Hugo Pratt: Corto Maltese Siperiassa

Hugo Prattin klassikkosarjakuva Corto Maltesen uudelleentoimitetut väripainokset saivat jatkoa. Toukokuussa ilmestyi uudessa asussa Corto Maltese Siperiassa. Kuten kirjojen keräilystä kirjoittaessani kerroin, Cortot ovat minulle paitsi lukuelämys, myös keräilykohde.

Vasemmalla vanha painos, oikealla uusi.

Niinpä väriversio oli pakko-ostos, vaikka mustavalkoinen vanha painos hyllystä jo löytyikin. Hugo Prattin (1927-1995) elämäntyötä hoitaa nykyisin Cong S.A. -yhtiö, jota pyörittävät Prattin leski ja jälkeläiset. Cong S.A. on toimittanut Cortoista uusia laitoksia - mikä on kirvoittanut välillä kirpeääkin palautetta Corto-entusiasteilta. Uudelleenjulkaisuissa kun on näkynyt mm. ruutukoon muokkauksia aika raa'allakin tavalla. Mutta kenties yhtiö on kuunnellut lukijapalautetta, sillä uusi Corto Maltese Siperiassa vaikuttaa himpun verran vähemmän muokatulta kuin vaikkapa Samarkandin Kultainen talo, jota taas oli muokattu vähemmän kuin vaikka Tangoa... Aiheesta voi lukea hieman enemmän vaikkapa Kvaak.fi -foorumille kirjoittamastani Samarkandin Kultaisen talon arviosta.

Corto Maltese Siperiassa on minulle erityinen albumi, sillä tämä on ensimmäinen lukemani Corto-seikkailu. Muistan lainanneeni tämän kirjastosta kai lukiolaisena, kenties jo yläastelaisena. Omaan hyllyyn albumin ostin jo 1990-luvun puolivälissä kajaanilaisesta divarista. Omistamani painos on vuodelta 1990, Fennican mukaan siis toinen painos, koska ensimmäinen painos on vuodelta 1984.

Haikailin romanttisen onnensoturin Siperia-seikkailun pariin viimeksi helmikuussa, kun luin Helen Rappaportin Jekaterinburgin. Sarjakuva kun sijoittuu Venäjän vallankumouksen jälkeiseen vuosiin. Muistan, että ensimmäisellä lukukerralla juoni tuntui monimutkaiselta enkä tainnut kauhean hyvin pysyä seikkailussa kärryillä. Sinänsä se ei ole ihme - henkilögalleria on laaja ja ainekset runsaat. On valkoisia vastavallankumouksellisia, kiinalaisia salaseuroja, amerikkalaisia sotilaita, tsaarin kullalla lastattu juna ja siperialaisia shamaaneja.

Muistelen myös luulleeni, että vauhdikkaat käänteet olivat Prattin mielikuvituksen tuotosta, mutta todellisuus taitaa olla tarua ihmeellisempää. Tosielämän henkilöjä ovat ainakin paroni Roman von Ungern-Sternberg ja atamaani Semjonov, toki Pratt on heitä kuvannut taiteilijan vapaudella. Amiraali Koltšakin kultajuna taas on vähintäänkin vahva legenda...

Koska alkuperäisellä mustavalkoisella albumilla on minulle vahvaa tunnearvoa, etenin lukemisessani niin, että luin mustavalkoista albumia mutta kaivoin aina vertailuhimon iskiessä värialbumin esiin. Suomentajana kummassakin albumissa on ollut pitkän linjan sarjakuvavaikuttaja Heikki Kaukoranta, eli hän on päässyt tarkastamaan omaa suomennostaan 28 vuoden jälkeen. Ajantasaistaminen näkyy esimerkiksi aasialaisten nimien translitteroinnissa. Mustavalkoalbumin on tekstannut on taidemaalari Kalervo Palsa - tein Palsan tekstausurasta muutama vuosi sitten jutun Kvaak.fi -foorumille. Väriversion on tekstannut Jari Rasi.

