Vähän erilainen kirjapolkkaus tällä kertaa, sillä aiheena on keittokirja. Innostuin tilaamaan netistä Multikustannus Oy:n keittokirjan Härkäpapua sarvista. Kimmoke tuli, kun kirjoitin Kvaak.fi -sivustolle juttua Animalian Halpaa makkaraa -sarjakuvakirjasta. Härkäpapukirjasta löytyy Vegaaniliiton sivuilta hyvä pdf-esittely sisältäen valikoituja esimerkkireseptejä.Valaisen tässä hieman omia ruokatottumuksiani. Olen kohtuullisen innokas kotikokki, ja syön itse kaikkea mahdollista - lihaa, kalaa, sieniä, mitä vaan. Seuraan aika ajoin ruokablogeja, ja reseptejä googlettaessa osuu usein loistaville reseptisivuille. Eräs kivoimmista on Ruokaohjeita ja herkkuja à la Marie, josta suosittelen erityisesti suolaisia piirakoita. Eivät ole kevyimmästä päästä, mutta hyviä ovat! Yksi satunnainen loistolöytö oli Suu auki -blogin paistettu munakoiso, jota olen pari kertaa tarjonnut illanistujaisten alkupaloina. Törkeän hyvää, vaikken edes jaksanut tehdä tuota jugurttikastiketta, lisäsin sen sijaan joukkoon paahdettuja pinjansiemeniä. Klassinen Pastanjauhantaa-blogi tarjoaa monia loistoreseptejä, voin suositella esimerkiksi Päärynäistä possua ja sen seuraksi tulista hapankaalia, jonka muistelin olleen tuolla samassa blogissa, mutten löytänyt. No, sitä tehdään paistamalla öljyssä pieneksi pilkottua chiliä ja viipaloitua vihreää paprikaa, ja lisäämällä joukkoon rasia hyvää hapankaalia (yleisimmin myyty Rasilaisen hapankaali ei mielestäni ole kovin hyvää, kannattaa etsiä muita vaihtoehtoja). Jälkiruoaksi tätä itkettävän hyvää Baileys-kakkua, jota pääsin maistelemaan mökkireissulla kaverin tekemänä. Perinteisimmistä medioista Glorian ruoka ja viini -lehti on todella inspiroivaa luettavaa. Reseptikirjojeni parhaimmistoa ovat silti Kajaanin talouskoulun reseptivihkot, jotka ovat kulkeneet mukanani vuodesta 1996 asti.
No, takaisin kasvissyöntiin. Pohjustuksena voin lämpimästi suositella Kalorilaskuri-sivustoa:
Liityin itse laskuriin muutama kuukausi sitten tavoitteenani pudottaa pari kiloa. Samat kilot ovat kyllä tainneet tulla jo takaisinkin moneen kertaan, mutta tuohon sivustoon olen jäänyt koukkuun. Voitto kai sekin on, etten ole lihonut ainakaan lisää viime kuukausien aikana. ;) Ideana on syöttää syömänsä ruoat päiväkirjaan, samoin jos on harrastanut liikuntaa. Ohjelma laskee, paljonko minun kokoiseni ja ikäiseni nainen oletuksena kuluttaa ja milloin kulutan enemmän kuin syön (=eli on mahdollista laihtua), vielä tärkeämpänä pidän kuitenkin sitä, että näkee oman ruokavalionsa koostumuksen. Minkä verran saan ruoastani rasvaa, hiilihydraatteja ja proteiinia? Tuleeko näitä sopivassa suhteessa toisiinsa nähden? Paljonko liikun viikoittain? Syönkö kasviksia tarpeeksi - siis puoli kiloa päivässä? Tämän perusteella on ollut älyttömän helppo tarkkailla omaa ruokavaliotaan ja yrittää ohjata sitä järkevämpää suuntaan.
Tämä onkin ollut iso motiivi ryhtyä suosimaan kasvisruokia ruokavaliossani. Olen toki jo pitkään kokkaillut mielelläni erilaisia kasviskeittoja ja -patoja, mutta tuo laskuri näytti että todellakaan pelkällä lounasravintolan salaattipöydällä tai parilla leivänpäälliskurkulla ei saa sitä puolta kiloa täyteen. Kätevin ja paras tapa on kokkailla kotona ruokia, joissa kasvisten osuus on runsas. Silloin ruoka on myös helpompi pitää kevyenä, ovathan kasvikset vähäkalorisia luonnontuotteita. Ja syömällä riittävästi kasviksia on olokin parempi.
Härkäpapua sarvista -kirja taas kiinnosti erityisen paljon juuri siksi, että siinä korostetaan myös ruoan energiatehokkuutta. Lihakarjalle syötetään kasviksia, jotka ihminen voisi aivan hyvin syödä itsekin - lihan syönti kuluttaa siis paljon enemmän energiaa kuin kasvisten syönti. Mutta selvää on sekin, että Brasiliasta rahdattu appelsiini on paljon huonompi vaihtoehto energiatehokkuuden kannalta kuin omalla kasvimaalla kasvatettu porkkana. Samoin esimerkiksi suomalainen kasvihuonetuotanto kuluttaa talvisin järjettömät määrät energiaa. Härkäpapua sarvista -kirjan tekijäporukalla onkin resepteissään vahvasti maalaisjärkinen asenne: syödään luonnon kiertokulun ja satokauden mukaan, lähellä tuotettuja kasviksia.
Kirjassa on johdanto-osuus, jossa käsitellään juuri näitä ruoantuotannon eettisiä kysymyksiä. Itse reseptit on jaettu muutamaan pääluokkaan, esimerkiksi keittoihin, salaatteihin ja jälkiruokiin. Tarkoitus olisi kokeilla erilaisia reseptejä erityisesti niitä tilanteita varten, kun tulee töistä kotiin ja on kauhea nälkä ja pitäisi saada maha täyteen, mutta ei kannata mussuttaa mitään epäterveellistä ja lihottavaa, vaan mieluummin jotain mikä täyttää mutta on kevyttä. Ajattelin kokeilla ainakin piparjuurikermaa (raastettua piparjuurta, sokeria, sinappia, omenaviinietikkaa ja kaurakermaa) ja sen kanssa tatti-punajuurisalaattia (paistetaan raakoja punajuuriviipaleita ja pilkottuja tatteja öljyssä, maustetaan persiljalla). Kirja muistutti myös herneiden käytöstä. Kuivattuja herneitä halvemmaksi ei mikään ruoka enää juuri muutu, joten voisin kokeilla perinteisen hernekeiton tekemistä itse, sekä erilaisia hernemuhennoksia ja pateita, joita kirjassa esiteltiin. Kik-herneitä olen käyttänyt jo jonkin aikaa, jäin koukkuun Anni Sinnemäen Nyt-liitteessä esittelemään reseptiin: liotetut ja keitetyt kikherneet maustetaan oliiviöljytilkalla, sitruunamehulla, suolalla, murskatulla valkosipulilla ja mustapippurilla ja jätetään päiväksi tekeytämään jääkaappiin. Mutta toki ihan perinteinen suomalainen kotimaassa kasvatettu herne on varmasti eettisempi valinta kuin muualta rahdattu kik-herne.
Kirja vaikuttaa kokonaisuutena varsin inspiroivalta ja ohjeet ovat helposti muunneltavissa. Toivon, että tämän kirjan vaikutukset tulevat jossain määrin näkymään niin ostoskorissani, keittiössäni kuin sitten vyötärönkin seudulla aikanaan...
Tekstit
