Keväiset kustantamotilaisuudet jatkuvat. Eilen olin Art Housella, missä julkaistiin Kaikkien aikojen drinkit -kirja. Kirjan kirjoittajat Kimmo Aho ja Samu Salminen kertoivat kirjan teosta ja jakoivat sivistävää drinkkitietoutta.
Suomalaista alkoholikulttuuria ei ensimmäiseksi tule miellettyä kovin drinkkimyönteiseksi - tuntuuhan kotimainen kulutus painottuvan enemmänkin koskenkorvaan ja keskikaljaan. Ahon ja Salmisen mukaan kansainväliset vaikutteet leviävät nykyään Internetin ja sosiaalisen median avulla todella nopeasti, niinpä suomalaiset baariasiakkaat osaavat nykyään sekä kysyä erilaisia drinkkejä ja vaatia laadukasta asiakaspalvelua. Itse voin suositella drinkkien maisteluun A21 Cocktail Lounge -baaria, jossa voi valita tyylikkäitä juomia baarin omasta cocktail-menusta.
Julkaisutilaisuudessa oli läsnä ruokatoimittajia ja baarimestareita, joten itse taisin olla junteimmasta päästä mitä drinkkitietämykseen tulee. Muhkea, yli 500-sivuinen Kaikkien aikojen drinkit sopii kuitenkin aloittelijankin luettavaksi, sillä siinä on drinkkiohjeita laidasta laitaan. Eikä kirja koostu pelkästään resepteistä vaan Aho ja Salminen kertovat runsaasti pieniä anekdootteja, opastavat välineiden ja tarvikkeiden käytössä ja valaisevat samalla drinkkien kulttuurihistoriaa.
Ruokakulttuuri jos mikä kantaa mukanaan vuosisataisia kerrostumia ja tämä koskee myös alkoholijuomia. Arvostetuimpia alkoholijuomia on usein tehty satoja vuosia vanhoilla, muuttumattomilla resepteillä. Cocktailien historia on sen sijaan kohtuullisen lyhyt - nykyaikainen cocktailkulttuuri on lähtöisin 1800-luvun Yhdysvalloista. Eurooppalaista cocktailien nauttimista vauhditti Yhdysvaltain kieltolain voimaantulo vuonna 1919, sillä monet baarimestarit muuttivat kieltolain vuoksi Eurooppaan.
Kotimaisen cocktail-kulttuurin kehittyminen käy kirjasta hyvin ilmi, sillä monissa resepteissä kerrotaan cocktailien syntytausta. Esimerkiksi baarimestarikilpailuihin monet suomalaiset ovat luoneet menestysreseptejä. Tässä suhteessa Kaikkien aikojen drinkit sopii suomalaisen luettavaksi paremmin kuin käännöskirja, sillä eipä kaikkia kotimaisia erikoisuuksia varmastikaan muualla juuri juoda. Kirjasta löytyy ohje muun muassa Mummon tohveliin, Kelkkaan, Lumikenttien kutsuun, Ville Vallattomaan ja Liukuriin. Mutta eipä kansainvälisiä menestysreseptejäkään ole vähätelty, vaan kirjasta löytyy sekä helppoja että monimutkaisempia ohjeita klassikkodrinkkien tai harvinaisempien drinkkien tekoon.
Oli hienoa kuulla kustantamon panostaneen kirjan oikolukuun kunnolla, sillä kirjan piti alun perin ilmestyä jo viime lokakuussa, mutta julkaisemista lykättiin jotta kirja ehdittiin oikolukea kunnolla. Se kannatti, sillä kirja on viimeistellyn ja huolellisesti tehdyn oloinen. Komeasta retrohenkisestä ulkoasusta vastaa Satu Kontinen, taitto on Sisko Honkalan työtä.
Lukutoukkana ilahduin kirjallisuusaiheisten cocktailien runsaudesta. Muun muassa Scarlett O'Haralla on oma nimikkococktailinsa, jonka arvellaan syntyneen 1930-luvun lopulla. Kotimaista kirjallisuutta edustaa Kyllikki Saaren suohauta -niminen on the rocks -drinkki , jonka Reijo Mäki esitteli Keltainen leski -dekkarissaan. Kirjailija Ernest Hemingwaylla näyttää olleen runsaasti vaikutusta cocktailien kulttuurihistoriassa, sen verran usein hänet kirjassa mainitaan.
Kirjasta löytyy myös laaja alkoholittomien juomien osuus. Sieltä löytyy muun muassa smoothie- ja fruitie-reseptejä. Lisäksi kirjassa neuvotaan erilaisten makusiirappien keittäminen, niillekin löytyisi keittiössä käyttöä muuallakin kuin juomalasissa.
Julkaisutilaisuudessa Aho ja Salminen neuvoivat, millä tarvikkeilla aloitteleva baarimestari pääsee hyvin vauhtiin. Ensimmäisenä mainittiin pakastimessa pakastettu jää - jääpalakone tekee kuulemma liian vetisiä jäitä. Toiseksi tärkeintä on katsoa, mitä pihalla kasvaa. Tähän aikaan vuodesta siellä ei kyllä kasva mitään enkä kerrostalon pihan antimia välttämättä ryhtyisi muutenkaan syömään, mutta neuvon voi toki tulkita laajemminkin: kannattaa aloittaa siitä, mitä sattuu käsillä olemaan. Valtavaa alkoholi- tai lasiarsenaalia ei kannata rynnätä hankkimaan, vaan on parempi panostaa ensisijaisesti laatuun, ei määrään.
Niinpä toteutin näitä neuvoja noudattaen testidrinkin. Valitsin Muut kuumat drinkit -luvusta Pepper tea -nimisen juoman, sillä sen pystyin valmistamaan kotona olevista aineksista.
Pepper tea
4 cl Bacardi Spice -rommiakuumaa teetä
raastettua rosepippuria
Kaapista löytynyt rommi ei tosin ollut Bacardi Spice -merkkistä vaan Rhum Negrita Bardinet'a. Baarimestarin juomamittoja minulla ei ole, mutta leivontaan käyttämäni mittalusikat kelpasivat hyvin, korostettiinhan julkaisutilaisuudessa ainesosien mittaamisen tärkeyttä. Tosin tässä juomassa mittasuhteilla ei ehkä ole kovin paljon merkitystä, sillä teen määrämittaa ei annettu.
En keksinyt miten onnistuisin raastamaan rosepippurin ilman että repisin sormeni, joten murskasin muutaman rosepippurin morttelissa. Ja koska minulla ei ole totilasejakaan, käytin rahvaanomaisesti mukia. Sen lämmitin ohjeen mukaan etukäteen kuumalla vedellä, jotta juoma ei jäähtyisi liian nopeasti.
Ja kyllä - makuyhdistelmä oli piristävä. Teen ja rommin yhdistäminen oli toki minulle tuttua vanhastaan, mutta rosepippuri antoi mukavan kirpsakan säväyksen.
Jos jotain huonoa haluaa Kaikkien aikojen drinkit -kirjasta löytää, niin kenties sen, että kirjan selailu herättää vastustamatonta halua päästä istuskelemaan johonkin tyylikkääseen ympäristöön maistelemaan hienostuneita cocktaileja. Tai ehkei sekään niin huono asia ole...
Kaikkien aikojen drinkit on sekä sisällön että ulkoasun osalta huoliteltu ja laadukkaasti toteutettu kirja, jonka ohjekokoelma laajenee kulinaristiseksi kulttuurihistoriaksi.
Tekstit