Vaikka ensikokemukseni Corto Maltese Siperiassa -albumin parissa tuntui sekavalta, voin nyt ties kuinka monennen lukukerran jälkeen sanoa, että tarina on Corto-sarjan parhaita. Dramaturgisesti tasapainoinen, intensiivinen, sopivassa rytmissä toimintaa ja fiilistelyä yhdistelevä. Sekasortoinen rajamaa Kiinan, Venäjän ja Mongolian tietämillä on loistava näyttämö Cortolle ja hänen ystävälleen ja taisteluparilleen Rasputinille. Pratt hyödyntää upeasti kuohuvan maailmanhistorian värikkäitä käänteitä. Albumissa on myös joitakin klassisia Corto-kohtauksia, kuten kohtaus, jossa Corto ja Rasputin löytävät toisensa lumimyrskyssä.

Sekä värityksen että tarkistetun suomennoksen tarkkailu tuotti mielenkiintoisia havaintoja. Toisin kuin Samarkandin Kultaisessa talossa, tässä albumissa ruutujen alareunaan ei ole piirretty jatkeita, mikä on tietysti hyvä juttu alkuperäistaidetta arvostaville. Puhekuplien paikat taas ovat välillä muuttuneet. Väritys on taas kerran hieman "värityskirjamainen". Mustavalkoisena tarina on ilmavampi, filosofisempi, kun taas väritys tekee tarinasta jotenkin konkreettisemman. Minulle juuri tämä tarina toimii paremmin mustavalkoisena, mutta arvelisin että väriversio on varsinkin Cortoon ensi kertaa tutustuville helpommin lähestyttävä. Kuitenkaan mustavalkoruudut eivät varsinaisesti kaipaa väriä, sillä valot ja varjot on toteutettu mustavalkoisesti todella upeasti. Väritettynä esimerkiksi hahmojen ihonväri näyttää kliinisen mattapintaiselta. Väritys toimii kenties parhaiten suurissa maisemaruuduissa, ja niitä on tässä albumissa loppujen lopuksi melko vähän.

Suomennoksen muutoksia oli myös mielenkiintoista havannoida. Kohtalokas aristokraatti Marina Seminova on mustavalkoalbumissa ruhtinatar, värillisessä herttuatar. Corton kanssa liittoutuvan salaseura Punaisten Lyhtyjen taistelija on mustavalkoalbumissa Shanghai Li, värillisessä Shanghai Lil. Jotkut kohtaukset ovat syöpyneet mieleeni niin syvälle, että vähän harmittaa kun niiden repliikkejä on uudistuksessa päivitetty - esimerkkinä Corton ja Shanghai Lin klassinen dialogi leopardintaljasta ja kynsistä...

Pari kohtaa pisti erityisesti silmään. Kun Marina Seminova kertoo Cortolle paroni von Ungern-Sternbergistä, hän värialbumissa kertoo, että tämän perhe likvidoitiin vallankumouksessa. Mustavalkoalbumista tämä maininta puuttuu. Ja kun Corto tovereineen joutuu aasialaisen ratsuväkidivisioonan vangiksi, hän alkaa muistella erästä runoa. Mustavalkoalbumissa hän siteeraa Rimbaudia, värillisessä Eugenio Genereoa. Yritin googlettaa tietoa Genereosta, mutten löytänyt - onkohan hän vain joku vähemmän tunnettu runoilija vai onko Pratt käyttänyt tässäkin mielikuvitustaan?

Prattin luoma monisyinen, mystiikalla maustettu seikkailu oli jälleen kerran nautittavaa luettavaa. Uusia Corto-värialbumeita pitäisi olla saatavilla kirjakaupoista ja verkkokirjakaupoista. Vanhoja albumeita on tälläkin hetkellä Huuto.netissä myynnissä, tosin hinnat nousevat välillä aika korkeiksi.

Lue myös nämä:
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Hugo Pratt: Samarkandin Kultainen talo 
Hugo Pratt: Corto Maltese - nuoruus

Kirjojen keräilystä

Viime aikoina kirjablogeissa on ollut hyviä keskusteluja kirjojen ostamisesta, keräämisestä ja hamstraamisesta. Aiheen aloitti Aamuvirkku yksisarvinen vertaamalla hauskasti muoti- ja lifestylebloggaajien ja kirjabloggaajien kulutustottumuksia. Keskustelussa määriteltiin, että kirjakeräilijä suurin piirtein tietää, mitä hänellä on hyllyssä, mutta kirjahamstraaja ei aina tiedä. Aiheeseen tartuttiin myös Kirsin kirjanurkassa, ensin sosiologikatsauksessa ja sitten pyrkimyksessä rajata oma kokoelma sataan kirjaan. Myös Kirjakko pohti hamstrausta ja sadan kirjan rajausta.

