Näytetään tekstit, joissa on tunniste englanninkieliset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste englanninkieliset. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. marraskuuta 2019

Jännitystä Jemenissä

Etsin luettavaksi kirjaa, joka sijoittuu Jemeniin, ja suomenkielisestä tarjonnasta ei silmiin sattunut muuta kuin poliittisia analyysejä tai tositarinoita tyttölasten, siis nimenomaan lasten, järjestetyistä avioliitoista. Mielin fiktiota ja päädyin hankkimaan verkosta amerikkalaisen Peggy Hansonin kirjoittaman mysteerin Deadline Yemen.



Hansonin kirjan päähenkilö on hurmaavasti nimetty Elizabeth Darcyksi, ja kertonee kirjailijan lukurakkaudesta. Matkoilla toimittaja Darcylla on aina matkalukemisenaan Jane Austenia:
"I reached into my carry-on to touch my Jane Austen security blanket - Emma, this time. I never travel without Jane." 
".., I took out Emma for added cover and to complete the cocoon of privacy. While I wouldn't want to live it, I find the rigid social order of the nineteenth century England comforting. Here in twentieth century Yemen, it was echoed by a different sort of social rigidity, where women at home see only the men in their immediate families." 
On vuosi 1997. Elizabeth Darcy on saapunut Jemenin pääkaupunkiin Sanaahan (mitenkähän Sanaa oikein taivutetaan?) yhdysvaltalaisen lehden,  työnantajansa, toimeksiannosta. Hän kirjoittaa taustoittavaa artikkelia Jemenin arkkitehtuurista ja samalla uutisoi mistä tahansa amerikkalaisia lukijoita kiinnostavasta. Tämä on toimittaja Darcyn julkinen työtehtävä, mutta Elizabethilla on toinen, hänelle itselleen paljon tärkeämpi tehtävä: hänen ystävänsä Halima oli lähettänyt hänelle lyhytsanaisen viestin, jossa pyysi Elizabethilta apua: "Come. Please."

Sen enempää ei Elizabeth Darcy tiedä, kun hän varaa liput ensimmäiseen mahdolliseen koneeseen ja lentää Sanaahan. Hän vain tietää, että hänen on riennettävä auttamaan ystävää, joka pelasti hänen henkensä, kun hän edellisellä kerralla Sanaassa joutui pulaan. Se tapahtui kolme vuotta aikaisemmin, kun Elizabethin lehti oli lähettänyt hänet raportoimaan Jemenin sisällissodasta etelän ja pohjoisen välillä. Maa on muuttunut sen jälkeen, matkustamista Jemeniin pidetään vaarallisena kidnappausuhan takia. Siitä huolimatta Elizabeth ei voi muuta kuin lähteä auttamaan Halimaa, sillä tämä ei olisi ottanut yhteyttä häneen, jos joku muu lähempänä olisi voinut tehdä jotain.

Perillä Elizabeth Darcy asettuu hotelliin ja alkaa kerätä materiaalia tausta-artikkeliaan varten. Vanhassa kaupungissa liikkuessaan hän yrittää keksiä, miten saisi yhteyden Halimaan. Tämän perustama naistenjärjestö Friends of Yemen on suljettu eikä toimittaja tiedä, missä Haliman perhe asuu, eikä taitaisi olla kovin turvallistakaan heille, jos ulkomaalaisen toimittajan nähtäisiin menevän taloon. Kun Elizabeth viimein saa yhteyden Halimaan - tai Halima häneen - käy ilmi,  että Haliman nuori veli on kadonnut tai pikemminkin liittynyt ääriryhmittymään ja oleskelee sen harjoitusleirillä maan pohjoisosissa. Perhettä tarkkaillaan pojan vaarallisten yhteyksien vuoksi eikä suku voi ottaa häneen yhteyttä. Halima pyytää Elizabethia matkustamaan Sa'dan kaupunkiin, etsimään Alin käsiinsä ja toimittamaan tälle sana, että tämän nuori morsian on sairaana.

Elizabeth Darcy tekee kuten hänen ystävänsä pyytää, oli se sitten vaarallista tai ei. Jo pääkaupungissa toimittaja kohtasi haasteita, mutta matka pohjoiseen on täynnä vaaroja ja seikkailuja. Tarinaan kietoutuu ääriuskonnollisia aineksia, jotka on koulutettu äärimmäisiin tekoihin uskottomia vastaan. On epäilyksiä, vakoilua ja vastavakoilua, kidnappaus, jotain mainitakseni. Elizabeth pukeutuu useammin kuin kerran paikallisten naisten täyspeittävään burkaan, jonka suojissa hän tarpeen tullen pystyy liikkumaan tunnistamattomana.

