Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pohjois-Korea. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pohjois-Korea. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Korealaisia novelleja netistä

Olen jo aiemmin hehkuttanut, että viime vuonna innostuin laajentamaan maantieteellistä lukualuettani Kuukauden kieli 2018 -haasteen myötä eli luin kirjallisuutta, joka on alun perin kirjoitettu jollain haasteen 12 kielestä. Nyt jatkan Kuukauden kieliä 2019, joista ensimmäisenä on vuorossa korea, sitten norja, islanti... Vaikuttaa siltä, ettei lukemisen etsiminen ole tällä kertaa kovin hankalaa. Toista oli viime vuonna, kun lukupaletista löytyi esimerkiksi vietnamin kieli.

Haasteen aloittaja, Aukeamia-blogin la plume, luki viime vuonna internetistä löytyviä novelleja. Taidan matkia häntä tänä vuonna ja etsiä yksittäisiä novelleja ainakin joistain tämän vuoden kielistä. Tällä kertaa selailin Words Without Borders -verkkolehden tarjontaa ja valitsin luettavaksi pari koreaksi kirjoitettua ja englanniksi käännettyä novellia. Käytän kirjailijoiden nimistä suomalaista muotoa, jossa etunimi on ensin, vaikka sivustolla sukunimi onkin edellä. Suomalaiset kustantajat näkyvät nimeävän korealaiset kirjailijat teostensa kansissa suomalaiseen tapaan. 


Perinteinen talo talvella, Andong, Etelä-Korea
(Wikimedia CC-BY-3.0)
 

Eteläkorealainen kirjailija Mun-yol Yi (s. 1948) kertoo novellissaan "Winter That Year". nuoresta miehestä, joka keskeyttää opiskelunsa yliopistossa paetakseen opiskelujen aiheuttamaa väsymystä ja tyhjyyttä. Apaattisena hän päätyy vuoristoon kahdeksi talvikuukaudeksi ja työskentelee majatalossa eräässä maaseutukaupungissa. Ruumiillinen työ herättää vähitellen vanhan eloisuuden ja karkoittaa välinpitämättömyyden, kun kättensä töitä katsellessa hän tuntee itsensä uudistuneeksi. 

Talven tultua majatalo sulkee ovensa muilta asiakkailta pariksi viikoksi, kun huoneet varataan pienelle, etuoikeutetulle virkamiesten ryhmälle. Näitten tarkastajien tehtävä on arvioida seudun pääasiallisen viljelytuotteen, tupakan lehtien, laatu. Arvionsa he tekevät omilla silmillään, ja koska sellaisessa mittauksessa saattaa tarkastajan mielentila nostaa laatua ihan tarkoituksetta yhden kymmenyksen ylöspäin tai vastaavasti laskea kymmenyksen alaspäin, on syytä pitää tarkastajat tyytyväisinä niin ruokapöydän ääressä kuin yöllä vuoteissaan.

Yi kuvaa majatalon tapahtumia tarkkailevana ulkopuolisena realistina ja samalla nuoren miehen tunteiden ja kasvun kautta. Apaattisuus vaihtuu ensin uuteen intoon ja sitten myötätuntoon majataloon tuotuja tyttöjä kohtaan. Kahden kuukauden kuluttua mies päättää jättää majatalon ja sen edustamat arvot ja moraalin.

Novelli saattaa olla omaelämäkerrallinen, sillä Mun-yol Yi jätti kirjallisuuden opintonsa Soulin yliopistossa kesken. Hänen sanotaan teoksissaan kirjoittavan poliittisen vallan väärinkäytöstä ja sen vaikutuksesta kansan  moraaliin. Tämä näkyy lukemassani novellissakin, joka kehittelee kehityskertomuksen ainekset taitavaksi kokonaisuudeksi.

          Mun-yol Yi: Winter That Year. Words Without Borders, 2014 April.
           Translated into English: Brother Anthony of Taizé


Jalu-joki Pohjois-Korean ja Kiinan rajalla
(Kuva: xue siyang. Wikimedia CC-BY-SA-3.10)

Toiseksi luettavaksi valitsin Pohjois-Koreassa syntyneen, mutta nykyisin Etelä-Koreassa asuvan kirjailijan, Ji-myung Leen, novellin "After the Gunshot". Voi tietysti kysyä, miksi luin Pohjois-Koreasta loikanneen kirjoittajan proosaa. Words Without Borders julkaisi vuonna 2003 numeron, johon he kokosivat lyhytproosaa ja runoja Pohjois-Koreassa asuvilta kirjailijoilta. He huomasivat, että maan kirjailijat voivat julkaista vain poliittisesti hyväksyttyjä tekstejä. Verkkolehti päätti kymmenen vuotta myöhemmin julkaista uuden numeron, jonka kirjoittajat ovat paenneet kotimaastaan Pohjois-Koreasta ja voivat kirjoittaa asioista, niin kuin ne ovat, eikä niin kuin niiden sanotaan olevan. Kumpikin verkkolehdistä on edelleen luettavissa internetissä.

Ji-myung Leestä en löydä muuta tietoa kuin että hän asuu nyt Etelä-Koreassa. Hänen novellinsa on melkoisen jännittävä ja yllätyksellinenkin. Sen alussa nuori mies seisoo peloissaan joen rannalla, takaa kuuluu laukaus, ja hän syöksyy tummaan veteen. Oma ennakkoluuloinen ajatukseni on, että novelli kuvaa Pohjois-Koreasta pakenevaa. Olen kuitenkin väärässä, kirjailija yllättää eikä kaikki ole sitä, miltä näyttää.