Minä olen onneksi edelleen keräilijä, en hamstraaja. Hyllymetrejä kotoa löytyy taatusti vähemmän kuin monella muulla: minulla on kaksi kuuden hyllyn korkuista kirjahyllyä ja yksi yhden hyllyn sarjakuvahylly. Kirjojen kiertokulku on jatkuvaa: viimeksi tällä viikolla vein muovikassillisen kirjoja työpaikan pöydän alle odottamaan, että ehdin viedä ne divariin, toisen kassillisen panin miehen mukaan kierrätettäväksi. Siitä huolimatta minulla on hyllyssä kirjoja, jotka omistan kahtena, kolmena tai jopa neljänä kappaleena. Mitäs järkeä tässä on, eikö kannattaisi panna tuplakappaleet kiertoon, jotta tilaa vapautuisi uusille kirjoille?

No EI! Keräilykohteet ovat keräilykohteita ja niille varataan parhaat paikat hyllyistä. Esittelen tässä vähän keräilysaaliitani.

Otava julkaisi uuden painoksen Tiarnia-sarjasta alkuvuonna, ja pakkohan se oli mennä ostamaan. Tiarnia-runot ovat minulle tosi tärkeitä. Kirjarivissä toisena oikealta on vuonna 1997 ostamani Tiarnia-sarja, jota olen lukenut sikapaljon. Ensimmäisenä vasemmalla on Saarikosken kaikkien runojen Runot-kokoelma, jossa toki myös on Tiarnia-sarja mukana. Keskellä näkyvät ohuet kirjat ovat nettidivareista hankkimani Hämärän tanssit, Tanssiinkutsu ja Tanssilattia vuorella, siis Tiarnia-sarjaan kuuluvat kokoelmat alkuperäisinä yksittäispainoksina. En ole jahdannut ensipainoksia, minulle ovat kelvanneet myöhemmätkin painokset. Yksi keräämisen ilojahan on asettaa itselleen uusia tavoitteita: voisihan sitä ruveta keräämään ensipainoksia, tai vaikka signeerattuja ensipainoksia, jos haluaisi haastetta.

Uusinta turkoosikantista Tiarnia-painosta olen lueskellut jonkun verran, ja kiva että Otava on panostanut painoksen ulkoasuun. Aika miellyttävä fonttikin on painokseen löytynyt, tuntui virkistävältä lukea tuttuja runoja uuden "tuntuisina". Mukavasti Otava on muutenkin pitänyt esillä Saarikosken 75-vuotisjuhlavuotta: nimikkokirjoituskilpailuun tuli yli 1200 käsikirjoitusta.

Hugo Prattin Corto Maltese -sarjakuviin tykästyin jo lukiolaisena, joskus siinä peruskoulun ja lukion taitteessa kun sarjakuvalukumakuni laajentui Marveleista taidesarjakuvaa kohti. Ekat Corto-albumini olen ostanut 1990-luvulla. Enpä olisi silloin arvannut, että ostokset tulevat säilyttämään arvonsa ja jopa kasvattamaan arvoaan huiman hyvin. Corto-suomennokset ovat rahallisesti olleet parempi sijoitus kuin moni pörssiosake, pienemmässä mittakaavassa tosin, koska sarjakuvaan sijoitetaan yleensä kymppejä eikä tonneja. 1990-luvulla uusi albumi maksoi joitakin kymmeniä markkoja, paksusta Corto Maltese Etelämerellä -albumista muistan maksaneeni Paltamon kirjakaupassa noin 120 markkaa. Nykyään monesta Cortosta saa Huuto.netissä maksaa 50-100 euroa.