Peggy Hansonin romaanissa murhataan useita ulkomaalaisia, joihin Elizabeth on ehtinyt tutustua, ja hän yrittää päästä selville, kuka rikosten takana on. Silti kirja ei oikein pääse kehittymään rikosarvoitukseksi, vaikka sellaista odotin. Henkilöitä on paljon, niin jemeniläisiä kuin maassa asuvia tai siellä usein käyviä ulkomaalaisia, eikä Elizabeth tiedä useimmista, ovatko he hyviä vai pahoja ja millaisilla asioilla he todella liikkuvat Jemenissä. Dramaattisten vaiheiden jälkeen ja ennen kirjan päättymistä näihin kysymyksiin saadaan vastauksia.

Rikosten tutkimus ei ole teoksen keskiössä, mutta lopun tapahtumat ovat kieltämättä jännittävät. Kirjan hienoin anti on sen tarjoama kurkistus Jemeniin, maahan ja sen ihmisiin ja heidän tapakulttuuriinsa. Kirjailija on esipuheen mukaan asunut Jemenissä kolme vuotta 70-luvulla ja senkin jälkeen vieraillut siellä monta kertaa. Hän vie Elizabethin Jemenin naisten seuraan istumaan lattiatyynyillä ja juomaan teetä ja tämän silmin katsoo myös naisten asemaa perinteisessä miesten hallitsemassa maassa.

Kirja on toinen osa Peggy Hansonin kirjoittamaa Elizabeth Darcy -sarjaa. Aikaisempi teos on nimeltään Deadline Istanbul, mutta luulen, että yksi kirja oli minulle riittävästi Elizabeth-toimittajan seuraa. Olen tyytyväinen saatuani lukea Jemeniin sijoittuvan ja sitä kuvaavan romaanin, mutta Istanbulista etsin muuta luettavaa.

          Peggy Hanson: Deadline Yemen, 307 s. (e-kirja)
         Kustantaja: Wildside Press LLC 2013

         Kansi: Anne Welles Auer (kirjailijan tytär)

E-KIRJA on oma ostos.

Helmet-haasteessa kirja sopii kohtiin 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä, 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa, ja 23. Kirjan nimessä on jokin maa.

Maailman ympäri 80 päivässä -haasteessa on tultu Suezista Jemeniin. Deadline Yemen sijoittuu pääasiassa maan pääkaupunkiin (Sanaa), mutta koska Aden mainitaan useamman kerran ja jokin kappale kertoo siellä tapahtuneista asioista, kirja sopii haasteeseen, jossa Jules Vernen sankari Phileas Fogg käy Suezin jälkeen leimauttamassa passinsa seuraavan kerran Adenissa.

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

L. M. Montgomery: Anne of the Island


Harmaina ja sateisina marraskuun päivinä on mukava uppoutua hyvän mielen kirjaan. Tällä kertaa sellaiseksi osuu L. M. Montgomeryn Anna-sarjan kolmas osa Anne of the Island, joka on suomennettu nimellä Annan unelmavuodet. Kirjasta jää aurinkoinen olo, vaikka Anne, kuten Montgomery hänen nimensä kirjoitti, elää siinä ystävineen neljä vuodenkiertoa pohjoisen säitten vaihtelussa, sateessa ja myrskyssä, lumisateessa ja pakkasessa, kesän leppeässä valossa ja lämmössä.

Anne on jo 18-vuotias, ja kaksi vuotta opettajana rakkaassa Avonlean kylässä ovat ohi. Hän jättää hyvästit rakkaille ihmisille ja paikoille ja matkustaa Prinssi Edwardin saarelta Nova Scotiaan. Edessä on neljä vuotta kirjallisuuden opintoja korkeakoulussa, ja vaikka sydänystävä Diana jää Avonleaan valmistelemaan häitään, ihan yksin ei Annen tarvitse uuteen vaiheeseen lähteä, sillä vanhat koulutoverit Gilbert Blythe ja Charlie Sloane tulevat yhtä matkaa samaan opinahoon. Perillä odottaa Priscilla, jo opettajakurssilta tuttu, ja kaikki he, joihin Anne opiskeluaikanaan tulee tutustumaan.

