Olen jo aiemmin hehkuttanut, että viime vuonna innostuin laajentamaan maantieteellistä lukualuettani Kuukauden kieli 2018 -haasteen myötä eli luin kirjallisuutta, joka on alun perin kirjoitettu jollain haasteen 12 kielestä. Nyt jatkan Kuukauden kieliä 2019, joista ensimmäisenä on vuorossa korea, sitten norja, islanti... Vaikuttaa siltä, ettei lukemisen etsiminen ole tällä kertaa kovin hankalaa. Toista oli viime vuonna, kun lukupaletista löytyi esimerkiksi vietnamin kieli.
Haasteen aloittaja, Aukeamia-blogin la plume, luki viime vuonna internetistä löytyviä novelleja. Taidan matkia häntä tänä vuonna ja etsiä yksittäisiä novelleja ainakin joistain tämän vuoden kielistä. Tällä kertaa selailin Words Without Borders -verkkolehden tarjontaa ja valitsin luettavaksi pari koreaksi kirjoitettua ja englanniksi käännettyä novellia. Käytän kirjailijoiden nimistä suomalaista muotoa, jossa etunimi on ensin, vaikka sivustolla sukunimi onkin edellä. Suomalaiset kustantajat näkyvät nimeävän korealaiset kirjailijat teostensa kansissa suomalaiseen tapaan.
Eteläkorealainen kirjailija Mun-yol Yi (s. 1948) kertoo novellissaan "Winter That Year". nuoresta miehestä, joka keskeyttää opiskelunsa yliopistossa paetakseen opiskelujen aiheuttamaa väsymystä ja tyhjyyttä. Apaattisena hän päätyy vuoristoon kahdeksi talvikuukaudeksi ja työskentelee majatalossa eräässä maaseutukaupungissa. Ruumiillinen työ herättää vähitellen vanhan eloisuuden ja karkoittaa välinpitämättömyyden, kun kättensä töitä katsellessa hän tuntee itsensä uudistuneeksi.
Talven tultua majatalo sulkee ovensa muilta asiakkailta pariksi viikoksi, kun huoneet varataan pienelle, etuoikeutetulle virkamiesten ryhmälle. Näitten tarkastajien tehtävä on arvioida seudun pääasiallisen viljelytuotteen, tupakan lehtien, laatu. Arvionsa he tekevät omilla silmillään, ja koska sellaisessa mittauksessa saattaa tarkastajan mielentila nostaa laatua ihan tarkoituksetta yhden kymmenyksen ylöspäin tai vastaavasti laskea kymmenyksen alaspäin, on syytä pitää tarkastajat tyytyväisinä niin ruokapöydän ääressä kuin yöllä vuoteissaan.
Yi kuvaa majatalon tapahtumia tarkkailevana ulkopuolisena realistina ja samalla nuoren miehen tunteiden ja kasvun kautta. Apaattisuus vaihtuu ensin uuteen intoon ja sitten myötätuntoon majataloon tuotuja tyttöjä kohtaan. Kahden kuukauden kuluttua mies päättää jättää majatalon ja sen edustamat arvot ja moraalin.
Novelli saattaa olla omaelämäkerrallinen, sillä Mun-yol Yi jätti kirjallisuuden opintonsa Soulin yliopistossa kesken. Hänen sanotaan teoksissaan kirjoittavan poliittisen vallan väärinkäytöstä ja sen vaikutuksesta kansan moraaliin. Tämä näkyy lukemassani novellissakin, joka kehittelee kehityskertomuksen ainekset taitavaksi kokonaisuudeksi.
Mun-yol Yi: Winter That Year. Words Without Borders, 2014 April.
Translated into English: Brother Anthony of Taizé
Toiseksi luettavaksi valitsin Pohjois-Koreassa syntyneen, mutta nykyisin Etelä-Koreassa asuvan kirjailijan, Ji-myung Leen, novellin "After the Gunshot". Voi tietysti kysyä, miksi luin Pohjois-Koreasta loikanneen kirjoittajan proosaa. Words Without Borders julkaisi vuonna 2003 numeron, johon he kokosivat lyhytproosaa ja runoja Pohjois-Koreassa asuvilta kirjailijoilta. He huomasivat, että maan kirjailijat voivat julkaista vain poliittisesti hyväksyttyjä tekstejä. Verkkolehti päätti kymmenen vuotta myöhemmin julkaista uuden numeron, jonka kirjoittajat ovat paenneet kotimaastaan Pohjois-Koreasta ja voivat kirjoittaa asioista, niin kuin ne ovat, eikä niin kuin niiden sanotaan olevan. Kumpikin verkkolehdistä on edelleen luettavissa internetissä.
Ji-myung Leestä en löydä muuta tietoa kuin että hän asuu nyt Etelä-Koreassa. Hänen novellinsa on melkoisen jännittävä ja yllätyksellinenkin. Sen alussa nuori mies seisoo peloissaan joen rannalla, takaa kuuluu laukaus, ja hän syöksyy tummaan veteen. Oma ennakkoluuloinen ajatukseni on, että novelli kuvaa Pohjois-Koreasta pakenevaa. Olen kuitenkin väärässä, kirjailija yllättää eikä kaikki ole sitä, miltä näyttää.
Pidin Leen novellista, sen dialogista, siitä miten hän rakentaa tunnelman ja päästää sisään henkilöiden tunteisiin, pelkoon, jännitykseen, piinaavaan odotukseen, läheisyyteen. Novellin lyhyt fokusointi tiettyyn tilanteeseen saa minut toivomaan, että tietäisin, mitä kahdelle päähenkilölle tapahtuu tilanteen jälkeen. Huomaan ajattelevani, että lukisin mielelläni muutakin Leen kirjoittamaa.
