchior sekoittelee salvoja monista tutuista mausteista kuten tillistä, salviasta ja inkivääristä, mutta joskus niihin tarvitaan tujumpia aineita kuten kielonmehua, kyykäärmeen lihaa ja jopa kuolleen ihmisen ruumiista leikattuja siivuja. Kirjassa keskiaikaista lääkintätaitoa ryydittää monet tarut ja uskomukset. Ympärillä Tallinna kasvaa ja kansainvälistyy, kaduilla kulkee monista maista tulleita käsityöläisiä, ja kaupungissa kiistellään siitä, tarvitaanko siellä kolmatta luostaria, Pyhän Birgitan sääntökunnan Piritaa, joka tietysti veisi kahdelta vanhemmalta luostarilta osan niiden saamista almuista ja lahjoituksista..

Tätä rikosromaanisarjaa pitäisi oikeastaan lukea matkalla Vanhaan Tallinnaan, jossa voi kuljeskella kaikilla kirjojen paikoilla, vanha kartta kädessään! Ehkäpä seuraavan osan kanssa ... Jospa siinä selviäisi myös Melchiorin perimä hänen sukunsa miehiä riivaava kirous, joka yllättää Melchiorinkin mystisillä oireillaan, kun hän joutuu tiukkaan paikkaan.

Apteekkari Melchior -sarja
     #1 Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus
     #2 Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus

        Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, 326 s.

        Kustantaja: Moreeni 2012

        Alkuperäinen: Apteeker Melchior ja Rataskaevu viirastus 2010

        Suomentaja: Jouko Vanhanen ; Kansi: Mikko Rantanen

KIRJA on kirjastosta. MUUALLA: Café Voltaire, Kirjasähkökäyrä

Helmet-haasteessa kirja sopii kohtiin 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla, 32. Kirjan nimessä on ammatti, 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Jännitys".

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus

On vuosi 1409, toukokuun aamun Tallinnaa järkyttää uutinen saksalaisen ritariherran surmasta Toompealla. Eikä mistä tahansa surmasta!  Henning von Clingenstainin pää on sivallettu yhdellä miekaniskulla irti poikki ja nostettu kepin nokkaan kaiken kansan nähtäville. Suusta kierähtää maahan vanha kolikko, Gotlannin äyrityinen. Ritari on itse asiassa matkalla sijoituspaikastaan Gotlannista Marienburgiin, mutta matka päättyi nyt Toompealle.

Apteekkari Melchior Wakenstede kuulee pian uutisen apteekissaan, jonne kaupunkilaiset pistäytyvät apteekkisnapsille tai lääkkeitä ostamaan ja kuulumisia päivittelemään. On selvää, että murhamies on paennut Toompealta alas kaupunkiin hirvittävän tekonsa tehtyään. Tuohon aikaan Toompeaa hallitsi saksalainen ritarikunta ja alhaalla olevaa kaupunkia raati. Kummallakin puolella oli vallalla eri lait ja säädökset, ja siksi onkin erinomaisen tärkeää tietää, kummalta puolelta ritarin surmannut oli ja kumman siis pitäisi hänet kiinni ottaa.

Tallinnan oikeusvouti Wentzel Dorn pyytää Melchioria avukseen raadin murhatutkimukseen, sillä Dorn kyllä tuntee oikeuskäytännöt ja kaupungin lain, mutta nyt tarvitaan muutakin:

"... Niin on - aina löytyy joku neuvokas mies, joka osaa lukea rikoksentekijän jälkeensä jättämiä merkkejä ja löytää todistajia myös silloin, kun niitä ei näyttäisi olevankaan. Sillä tavoin ratkeavat mahdottomimmatkin rikokset, ja syylliset saavat oikeutetun rangaistuksensa."

Sitä paitsi: kuka kuulisi enemmän kaupungin asioista ja ihmisten kummallisista kulkemisista kuin apteekkari, joka hövelisti tarjoaa apteekkijuomaansa kenelle tahansa hämmentyneelle tai muuten vain sydäntään purkamaan pistäytyneelle.