Anne of the Island -teos on kirjoitettu samalla kauniilla kielellä kuin sarjan aikaisemmatkin osat ja on mielestäni vielä romanttisempi kuin kaksi edellistä kirjaa. Siinä on runsaasti lumoavia, runollisia luontokuvauksia ja paljon seuranpitoa ja ystävyyttä talossa, jonka Anne vuokraa kolmen muun opiskelevan tytön kanssa. Annea kositaan ensimmäisen kerran, ja voi, millainen kosinta se on! Anne on kuvitellut ensimmäisen kosintansa olevan ylen kaunis, suloinen ja romanttinen ia vastaavansa "kyllä" unelmiensa prinssille. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Eikä pari seuraavaakaan kohdalle osuvaa kosintaa ole juuri sen parempia haaveilevalle neidolle. Anne kohtaa kyllä korkeakoulussa miehen, joka tuntuu kaikin puolin sltä oikealta, mutta onko sittenkään... Lukija ei yllläty, kun kirjan lopussa Annea kositaan vielä kerran ja niin romanttisesti kuin hän vain toivoa voi. Romantiikkaa ja ihania tunteita siis riittää, mutta sen ohessa uusia ja vanhoja ystäviä sekä ahkeraa opiskelua tutkintoa varten.

L. M. Montgomery kirjoittaa Anna-sarjan kirjoihin myös elämän varjopuolta kuten orpotytön elämäntarinaan sopii. Anne liikuttuu, kun pääsee näkemään sen talon, jossa hänen vanhempansa asuivat, kun hän syntyi, ja saa jopa nipun kirjeitä, jotka hänen äitinsä ja isänsä kirjoittivat toisilleen seurusteluaikana. Avonleassa taas Ruby Gillis, yksi vanhoista kouluaikaisista ystävistä, niin elämänhaluinen, sairastuu tuberkuloosiin ja menehtyy.

Annen kirjoittaminen alkaa kehittyä sarjan tässä osassa kohti julkaisevaa kirjailijuutta. Pettymys on suuri, kun arvostettu lehti palauttaa Annen sille lähettämän kertomuksen. Asia ei muutu paremmaksi sillä, että sama tarina voittaa leivinjauhetehtaan kirjoituskilpailun, johon Anne ei edes tiedä osallistuneensa! Lehden aikaisemmin hylkäämä kertomuksen käsikirjoitus oli jäänyt Dianalle, joka huomasi kilpailuilmoituksen leivinjauhemainoksessa, ja niinpä hän kirjoitti Annen tarinaan yhden pienen leipomiskohtauksen, jossa käytettiin juuri kyseistä leivinjauhetta. Anne on vimmoissaan, mutta Dianan pyytämättä antamalla avulla on kuitenkin hyviä seurauksia, sillä toinen lehti alkaa nyt pyytää Annelta kirjoituksia ja jopa maksaa niistä.

Anne suorittaa tutkintonsa Nova Scotiassa ja palaa Avonleaan kesäksi. Sarja jatkuu Annen uusilla vaiheilla, sillä Montgomery kirjoitti kaikkiaan seitsemän Anne-kirjaa, vaikka hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli kirjoittaa vain ensimmäinen osa itsenäiseksi teokseksi. Kustantajan ehdotuksesta hän jatkoi Annen vaiheista kirjoittamista siihen asti, kun tämä oli keski-ikäinen perheenäiti. Eli jatkoa seuraa täällä blogissakin, jossain vaiheessa.


Anna-sarja:
  1. Anne of Green Gables (suomeksi Annan nuoruusvuodet, Annan ikä 11-16 v)
  2. Anne of Avonlea (suomeksi Anna ystävämme, 
Anna 16-18 v)
  3. Anne of the Island (suomeksi Annan unelmavuodet, Anna 18-22 v)

         L. M. Montgomery: Anne of the Island, 292 s. (paperback)
        Kustantaja: Puffin Books (Penguin Group) 1981 (ensijulkaisu 1915)

        Kansikuva tv-sarjasta "Anne of Green Gables - The Sequel"

KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA blogeissa Annan unelmavuosista: Kirjojen kamari, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, sheferijm