Pidin Leen novellista, sen dialogista, siitä miten hän rakentaa tunnelman ja päästää sisään henkilöiden tunteisiin, pelkoon, jännitykseen, piinaavaan odotukseen, läheisyyteen. Novellin lyhyt fokusointi tiettyyn tilanteeseen saa minut toivomaan, että tietäisin, mitä kahdelle päähenkilölle tapahtuu tilanteen jälkeen. Huomaan ajattelevani, että lukisin mielelläni muutakin Leen kirjoittamaa.

          Ji-myung Lee: After the Gunshot. Words Without Borders, 2013 May.
            Translated into English: Shirley Lee


perjantai 30. joulukuuta 2016

Hyeonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö : Pakoon Pohjois-Koreasta

Pohjois-Korea on jäänyt minulle tuntemattomaksi ja salaiseksi maaksi. Samanlainen kuin Etelä-Korea, mutta kommunistinen? Viime vuosina on länteen kuitenkin tihkunut tietoja hirmuvallasta, nälänhädästä, loikkauksista, sotaisesta uhittelusta. Kirjassaan Seitsemän nimen tyttö Hyeonseo Lee raottaa ovea tuntemattomaan kertomalla oman elämäntarinansa.


Kirjan kirjoittaja ja kertoja syntyi Pohjois-Koreassa. On vaikea päättää, miksi häntä kutsuisi, sillä hänelle annetaan uusi nimi viisi kertaa vaiheikkaan elämän käänteissä, kun on tarpeen häivyttää menneisyys. Kuudennen kerran nimi vaihtuu, kun hän itse antaa itselleen nimen Hyeonseo Lee päästessään vapauteen. Sillä nimellä hän on kirjansa kirjoittanut yhdessä David Johnin kanssa.

Tytön perhe kuuluu maan etuoikeutettuihin hyväosaisiin, isä työskentelee armeijassa, ja äiti on virkanainen, jos kohta saa lisätuloja hankkimalla ja myymällä kiinalaisia tavaroita, perheen kotikaupunki kun sijaitsee aivan maiden rajalla pohjoisessa. Kun Hyeonseo Lee on melkein 18-vuotias, hän päättää ylittää rajan laittomasti ja käydä vieraisilla Kiinassa asuvien sukulaisten luona. Matkan on määrä kestää vain viikon, mutta nuori tyttö viihtyy vapaammassa ilmapiirissä suurkaupungissa, ja ollessaan valmis palaamaan kotiin hän kuulee, ettei voikaan tehdä sitä.

Kiinassa Hyeonseo on laiton pakolainen, joka kiinni jäädessään luovutettaisiin takaisin Pohjois-Korean turvallisuuspalvelulle. Kiinan sukulaiset suojelevat häntä ja tarjoavat hänelle kodin pariksi vuodeksi. Sitten nuori nainen pakenee heidän luotaan, paperittomana loikkarina. Elämä on piileksimistä, vaarallistakin, mutta Hyeonseo on selviytyjä, joka ei lannistu.

Aikaa myöten kypsyy päätös jatkaa matkaa Souliin Etelä-Koreaan. Hyeonseo ostaa matkaliput ja jännittää rajamuodollisuuksia kummassakin päässä tietämättä, miten hänet otetaan vastaan ja millaiseksi elämä muodostuu. Hän on korealainen ja kuitenkin muukalainen uudessa kotimaassaan.

Seitsemän nimen tyttö on jaettu kolmeen osaan: Pohjois-Korean ajasta kertoo osa Maailman mahtavin kansakunta, Kiinan vuosista Lohikäärmeen sydämeen ja Etelä-Koreaan saapumisen vaiheesta Matka pimeyteen. Kirja on jännittävästi ja mukaantempaavasti kirjoitettu, vaikkei olekaan kirjallisesti erityinen. Kiinnostava, koskettava ja järkyttäväkin on Hyeonseo Leen kertomus vuosistaan Pohjois-Koreassa, siellä vallitsevasta suoranaisesta hallitsijaa palvovasta kultista, julmuuksista (alakoululaiset vietiin katsomaan teloituksia) ja ihmisten tottumisesta pienestä pitäen siihen, ettei edes kotona voinut puhua mitään maan oloista tai hallitsijoista, ettei sitä jotenkin tulkittaisi arvosteluksi. Kaikki oppivat nuorina rakentamaan naamion kasvoilleen, sen taakse jäivät kaikki tunteet ja omat ajatukset. Ja minusta oli yllättävää, että elämä Kiinassa tuntui hyvin vapaalta ja varakkaalta nuorelle pohjoiskorealaiselle tytölle.

Antoisa kirja, joka vei tutustumaan yhteen erikoislaatuiseen elämäntarinaan ja maihin, joista tiedän vähän tai en juuri mitään. Luin sen Kurjen siivillä -lukuhaasteen innoittamana. Haaste päättyy tänään, ja kirjoitan siitä koosteen erikseen.

KIRJA on omasta hyllystä (oma ostos).

MUUALLA kirjaa on luettu paljon, esimerkiksi blogeissa Kirjasähkökäyrä, Kirjavinkit, Kulttuuri kukoistaa.

    Hyeonseo Lee & David John: Seitsemän nimen tyttö, 363 s.
     Kustantaja: Otava 2015 (alkuteos 2013)
     Alkuteos: The Girl with Seven Names : A North Korean Defector's Story
     Suomentaja: Jaana Iso-Markku