Vaan eihän näitä rahan vuoksi kerätä, ja jälleenmyyntiarvo on minulle käytännössä merkityksetön, koska en tietenkään aio näitä myydä! Hyvien tarinoiden vuoksi näitä olen hankkinut. Corto-suomennosteni kokoelma ei toki ole täydellinen, mutta melko kattava se alkaa olla, ja hykertelin tyytyväisenä muutama viikko sitten kun vihdoin sain Huuto.netistä alkuperäisen Corto Maltese Samarkandissa -albumin, josta maksoin 74 euroa. Taitaapa olla ylipäätään kallein hinta, mitä olen mistään kirjasta maksanut. Perustelin ostosta itselleni sillä, että olen vaihtanut ja myynyt roskakatoslöytöni sarjakuvia tähän mennessä jo yli 70 eurolla, joten tämä ostos oli tavallaan "ilmainen"... ei kuulosta yhtään selittelyltä, eihän?

Huutisostokseni oli kuitenkin vasta kolmas versio hyllyyni päätyneestä Corto Maltesen Samarkand-seikkailusta. Joskus vuosi sitten kyllästyin Samarkandin vaikeaan saatavuuteen, ja tilasin Amazonista ranskankielisen mustavalkoalbumin La maison dorée de Samarkand. Ajattelin, että olenhan minä lukenut ranskaksi Asterixiakin, ja koska olen Samarkand-seikkailun lukenut kirjastolainana, päätin että kyllä ranskankielinen kelpaa jos suomenkielistä ei kerran saa. Samoihin aikoihin tuli tieto, että Jalavalta on tulossa uusi painos Samarkandista. Se ilmestyi viime syksynä nimellä Samarkandin Kultainen talo. Siitä tein arvion Kvaak.fi -foorumille, ja arviossa käynkin hieman läpi eroja väripainoksen ja mustavalkopainoksen välillä. Joten ei ollut kovin yllättävää, että mustavalkoisen Samarkandin hinnat eivät Huuto.netissä juurikaan pudonneet, vaan keräilijäfriikit - kuten minä - haluavat selvästi edelleen kokoelmiinsa myös alkuperäisen mustavalkoisen suomennoksen.

Muita tarkoituksellisia kaksoiskappaleitani ovat ainakin Kaari Utrion Haukka, minun rakkaani ja Mika Waltarin Johannes Angelos. Mitäs keräilykohteita teiltä löytyy?

Kuuntele Radion Lukupiirin Corto Maltese -keskustelu

Corto Maltese. Kuva: Cong SA.

Eilen Yle Radio 1 -kanavan Radion Lukupiiri käsitteli Hugo Prattin luomaa Corto Maltesea. Lukupiirilähetys kestää kolme tuntia. Minulla keskittymiskyky häviää jos pitää vain kuunnella radiota noin pitkään, joten kaivoin vuosia rauhassa maanneen käsityöpussini esiin ja ryhdyin neulomaan sukanvartta samalla kun kuuntelin. Saa nähdä valmistuuko sukkapari ikinä, mutta ainakin oli mukava neuloa ja kuunnella Tarleena Sammalkorven ja hänen vieraittensa keskustelua Cortosta. Lähetystä voi kuunnella Yle Areenassa 26.11.2011 asti, joten hopi hopi, sieltä kuuntelemaan!

Paikan päällä vieraina olivat sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen ja sarjakuvaneuvos Juhani Tolvanen.  Puhelimessa kuultiin mm. Cortojen suomalaiskustantajaa Markku Jalavaa ja Cortot suomentanutta Heikki Kaukorantaa. Mielenkiintoista oli, että lähetykseen soittaneiden Corto-lukijoiden ikäjakauma oli aika laaja - ainakin sen perusteella mitä radioon soittavien ihmisten äänestä voi päätellä - ja monella oli vuosikymmenien kokemus Cortosta. Soittajia myös oli ympäri Suomen. Minä olen löytänyt Cortot 1990-luvulla koululaisena, mutta olen näköjään silti Corto-juniori jopa suomalaisharrastajien kesken. Vaan eipä sillä, onhan Prattin ensimmäinen Corto-tarina ilmestynyt jo 1960-luvun lopulla.

Lähetykseen oli valittu hienoa musiikkia, loppupuolella kuullaan jopa Pratt itse laulamassa ja kitaraa soittamassa. Pisteet vielä Tarleena Sammalkorvelle, minulle oli positiivinen yllätys että hänkin on Corto-entusiasti.