Helmet-haasteessa kirja sopii vaikka kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot ja 19. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja (Anna-sarja). 
Myös: Montgomery-haaste ja Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Korealaisia novelleja netistä

Olen jo aiemmin hehkuttanut, että viime vuonna innostuin laajentamaan maantieteellistä lukualuettani Kuukauden kieli 2018 -haasteen myötä eli luin kirjallisuutta, joka on alun perin kirjoitettu jollain haasteen 12 kielestä. Nyt jatkan Kuukauden kieliä 2019, joista ensimmäisenä on vuorossa korea, sitten norja, islanti... Vaikuttaa siltä, ettei lukemisen etsiminen ole tällä kertaa kovin hankalaa. Toista oli viime vuonna, kun lukupaletista löytyi esimerkiksi vietnamin kieli.

Haasteen aloittaja, Aukeamia-blogin la plume, luki viime vuonna internetistä löytyviä novelleja. Taidan matkia häntä tänä vuonna ja etsiä yksittäisiä novelleja ainakin joistain tämän vuoden kielistä. Tällä kertaa selailin Words Without Borders -verkkolehden tarjontaa ja valitsin luettavaksi pari koreaksi kirjoitettua ja englanniksi käännettyä novellia. Käytän kirjailijoiden nimistä suomalaista muotoa, jossa etunimi on ensin, vaikka sivustolla sukunimi onkin edellä. Suomalaiset kustantajat näkyvät nimeävän korealaiset kirjailijat teostensa kansissa suomalaiseen tapaan. 


Perinteinen talo talvella, Andong, Etelä-Korea
(Wikimedia CC-BY-3.0)
 

Eteläkorealainen kirjailija Mun-yol Yi (s. 1948) kertoo novellissaan "Winter That Year". nuoresta miehestä, joka keskeyttää opiskelunsa yliopistossa paetakseen opiskelujen aiheuttamaa väsymystä ja tyhjyyttä. Apaattisena hän päätyy vuoristoon kahdeksi talvikuukaudeksi ja työskentelee majatalossa eräässä maaseutukaupungissa. Ruumiillinen työ herättää vähitellen vanhan eloisuuden ja karkoittaa välinpitämättömyyden, kun kättensä töitä katsellessa hän tuntee itsensä uudistuneeksi. 

Talven tultua majatalo sulkee ovensa muilta asiakkailta pariksi viikoksi, kun huoneet varataan pienelle, etuoikeutetulle virkamiesten ryhmälle. Näitten tarkastajien tehtävä on arvioida seudun pääasiallisen viljelytuotteen, tupakan lehtien, laatu. Arvionsa he tekevät omilla silmillään, ja koska sellaisessa mittauksessa saattaa tarkastajan mielentila nostaa laatua ihan tarkoituksetta yhden kymmenyksen ylöspäin tai vastaavasti laskea kymmenyksen alaspäin, on syytä pitää tarkastajat tyytyväisinä niin ruokapöydän ääressä kuin yöllä vuoteissaan.

Yi kuvaa majatalon tapahtumia tarkkailevana ulkopuolisena realistina ja samalla nuoren miehen tunteiden ja kasvun kautta. Apaattisuus vaihtuu ensin uuteen intoon ja sitten myötätuntoon majataloon tuotuja tyttöjä kohtaan. Kahden kuukauden kuluttua mies päättää jättää majatalon ja sen edustamat arvot ja moraalin.

Novelli saattaa olla omaelämäkerrallinen, sillä Mun-yol Yi jätti kirjallisuuden opintonsa Soulin yliopistossa kesken. Hänen sanotaan teoksissaan kirjoittavan poliittisen vallan väärinkäytöstä ja sen vaikutuksesta kansan  moraaliin. Tämä näkyy lukemassani novellissakin, joka kehittelee kehityskertomuksen ainekset taitavaksi kokonaisuudeksi.