Ji-myung Lee: After the Gunshot. Words Without Borders, 2013 May.
Translated into English: Shirley Lee
Haasteen aloittaja, Aukeamia-blogin la plume, luki viime vuonna internetistä löytyviä novelleja. Taidan matkia häntä tänä vuonna ja etsiä yksittäisiä novelleja ainakin joistain tämän vuoden kielistä. Tällä kertaa selailin Words Without Borders -verkkolehden tarjontaa ja valitsin luettavaksi pari koreaksi kirjoitettua ja englanniksi käännettyä novellia. Käytän kirjailijoiden nimistä suomalaista muotoa, jossa etunimi on ensin, vaikka sivustolla sukunimi onkin edellä. Suomalaiset kustantajat näkyvät nimeävän korealaiset kirjailijat teostensa kansissa suomalaiseen tapaan.
 |
| Perinteinen talo talvella, Andong, Etelä-Korea (Wikimedia CC-BY-3.0) |
Eteläkorealainen kirjailija Mun-yol Yi (s. 1948) kertoo novellissaan "Winter That Year". nuoresta miehestä, joka keskeyttää opiskelunsa yliopistossa paetakseen opiskelujen aiheuttamaa väsymystä ja tyhjyyttä. Apaattisena hän päätyy vuoristoon kahdeksi talvikuukaudeksi ja työskentelee majatalossa eräässä maaseutukaupungissa. Ruumiillinen työ herättää vähitellen vanhan eloisuuden ja karkoittaa välinpitämättömyyden, kun kättensä töitä katsellessa hän tuntee itsensä uudistuneeksi.
Talven tultua majatalo sulkee ovensa muilta asiakkailta pariksi viikoksi, kun huoneet varataan pienelle, etuoikeutetulle virkamiesten ryhmälle. Näitten tarkastajien tehtävä on arvioida seudun pääasiallisen viljelytuotteen, tupakan lehtien, laatu. Arvionsa he tekevät omilla silmillään, ja koska sellaisessa mittauksessa saattaa tarkastajan mielentila nostaa laatua ihan tarkoituksetta yhden kymmenyksen ylöspäin tai vastaavasti laskea kymmenyksen alaspäin, on syytä pitää tarkastajat tyytyväisinä niin ruokapöydän ääressä kuin yöllä vuoteissaan.
Yi kuvaa majatalon tapahtumia tarkkailevana ulkopuolisena realistina ja samalla nuoren miehen tunteiden ja kasvun kautta. Apaattisuus vaihtuu ensin uuteen intoon ja sitten myötätuntoon majataloon tuotuja tyttöjä kohtaan. Kahden kuukauden kuluttua mies päättää jättää majatalon ja sen edustamat arvot ja moraalin.
Novelli saattaa olla omaelämäkerrallinen, sillä Mun-yol Yi jätti kirjallisuuden opintonsa Soulin yliopistossa kesken. Hänen sanotaan teoksissaan kirjoittavan poliittisen vallan väärinkäytöstä ja sen vaikutuksesta kansan moraaliin. Tämä näkyy lukemassani novellissakin, joka kehittelee kehityskertomuksen ainekset taitavaksi kokonaisuudeksi.
Mun-yol Yi: Winter That Year. Words Without Borders, 2014 April.
Translated into English: Brother Anthony of Taizé
 |
| Jalu-joki Pohjois-Korean ja Kiinan rajalla (Kuva: xue siyang. Wikimedia CC-BY-SA-3.10) |
Toiseksi luettavaksi valitsin Pohjois-Koreassa syntyneen, mutta nykyisin Etelä-Koreassa asuvan kirjailijan, Ji-myung Leen, novellin "After the Gunshot". Voi tietysti kysyä, miksi luin Pohjois-Koreasta loikanneen kirjoittajan proosaa. Words Without Borders julkaisi vuonna 2003 numeron, johon he kokosivat lyhytproosaa ja runoja Pohjois-Koreassa asuvilta kirjailijoilta. He huomasivat, että maan kirjailijat voivat julkaista vain poliittisesti hyväksyttyjä tekstejä. Verkkolehti päätti kymmenen vuotta myöhemmin julkaista uuden numeron, jonka kirjoittajat ovat paenneet kotimaastaan Pohjois-Koreasta ja voivat kirjoittaa asioista, niin kuin ne ovat, eikä niin kuin niiden sanotaan olevan. Kumpikin verkkolehdistä on edelleen luettavissa internetissä.
Ji-myung Leestä en löydä muuta tietoa kuin että hän asuu nyt Etelä-Koreassa. Hänen novellinsa on melkoisen jännittävä ja yllätyksellinenkin. Sen alussa nuori mies seisoo peloissaan joen rannalla, takaa kuuluu laukaus, ja hän syöksyy tummaan veteen. Oma ennakkoluuloinen ajatukseni on, että novelli kuvaa Pohjois-Koreasta pakenevaa. Olen kuitenkin väärässä, kirjailija yllättää eikä kaikki ole sitä, miltä näyttää.
Pidin Leen novellista, sen dialogista, siitä miten hän rakentaa tunnelman ja päästää sisään henkilöiden tunteisiin, pelkoon, jännitykseen, piinaavaan odotukseen, läheisyyteen. Novellin lyhyt fokusointi tiettyyn tilanteeseen saa minut toivomaan, että tietäisin, mitä kahdelle päähenkilölle tapahtuu tilanteen jälkeen. Huomaan ajattelevani, että lukisin mielelläni muutakin Leen kirjoittamaa.
Ji-myung Lee: After the Gunshot. Words Without Borders, 2013 May.
Translated into English: Shirley Lee