Lue myös nämä:
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Hugo Pratt: Samarkandin Kultainen talo
Hugo Pratt: Corto Maltese - nuoruus

Hugo Pratt: Samarkandin Kultainen talo

Kuva: Jalava.

Vihdoin sitä taas saa - nimittäin Corto Maltesen Samarkand-seikkailua. Kirjoitin tästä Kvaak.fi -foorumille pitkän arvion, kannattaa lukea sieltä enemmän. :)

Kiitän tässä samalla Q-teatteria alkuvuonna esitetystä Corto Maltesen seikkailut -näytelmästä.  Toteutus oli upea ja näyttelijät aivan mahtavia. Jos on ihan pakko valita kaikkein paras suoritus, niin Kreeta Salmisen lavakarisma ja lahjakkuus tekivät vaikutuksen. Kaikki näyttelijät esittivät useita rooleja, Kreeta Salmisen vakuutti erityisesti onnensoturi Venexiana Stevensonina.

Corto Maltese (Tommi Korpela), Venexiana Stevenson (Kreeta Salminen) ja Lady Marianne (Pirjo Lonka). Kuva: Patrik Pesonius / Q-teatteri.

Lue myös nämä:
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Hugo Pratt: Corto Maltese - nuoruus
Javier de Isusi: Hullu joki

Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä

Kirjoja on kertynyt niin kauheat pinot, että pitäisi tehdä jonkinlainen kirjojen uusjako: yhteen pinoon ne, jotka aion lukea välittömässä lähitulevaisuudessa, toiseen ne, jotka aion lukea joskus myöhemmin, ja kolmanteen ne, joita en sittenkään aio lukea ollenkaan. Runsaudenpulan keskellä päätin nollata päätä vanhalla rakkaalla sarjakuvalla. Hugo Prattin Corto Maltese Etelämerellä olen ostanut kirjakaupasta lukioikäisenä, muistelen sen maksaneen noin 120 markkaa, mikä tuntui silloin kauhean kalliilta. Vaan onpa hyvä että ostin, sillä Corto Maltesen kaikkia albumeja ei suomeksi ole saatavilla enää muualta kuin Huuto.netistä, ja siellä hinnat ovat usein huikeat. Divareistakin näitä voi löytää. Uusia painoksia tai uusia laitoksia Corto Maltesesta kustantamo Jalava on silti tuonut Suomen markkinoille tasaiseen tahtiin eurooppalaisten yhteispainatusten ansiosta. Tämänhetkisen uusien Corto-painosten saatavuuden voi tarkistaa helpoimmin Jalavan sivuilta.

Tarina on ilmestynyt alun perin vuonna 1967 nimellä Una ballata del mare salato. Sen kulttuurisesta merkityksestä Euroopassa kertoo jotain, että ranskalainen Le Monde -lehti valitsi sen 1900-luvun sadan tärkeimmän kirjan listalleen. Tämä on ensimmäinen Hugo Prattin julkaisuista, joissa isänmaaton ja laivaton merikapteeni, romanttinen onnensoturi Corto Maltese seikkailee. Tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan alkuun, Tyynenmeren hajanaisten mutta kauniiden saarivaltioiden liepeille. Siinä sekoitetaan merirosvotarinoita, historiaa, myyttejä ja lumoavan kauniita merimaisemia. Cortot ovat ilmestyneet alunperin mustavalkoisina, mutta niistä on myöhemmin tehty väritetyt laitokset, ja minusta nämä herkät akvarellivärit ovat lumoavat. Pahoittelen, sähköiset kopiot eivät tee oikeutta kauniille värimaailmalle, mutta hieman osviittaa niistä toivottavasti saa.

Prattin luomassa rikkaassa, moniulotteisessa maailmassa yhdistyvät majesteettisesti hengittävä Tyynimeri, kuumat palmusaaret, maorien ja melanesialaisten mytologiat, toiminnantäyteinen seikkailu, miehiset kunniakäsitykset ja pitkät hitaat merkitsevät hiljaisuudet. Corto näyttäytyy salaperäisen Munkin palkkasoturina. Munkki hallitsee Escondida-saareltaan ryöstelyä ja salakauppaa. Lähistöllä risteilee saksalaisia, brittiläisiä ja japanilaisia sotalaivoja, mutta Munkin väki noudattaa vain omaa lakiaan - kullanhimoa. Corton taistelutoveri ja paras vihollinen Rasputin kuuluu myös Munkin väkeen. Kaksi nuorta, rikkaaseen Groovesnoren laivanvarustajasukuun kuuluvat Cain ja Pandora joutuvat mukaan seikkailuun, kun heidät pelastetaan lautalta Rasputinin laivaan. Pandora on tarinan ainoa naishahmo, mutta hän ei jää viattoman nuoren tytön roolin vangiksi, vaan toimii ja yllättää.