          Mun-yol Yi: Winter That Year. Words Without Borders, 2014 April.
           Translated into English: Brother Anthony of Taizé


Jalu-joki Pohjois-Korean ja Kiinan rajalla
(Kuva: xue siyang. Wikimedia CC-BY-SA-3.10)

Toiseksi luettavaksi valitsin Pohjois-Koreassa syntyneen, mutta nykyisin Etelä-Koreassa asuvan kirjailijan, Ji-myung Leen, novellin "After the Gunshot". Voi tietysti kysyä, miksi luin Pohjois-Koreasta loikanneen kirjoittajan proosaa. Words Without Borders julkaisi vuonna 2003 numeron, johon he kokosivat lyhytproosaa ja runoja Pohjois-Koreassa asuvilta kirjailijoilta. He huomasivat, että maan kirjailijat voivat julkaista vain poliittisesti hyväksyttyjä tekstejä. Verkkolehti päätti kymmenen vuotta myöhemmin julkaista uuden numeron, jonka kirjoittajat ovat paenneet kotimaastaan Pohjois-Koreasta ja voivat kirjoittaa asioista, niin kuin ne ovat, eikä niin kuin niiden sanotaan olevan. Kumpikin verkkolehdistä on edelleen luettavissa internetissä.

Ji-myung Leestä en löydä muuta tietoa kuin että hän asuu nyt Etelä-Koreassa. Hänen novellinsa on melkoisen jännittävä ja yllätyksellinenkin. Sen alussa nuori mies seisoo peloissaan joen rannalla, takaa kuuluu laukaus, ja hän syöksyy tummaan veteen. Oma ennakkoluuloinen ajatukseni on, että novelli kuvaa Pohjois-Koreasta pakenevaa. Olen kuitenkin väärässä, kirjailija yllättää eikä kaikki ole sitä, miltä näyttää.

Pidin Leen novellista, sen dialogista, siitä miten hän rakentaa tunnelman ja päästää sisään henkilöiden tunteisiin, pelkoon, jännitykseen, piinaavaan odotukseen, läheisyyteen. Novellin lyhyt fokusointi tiettyyn tilanteeseen saa minut toivomaan, että tietäisin, mitä kahdelle päähenkilölle tapahtuu tilanteen jälkeen. Huomaan ajattelevani, että lukisin mielelläni muutakin Leen kirjoittamaa.

          Ji-myung Lee: After the Gunshot. Words Without Borders, 2013 May.
            Translated into English: Shirley Lee


maanantai 9. toukokuuta 2016

L. M. Montgomery: Anne of Avonlea

Näinä keväisinä päivinä, kun valkovuokot tähdittävät metsiä ja koivut ovat pukeutuneet hennon vihreään, on helppo uppoutua hetkeksi seuraamaan Vihervaaran Annan elämää kuvitteellisessa Avonleassa Kanadaan kuuluvalla Prinssi Edwardin saarella. Luin L. M. Montgomeryn Anna-sarjan toisen kirjan Anne of Avonlea englanniksi, joten käytän hänestä tässäkin nimeä Anne.


Sarjan ensimmäisen osan, Anne of Green Gables, päättyessä Anne on 16-vuotias ja juuri valmistunut opettajaksi vuoden koulutuksesta. Hän saa opettajan paikan Avonleasta ja jää asumaan Marillan kanssa rakastamalleen Green Gablesin tilalle.

Anne of Avonlea jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Annea jännittää koulun alkaminen, sillä uusia alkavia sekä vuoden aikana muualta muuttaneita oppilaita lukuun ottamatta hänen oppilaansa ovat käyneet koulua samaan aikaan hänen kanssaan. Annella on korkeat ihanteet työssään, hän uskoo rakkauden ja lempeyden toimivan kaikissa tilanteissa ja kaikkien kohdalla. Monet yrittävät turhaan vakuuttaa hänelle, että ruumiillinen kuritus on ainoa keino tottelemattomuuden ja muun kurittomuuden kitkemiseksi ihmistaimista. 

Ennen pitkää Annella on huono päivä ja vastoin ihanteitaan hän suuttuu sille ainoalle oppilaalleen, joka ei vielä ole täysin hänen lumoissaan. Kiivastumisella ja kepin käytöllä on kuitenkin yllättävät seuraukset. Anne aloittaakin toisen opettajavuotensa kokeneempana ja vähemmän ihanteellisena, mutta kaikkien oppilaidensa rakastamana. Anne ei edelleenkään puolusta ruumiillista kuritusta, mutta monen muun suhtautuminen oli kyllä ajalleen tavanomaisempaa. 

