 |
| Kansi: Otava. |
Kesän ja syksyn aikana kirjasta on kuitenkin ilmestynyt todella positiivisia blogiarvioita ja ne saivat minutkin tarttumaan kirjaan uudestaan. Ainakin Norkun ja Arjan blogikirjoituksia ja olen kommentoinutkin ja Arjan ihana Kankimäki-pastissiksi kirjoitettu arvio taisi viimeistään nostaa kirjan lukujonossa korkeammalle. Myös Suvi Ahola kehui kirjaa Helsingin Sanomien arviossa.
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on matkakertomus, tutkimuspäiväkirja ja henkilökohtaista tunnustuskirjallisuutta. Voi siitä paljon muitakin löytää. Erityisesti kirjan alkuasetelma on herkullinen. Moni on varmaan kokenut elämässään hetkiä, jolloin oma rutinoitunut arki on niin kertakaikkisen kyllästyttävää, että ryhtyy miettimään millaista olisi jättää kaikki ja lähteä toiselle puolen maailmaa. Isossa kustantamossa mainostoimittajana työskentelevä Kankimäki pyöritteli juuri tällaisia mietteitä vuonna 2009. Yt-neuvottelut söivät työiloa ja sinkkuarki oli kaikkea muuta kuin villiä. Turvallisuushakuinen ja maltillinen Kankimäki yllättää lähipiirinsä, kun hän hakee virkavapaata ja ilmoittaa muuttavansa Japaniin tutkimaan 900-luvun ja 1000-luvun taitteessa vaikuttanutta hovinaista Sei Shōnagonia. Sein Tyynynaluskirjana tunnettu teos oli viehättänyt Kankimäkeä jo pitkään, mutta kirjallisuudenhistorian kaanonissa Sei on jäänyt aikalaisensa Murasaki Shikibun, Genjin tarinan kirjoittajan, varjoon.
Kun Kankimäki on lähtöpäätöksensä tehnyt, alkavat tapahtumat soljua eteenpäin kuin itsestään. Melko köykäisten apurahahakemusten perusteella tulee rahaa, historiallisesta Kioton kaupungista löytyy huone kimppakämpästä ja elämä Japanissa tuntuu alusta asti viehättävältä, vaikka Kankimäki on käytännössä kielitaidoton.
Kirjan tyyli muistuttaa henkilökohtaista päiväkirjaa. Lisäksi Kankimäki siteeraa ahkerasti Sei Shōnagonin tekstejä ja puhuttelee Seitä suoraan. Omat pohjatietoni Seistä olivat olemattomat, ja kyllä minuakin alkoi houkuttaa Tyynynaluskirjaan tutustuminen. Yhtä kiehtovaa oli lukea Kioton kauneudesta, historiallisuudesta ja paikoin käsittämättömistä kohtaamisista paikallisten kanssa. Kankimäen mietteet oman elämänsuunnan pohdiskelusta ja suuremmat ja pienemmät seikkailut tekevät kirjasta lukumatkan - melkein tuntee itsekin hypänneensä oravanpyörästä ja lähteneensä haahuilemaan kaukomaille...
Itse tutkimustyö vaikuttaa melkoisen puolivillaiselta, mitä Kankimäki ei kyllä missään vaiheessa peittele. Alkuperäislähteitä Kankimäki ei edes yritä etsiä, vaan tyytyy paikallisen kirjaston englanninkielisen tutkimuskirjallisuuden valikoimiin. Rivien välistä voi päätellä, että ilmeisesti mitään " Sei Shōnagonin elämäkertaa" Kankimäeltä ei ole missään vaiheessa tulossa, vaan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin pitää jo sisällään kaiken, mitä hän selville sai.
Kirja oli viehättävää eskapismia ja tempaisi mukaansa. Kankimäki kirjoittaa hyvää ja luistavaa suomea. Minua jäi kiinnostamaan, mitä Kankimäelle kirjan kirjoittamisen jälkeen tapahtui, ja Hesarin haastattelun mukaan hän ei ainakaan vielä ole palannut vakityön, omistusasumisen ja kello 6.15 soivan herätyskellon pariin. Facebookissa kirjailijan kuulumisia voi seurata Mia Kankimäki Official -sivun kautta.
Tekstit