Koska tämä sarjakuva on kulkenut mukanani muutosta toiseen yli 15 vuoden ajan, en enää pysty arvioimaan sitä mitenkään objektiivisesti, vaan se on minulle tuttu, mutta aina myös uutta antava kokemus. Minua korkeammat auktoriteetit ovat ylistäneet Prattin tapaa yhdistää tarkka historiallinen kuvaus salaperäisiin myytteihin. Tämä lukukerta sai minut myös muistelemaan nuoremman itseni lukumuistoja - moni asia näyttäytyy nyt toisenlaisena kuin aiemmilla kerroilla. Hyvän taideteoksen merkki kai sekin.

Olen usein yrittänyt purkaa sanoiksi sarjakuvan kielen ilmaisuvoimaa, mutta tällä kertaa turvaudun Aukko yleissivistyksessä -blogin analyysiin. Teemu Salohalme kuvaa sarjakuvan lumovoimaa osuvasti Blankets-arviossaan.

Mikäli divarisaalistus ei nappaa, Corto Maltese Etelämerellä -albumin löytänee helpoimmin omasta lähikirjastosta. Jos haluaa lukea Cortoja muilla kielillä, kannattaisi osata hyvin ranskaa, sillä englanniksi Cortojen saatavuus on heikohkoa, kuten Paul Gravett kertoo artikkelissaan. Tuota Jalavan uutta Herra Presidentin voodoota voin myös suositella helppona aloituksena, sillä minulla on tuossa albumissa olevat tarinat mustavalkoisena kokooma-albumina (Banaaniconga ja Kauriin merkin alla kokoavat yhteen Etelä-Amerikkaan sijoittuvat Corto Maltesen lyhyttarinat) ja onpa minulla varastossa jonkun verran myös vanhoja Tapiireja, joissa Cortoja myös on julkaistu. Voipi tosin olla, että ihan keräilemisen ilosta pitää hankkia tuo Herra Presidentin voodoo omaankin hyllyyn, voihan sitä sitten vaikka vertailla mustavalko- ja väripainosten eroja...

Lue myös nämä:
Hugo Pratt: Corto Maltese - nuoruus
Javier de Isusi: Mikä-mikä-maan saari
Christophe Blain: Maalari ja merirosvo - Olga

Hugo Pratt: Corto Maltese - nuoruus

Viime viikonloppuna kävin Helsingin sarjakuvafestareilla. Olikin ensimmäinen kerta ikinä, vaikka olen toki tiennyt jo vuosikausia, että moiset festarit joka syksy järjestetään. No, nyt näin siellä sarjakuvatuttuja ja ostelin maltillisesti hyllyntäytettä. Paikalla kumminkin olivat kaikki Suomen kustantamot, jotka sarjakuvia julkaisevat, ja jokaisella oli pöydissään mahtavat festaritarjoukset. Corto Maltese - Nuoruus kymmenellä eurolla oli sen sortin tarjous, ettei siitä voinut ohi kävellä, onhan minulla hyllyssäni melkein kaikki Cortot. Kimmo Lakoman listasta kannattaa katsoa, mikä on oikea ilmestymisjärjestys Cortoille. Tuo on suht pitkälti käsittääkseni myös Corton tarinan etenemisjärjestys, poislukien tämä Nuoruus, joka on Corton kronologiassa varhaisin.