Koulutyön lisäksi Annen elämässä on paljon ihmisiä. Kotona on Marilla, joka päättää ottaa orvoksi jääneet 6-vuotiaat kaksoset asumaan luokseen. Anne ja hänen ystävänsä perustavat yhdistyksen, jossa he toimivat erilaisten Avonlean fyysisen ympäristön parannushankkeiden hyväksi. Lisäksi Anne tutustuu kahden uuden ja varsin romanttisen naishenkilön tarinoihin ja heidän ihaniin puutarhoihinsa. Toinen naisista kuoli jo kauan sitten, mutta hänen puutarhansa kukkii autiona yhä vain. Toisen naisen taloon Anne ja hänen ystävänsä Diana eksyvät sattumalta, ja jo keski-ikäisessä Miss Lavendarissa Anne löytää sukulaissielun. Anne ymmärtää pian, että hänen herkkä ja tunteellinen pikkuoppilaansa on naisen nuoruuden rakastetun poika, joka on menettänyt oman äitinsä ja tullut asumaan isoäitinsä luo Avonleaan. Joskus elämässä saa toisen mahdollisuuden menetetyn tilalle. Näin käy myös Green Gablesin naapuriin muuttaneelle äkeän suorasukaiselle herra Harrisonille, jonka kaikki uskovat olevan vanhapoika, kunnes tapahtuu jotain odottamatonta.

Annen kaksi vuotta opettajana on ohi, ja hän on lähdössä seuraavana syksynä collegeen jatkamaan opintojaan. Annen ystävä Gilbert Blythe pääsee opiskelemaan lääketiedettä samaan kaupunkiin.

Anne of Avonlea on yhtä viehättävä tyttökirja kuin sarjan edellinen osakin. Sen sankaritar heittäytyy elämään päistikkaa, ja usein siitä on seurauksena tyttömäisiä ja (lukijasta) hupaisia kommelluksia. Kirja on kovin ihanteellinen, minua miellytti siinä erityisesti sekä luonnon- että ihmiskuvaus. Anne löytää ihmisistä aina jotain hyvää, niistäkin, joista hän saa ensin epämiellyttävän vaikutelman. L.M. Montgomery taisi myös romanttisen kirjoittamisen lajin. Tässä osassa oli useita kauniisti kirjoitettuja ja koskettavia kohtauksia, ja pitipä kerran kaivaa nenäliinakin esille.

Anna-sarja:
1. Anne of Green Gables (suomeksi nimellä Annan nuoruusvuodet)
2. Anne of Avonlea (suomeksi nimellä Anna ystävämme)


KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA siitä ovat kirjoittaneet mm. Jokken kirjanurkka, Kirjaneidon tornihuone, Lukemisen ilo,  Sivutiellä

L. M. Montgomery: Anne of Avonlea, 240 s. (paperback)
Kustantaja: Puffin Books (Penguin Group) 1979 (ilmestyi ensimmäisen kerran 1909)
Kansikuva tv-sarjasta "Anne of Green Gables - The Sequel"

torstai 21. huhtikuuta 2016

Jane Eyre sarjakuvassa


Tänään tulee kuluneeksi 200 vuotta Charlotte Brontën syntymästä. Juhlavuoden kunniaksi luen hänen ihanan Kotiopettajattaren romaaninsa kahtena eri versiona ja saatanpa katsoa sen elokuvanakin. Kirjoista kevyempi on englanninkielinen Jane Eyre, joka julkaistiin Classics Illustrated -sarjakuvakirjasarjassa. Sarjassa ilmestyi kaikkiaan 169 klassikkoa.

Sarjakuvakirja Jane Eyre kertoo orpotytön tarinan. Koska sarja on tarkoitettu eritoten nuoremmille lukijoille, siitä on jätetty kaikki järkyttävimmät ja ankeimmat juonenkäänteet pois. Onkin aluksi outoa siirtää katseensa ruudusta toiseen ja huomata, että juoni kyllä etenee, mutta koko hengästyttävä, sanoiksi puettu tunnemaailma, joka on kirjasta niin tuttu, putoaa ruutujen väliseen tyhjään rakoon. Näin on toki oltava, kun satoja sivuja tekstiä puristetaan 45 sivuun sarjakuvaruutuja.



Minulle sarjakuvaklassikkojen kuvamaailma tuntuu hieman vieraalta - mielikuvissani romaanin maailma on toisenlainen ja Jane Eyre toisennäköinen. Näen kuitenkin sarjakuvallisen kerronnan ansiot. Ne kertovat klassikkoteoksen juonen ja tapahtumat pääpiirteissään. Jos ne tuovat klassikot sellaisten ulottuville, jotka eivät syystä tai toisesta koskaan lukisi pitempiä kirjoja, ja jos ne saavat jonkun tarttumaan varsinaiseen kirjaan, kuten sarjakuvalehti loppusivuillaan kehottaa, ne ovat täyttäneet paikkansa hyvin.

