Tämän vuoden viimeiseksi kirjaksi sattui mielenkiintoinen opus, azerbaidžanilaisen kirjailijan Akram Ailislin pienoisromaani Kiviset unet, jonka hän kirjoitti venäjäksi ja joka ilmestyi ensimmäisen kerran venäläisessä kirjallisuuslehdessä. Sen tapahtumien aika on 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa, neuvostovalta horjuu ja perestroika myllertää Neuvostoliittoa. Pääasiallisena tapahtumien paikkana on Azerbaidžanin pääkaupunki Baku ja unihoureissa Ailis-kylä Nahitševanissa.
Kirjan päähahmo on tunnettu näyttelijä Sadai Sadygly, muslimi azeri, joka pahoinpidellään huonoon kuntoon eräällä aukiolla Bakussa. Sadyglyn ystävä kertoo tätä hoitavalle lääkärille, että pahoinpitelijät ovat jerazeita, Jerevanista Armeniasta paenneita azereita, ja pahoinpitelyn syy on se, että Sadygly oli rientänyt auttamaan naapurissaan asuvaa vanhusta, armenialaista.
Sairaalassa unihoureissaan Sadai Sadygly kulkee synnyinkylässään Ailisissa, muistelee sen armenialaisen kirkon raunioille johtavia portaita ja kirkon pihan kukkaloistoa, jota yksi harvoista kylään jääneistä armenialaisista hoitaa ja kastelee. Sadygly muistaa kylän aiempaa armenialaisväestöä hyvällä, ajattelee heitä työteliäinä ja siisteinä naapureina. Ja mieleen nousee vanhojen kertomat siitä, miten turkkilaiset surmasivat heitä ja miten he pakenivat vainoa kylästään.
Nyt sama on toistumassa Bakussa. Koko Kaukasuksen alueella islaminuskoiset azerit ja kristityt armenialaiset ovat asuneet yhdessä vuosisatoja. Perestroika on herättänyt kansanryhmien väliset jännitteet. Ensin armenialaiset vaativat Vuoristo-Karabahia itselleen ja karkoittivat sieltä sukupolvien ajan asuneet azerit. Sitten Sumgaitissa, ei kovin kaukana Bakusta, kansallismieliset azerit hyökkäsivät armenialaisten koteihin ja ajoivat heitä väkivalloin kaupungista. Useita kuoli. Kiviset unet päättyy tammikuulle 1990, kun azerit sytyttävät tulipalon armenialaisessa kirkossa Bakun keskustassa ja järjestävät armenialaisten pogromin, jonka neuvostoarmeija kukistaa verisesti.
Azereitten ja armenialaisten väliset konfliktit ovat kirjassa yksi asia, toinen on pitkissä Sadai Sadyglyn monologeissa esiin tuleva kriittisyys hallinnon ja sen virkamiesten korruptuneisuutta ja politiikkaa kohtaan. Siksi ei ole oikeastaan ihme, että Kivisiä unia ei ole koskaan julkaistu Azerbaidžanissa, vaikka se on siellä aiheuttanut runsaasti kohua. Kirjan julkaisemisen jälkeen Akram Ailisli (s. 1837) menetti Azerbaidžanin kansalliskirjailijan arvon ja presidentin myöntämän eläkkeen.
Kirjaan sisälle pääsemistä auttanee, jos tietää jotain Azerbaidžanin historiasta, sillä sitä ei kirjassa avata kovin selkeästi, vaikka siihen tavan takaa viitataan. Näin on tietysti luontevaa, sillä tapahtumat tunnettiin hyvin Neuvostoliitossa/Venäjällä. Vuoristo-Karabahin tilanne kärjistyi aseellisiin yhteenottoihin Neuvostoliiton hajottua, ja vaikka aselepo Azerbaidžanin ja Armenian välillä solmittiin 1994, rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu. Suomen uutisissa ei oikeastaan mitenkään näy se, että siellä rajalla edelleenkin partioivat sotilaat ja että aselevosta huolimatta aseellisissa yhteenotoissa kuolee jatkuvasti yksittäisiä sotilaita. Pitkä, muualla maailmassa vaiettu sota, joka jatkuu ja jatkuu.
Akram Ailisli on ollut ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.
 |
| Mattokauppaa Bakun vanhassa kaupungissa |
Akram Ailisli: Kiviset unet, 150 s.
Kustantaja: into 2015
Alkuperäinen: Акрам АЙЛИСЛИ: Каменные сны. Дружба Народов 2012, 12
(Kirjana venäjäksi 2013.)
Suomentanut: Liisa Viitanen ; Kansi: Elina Salonen
KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA: Kiiltomato/Eeva Salonius, Mari A:n kirjablogi, mtv uutiset/Janne Hopsu
HAASTE: Kuukauden kieli -haasteessa joulukuun kieli on venäjä.