Kuten listasta näkyykin, joitakin albumeja on julkaistu eri nimillä, sivumäärät ja ruutujako vaihtelevat, välillä on värillistä ja välillä mustavalkoista... Kvaak.fi -foorumilla joskus kaiveltiin syitä moiseen, kunnes eräs ranskalaisen sarjakuvan harrastaja selvensi taustoja tälle melko tyhjentävästi täällä. Jos ymmärsin oikein, ovat kaikki Prattin alkuperäissarjat mustavalkoisia, ja Prattin leski on näitä sitten väritellyt jälkikäteen. Hän on myös ottanut kaiken hyödyn irti julkaisemalla Cortoja myös mangapokkari -formaatissa. Yleensä ottaen värit ovat kyllä varsin onnistuneita. Olen itse lukenut Nuoruus-seikkailun aiemmin tuona 44 sivun versiona, tässä pitemmässä siis ruutukoko oli isompi, kun sivuilla oli vain kolme ruuturiviä neljän sijaan.

Mitä nämä Cortot sitten oikein ovat? Ne ovat runollisia, historiallisia, väkivaltaisia ja romanttisia seikkailuja "onnensoturien" maailmassa. Suurin osa Corto-tarinoista sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan tai 1920-luvulle. Tämä tarina tapahtuu Venäjän-Japanin sodan aikaan, vuonna 1904. Suomenkin historiaan merkittävästi vaikuttanut sota on taustoitettu tiiviisti albumin erinomaisessa esipuheessa. Siinäkin mielessä Cortot ovat mukavia, että niitä lukiessa saa yleensä tuhdin tietopaketin historiaa. Prattin kuvituksia esimerkiksi eri joukkojen univormuista löytyy nytkin esipuheesta runsaasti. Pratt piirsi Cortoa 1960-luvulta 1980-luvulle asti, ja mitä myöhäisemmästä tuotannosta on kyse, sitä pelkistetympi, vapaampi ja lennokkaampi hänen viivansa on. Nuoruus on jo sitä aikaa, jolloin mestari vetelee hahmojaan välillä roisisti vähän sinne päin, toisaalta hänen kynänjälkensä on niin kiehtovaa, että tällainen tuntuu vain viehättävältä tyyliseikalta. Itse henkilökohtaisesti nostaisin omiksi suosikeiksi ainakin tällä hetkellä varhaiset Corto-lyhyttarinat, esimerkiksi Kelttiläistarinoita-kokoelman. Suosikin titteli on kyllä vaihdellut aika ajoin, lähiaikoina pitäisi tulla uusi painos Corto Maltese Sveitsissä -tarinasta, jossa konkretiaa ei ole enää nimeksikään mutta mystiikkaa sitäkin enemmän. Tykkäsin siitä jossakin vaiheessa tosi paljon.

Prattilla on tapana tehdä ensin seesteisiä, henkisiä kohtauksia, joissa henkilöt filosofoivat viisaanoloisesti ja tuijottelevat taivaanrantaan. Nämä vaihtuvat yhtäkkiä toimintaan, joka voisi olla suoraan Korkeajännityksestä: tappeluita, ammuskelua, väijytyksiä. Henkilöhahmot ovat harvoin yksiulotteisia, ja Cortoa ja toiseksi useimmin sarjassa esiintyvää Rasputinia en osaa luonnehtia tyhjentävästi vieläkään, vaikka olen sarjaa jo yli kymmenen vuotta lukenut. Molemmat ovat taitavia ja kylmäverisiä tappelijoita ja kullan perässä seikkailevia onnensotureita, mutta Cortossa on herkkyyttä joka Rasputinilta puuttuu. Senkö takia Rasputin tappaa häikäilemättömämmin eikä kadu tekosiaan? Nuoruudessa Rasputinin tarinaan tulo on varsin räväkkä, ruumiita jää taakse enemmän kuin pienellä hautausmaalla. Corto itse asiassa tulee kuvaan mukaan vasta albumin loppupuolella, sitä ennen varsinainen päähenkilö on nuori sotakirjeenvaihtaja, kirjailija Jack London.

Tällä kerralla en kovin ihmeitä säväreitä tarinasta kuitenkaan saanut. Ei tämä kyllä säikähdyttänyt, koska Cortoa olen ihaillut jo niin kauan, että tiedän palaavani hänen seikkailuihinsa tasaisin väliajoin uudestaan. Milloin siihen vanhempaan, "realistiseen" tyyliin, milloin uudempiin, "metafyysisempiin" tuotokseen.

Lue myös nämä:
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Javier de Isusi: Marcosin piippu
Limingan taidekoulu: Maailmanhistoria