Minulle sarjakuva-Jane Eyre oli mielenkiintoinen kokeilu. Jatkan juhlavuotta perinteisellä Kotiopettajattaren romaanilla.



SARJAKUVAN sain Sheferijm-blogin arvontavoittona ajat sitten. Kiitos, Aino!

Osallistun Ainon järjestämään Kaksisataa sanaa Charlotte Brontësta -haasteeseen.

Jane Eyre. Illustrated Classics Issue #12.
Published by Classic Comic Store Ltd

perjantai 25. joulukuuta 2015

Charles Dickens: A Christmas Carol


Hyvän joulun toivotus joulupäivän illasta! Tänä jouluna luin vihdoin Charles Dickensin jouluisen tarinan Christmas Carol ("Joululaulu"). Se on kertomus saidan lontoolaismiehen, Ebenezer Scroogen, jouluyöstä, joka muuttaa hänen elämänsä. 

Kaikki alkaa jouluaattona. Ebenezer Scrooge on yhtä saita, epämiellyttävä, yksinäinen ja ahne kuin vuoden muinakin päivinä. Ei puhettakaan, että hän viettäisi joulua. Pikemminkin Scrooge on harmistunut joutuessaan antamaan palkolliselleen joulupäivän vapaata. Turhaan tulee hänen veljenpoikansa kutsumaan hänet joulupäivälliselle, turhaan kuvaa joulun henkeä:
"... a kind, forgiving, charitable, pleasant time; the only time I know of, in the long calendar of the year, when men and women seem by one consent to open their shut-up hearts freely, ..."
Kaikki muuttuu jouluyönä. Ensin Scrooge näkee seitsemän vuotta aikaisemmin kuolleen liikekumppaninsa haamun ja sitten tämän lupaamat kolme joulun henkeä, yhden kerrallaan. Ensin tulee menneitten joulujen henki, sitten saapuu parhaillaan vietettävän juhlan henki ja viimeksi ilmestyy tulevien joulujen henki. Kun on nähnyt tulevaisuuteen, voiko oman kohtalonsa muuttaa tekemällä toisenlaisia valintoja?

Dickensin A Christmas Carol on koskettava joulutarina, joka näyttää, mikä joulussa on tärkeintä, hyvä tahto, rakkaus ja välittäminen sekä omastaan antaminen heille, joilla on vain vähän tai ei mitään. Dickens on mestari kuvaamaan niin köyhälistön kurjuutta kuin saiturin luonnettakin ja ennen kaikkea koskettamaan sydäntä..

A Christmas Carol ilmestyi ensimmäisen kerran 1843. Suomeksi sen käänsi Waldemar Churberg vuonna 1878 nimellä Joulun-aatto. Se on ladattavissa vapaasti Project Gutenbergin sivustolta. Sen jälkeen kirja on ilmestynyt useina eri suomennoksina ja useilla nimillä, mm. Joululaulu ja Saiturin joulu.


     Charles Dickens: A Christmas Carol. E-kirja.
     Kustantaja: Project Gutenberg, 

             digitoitu kirjasta The Baker & Taylor Company 1905

KIRJAN latasin Project Gutenbergista, josta se löytyy useampana versiona. Lukemani on kuvitettu, ja se julkaistiin New Yorkissa 1905. Se on ladattavissa täältä.

MUUALLA: Amman lukuhetkessä kuunneltiin tänä vuonna Saiturin joulu äänikirjana, aikaisemmin kirja on luettu mm. blogeissa Kirjakaapin kummitus, Kirjojen kamari, ja Matkalla Mikä-Mikä-Maahan.

HAASTE: Ullan alkama Talven lukuhaaste saa tästä ensimmäinen suoritukseni (joulu).