Hämmästyttävän moni kaupunkilainen on käynyt Toompealla asialla korkea-arvoisen Gotlannin ritariherra Clingenstainin luona murhapäivänä. Entä sitten kun Olevisten kirkon rakennusmestari, Clingenstainin kanssa samasta kaupungista kotoisin oleva mies, löytyy päätä lyhempänä ja suussaan kolikko, tällä kertaa Tallinnan artig. Samana yönä dominikaaniluostarissakin vierailee kaamea kuolema. Melchiorin päättelykykyä kaivataan peljättävän Tallinnan murhaajan kiinni saamiseksi. Yllättävää loppuratkaisua saa odottaa kirjan loppuun saakka.

Kustantajan mukaan Indrek Hargla on kirjailijanimi, jota käyttää Viron tunnetuin scifi- ja fantasiakirjailiija. Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus on perinteinen arvoitusdekkari, jossa rikos selviää tutkimusten ja oivaltavan päättelyn yhteispelillä. Taustalla elää, hengittää ja juonittelee keskiaikainen Tallinna, sen ulkomailta tulleet sotilaat, raatiherrat, kauppiaat, käsityöläiset ja dominikaanimunkit sekä Liivinmaan virumaalainen oman arvonsa tunteva rahvas. Jälkimmäiseen kuuluu myös apteekkari Melchiorin kelpo vaimo, nuori ja kaunis Keterlyn.

Kirjan taustalla on asiakirjoista löytyvä todellinen saksalaisen ritarin murha vuonna 1409. Rikos jäi ratkaisematta, vaikka eräs apteekkari Melchior pyysi lupaa saada kertoa raadille, kuka syyllinen on. Häntä ei kuitenkaan kuunneltu.

Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus on kelpo dekkari. Parasta siinä on keskiaikainen Tallinna ja sen elämän hyörinä, ja opinpa jotain naapurimaan vanhemmasta  historiastakin. Päähenkilö Melchior ja hänen vaimonsa ovat sympaattisia, eikä rikosjuonessakaan ole vikaa. Vauhtia ja jännitystä kaipaaville tämä saattaa olla liian hitaasti etenevä, minunkin oli ajoittain vaikea tempautua tarinan matkaan, mutta pidän historiasta ja vanhoista ajoista, joten historiallisilla dekkareilla on oma taattu paikkansa lukusydämessäni. Keskiajalle sijoittuvista murhamysteereistä löytyy taruja, kirkkoja, luostareita, linnoituksia, kirouksia ja kansanuskomuksia. Niin tästäkin. Sekä hitunen romantiikkaa, kun kiertelevän lauluniekan repertuaari on niin kovin surullinen, sillä hän on onnettomasti rakastunut rikkaan kauppiaan nuoreen vaimoon.

Olevisten kirkon arvoitus aloittaa apteekkari Melchiorin rikostapauksista kertovan sarjan. Siitä on julkaistu suomeksi viisi ensimmäistä kirjaa. 

        Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus, 349 s.

        Kustantaja: Moreeni 2011

        Alkuperäinen: Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus 2010

        Suomentaja: Jouko Vanhanen

        Kansi: Mikko Rantanen

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA  kirja on luettu ainakin blogeissa Kirjamielellä ("oiva matkakumppani Tallinnan vanhassa kaupungissa"), Morren kirjanurkka ("keskimääräistä viihdyttävämpi ja parempi kirja") ja Eniten minua kiinnostaa tie ("ei vakuuttanut, olipahan joka tapauksessa vähän erityyppinen dekkari kuin yleensä").

HAASTEET: 
Helmet-lukuhaasteessa tämä menee kohtaan "8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja". 
Se on myös (ensimmäinen) panostukseni Rakas Viro -haasteeseen, jossa onnitellaan naapurimaata 100 vuodesta. #rakasviro
Avaan samalla osaltani Jatkumon eli sarjakirjojen lukuhaasteen, johon kertynee ihan yrittämättäkin mukava sarja - heh! - eri kirjasarjojen luettuja osia. #sarjakirjahaaste