Piirroskuva (yllä) on vuonna 1843 ilmestyneen Christmas Carol -kirjan ensipainoksen kuvitusta. Piirtäjä John Leech. Kuvateksti: "Mr. Fezziwig's Ball". (Kopioitu Wikimedia-sivustolta.)

keskiviikko 27. elokuuta 2014

L. M. Montgomery: Anne of Green Gables

Iki-ihana Anna-kirja oli sopivaa kesälomalukemista silloin, kun kaipasin hyvän mielen viihdykettä. Annan tarina sykähdytti ja kieli ihastutti, vaikka olin lukenut kirjan aikaisemmin pariinkin kertaan, suomeksi joskus teini-iässä ja englanniksi opiskeluaikana. Nyt sain virikkeen uusintakierrokselle Annalta Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogista. Taannoin heitin hänelle (ja muutamalle muulle) haasteen, jossa viimeisenä kysymyksenä pyysin lukusuositusta. Anna suositteli lempikirjaansa eli Anna-sarjan alkavaa Annan nuoruusvuodet ja mieluiten englanniksi. Hän lupasi, että siitä tulee hyvä mieli - ja niin siitä todella tulikin! Kiitos, Anna, suosituksesta. Koska luin kirjan englanniksi, käytän tässä kirjoituksessa kirjan päähenkilöstä nimeä Anne.


Anne of Green Gables on kertomus orvosta Anne-tytöstä, joka 11-vuotiaana tulee Avonlean maaseutukylään Prinssi Edwardin saarella Kanadan itärannikolla. Hän päätyy jo melko iäkkäiden sisarusten, Marilla ja Matthew Cuthbertin, kotiin silkasta erehdyksestä: nämä olivat tilanneet orpokodista pojan, joka aikanaan auttaisi maatalon töissä, mutta heidän kotiinsa tuleekin suurisilmäinen, laiha ja punatukkainen Anne. 

Anne saa riemukseen jäädä Cuthbertien kotiin ja pian voittaa ystävikseen niin ikäisiään lapsia kuin kylän aikuisia. Anne on erittäin puhelias ja käyttää mielellään suuria eli pitkiä ja monitavuisia sanoja. Hän on utelias ja tiedon- sekä kokeilunhaluinen ja joutuu uskomattomiin kommelluksiin ja tilanteisiin. Mielikuvitus ja unelmat saavat käsillä olevat tehtävät täysin unohtumaan.


"'Anne Shirley, what have you done to your hair? Why, it's green!'  
Green it might be called, if it were any earthly colour - a queer, dull, bronzy green, with streaks here and there of the original red to heighten the ghastly effect. Never in all her life had Marilla seen anything so grotesque as Anne's hair at that moment. 
'Yes, it's green,' moaned Anne, 'I thought nothing would be as bad as red hair. But now I know it's ten times worse to have green hair. Oh, Marilla, you little know how utterly wretched I am.'" (s. 179)
Anne of Green Gables -kirjassa Anna kasvaa 11-vuotiaasta lapsesta, jonka suurin suru on punainen tukka ja kesakot, viehättäväksi nuoreksi tytöksi, joka valmistuu vuoden kurssilta opettajaksi. Hän valloittaa lukijansa mielikuvituksellaan, hyvällä sydämellään ja taidollaan pukea ajatuksensa ja tunteensa sanoiksi. Olen viime aikoina lukenut luvattoman vähän englanninkielisiä kirjoja, ja ehkä siksikin nautin kovasti Montgomeryn kielestä ja luonnonkuvauksista. 
"Anne was sitting at her open window, for the time forgetful of the woes of examinations and the cares of the world, as she drank in the beauty of the summer dusk, sweet-scented with flower-breaths from the garden below and sibilant and rustling from the stir of poplars." (s. 217)
Annen koulukaverit oli kuvattu jokainen omaksi persoonakseen, eikä ole vaikea kuvitella, että jokaisesta koululuokasta löytyy juuri näitä perustyyppejä. Anne on kaikkien ystävä lukuun ottamatta Gilbertiä, jonka kiusaaminen Annen tukan väristä täyttää tytön sydämen kauan kestävällä vihalla.

KIRJA löytyi kirjaston nuortennurkkauksesta. Siitä ovat tänä ja viime vuonna kirjoittaneet mm. blogistit näissä blogeissa
Mustetta paperilla 
Lukisinkohan 
Jokken kirjanurkka 
Matkalla Mikä-Mikä.Maahan 
Pihin naisen elämää

L. M. Montgomery: Anne of Green Gables, 253 s. (paperback)
Kustantaja: Puffin Books (Penguin Group) 1977 (ilmestyi ensimmäisen kerran 1908)
Kansikuva tv-sarjasta "Anne of Green Gables", pääosassa Megan Follows.