 |
| Kansi: Otava. |
Enkelipeli sijoittuu 1900-luvun alkupuolen Barcelonaan ja kirjassa erityisen mukavaa olikin päästä muistelemaan viimekesäistä Barcelonan-matkaa kirjan ansiosta. Aika monessa kirjan mainitsemassa paikassa olin käynytkin. Muun muassa Pedralbesilla liikuttiin paljon - siellä vierailin sekä upeassa luostarissa että tasokasta herkkuruokaa tarjoavassa ravintolassa, jotka esiintyvät lomakuvissani.
Enkelipeli oli varsin nopealukuinen, mutta paikoin hieman sekava. En ole ihan varma, ylittikö tykkäämiseni ajoittaiset ärsytyksen tunteet, mutta kenties positiiviset seikat veivät voiton, kun kirjan ihan mielelläni lukaisin. Ärsytystä herätti sekavuuden lisäksi pinnallisuus ja epäloogisuus, plussaa taas tuli siitä, että kirja aika hyvin tempaisi mukaansa ja sivuja piti kääntää koko ajan eteenpäin.
Kirjassa nuori, traaginen kirjailijahahmo David Martín saa toimeksiannon rikkaalta, salaperäiseltä kustantajalta. Hänen pitää kirjoittaa uuden uskonnon luova teos. Kustantajalle ei ryppyillä, sen David todellakin tulee huomaamaan.
Kirjassa esiintyvät myös rikas mutta kateutta herättävä hyväntekijä, traagisen rakkauden kokeva kaunotar, itsepäinen nuori avustajatar ja vaikka keitä. Loppupuolella kirja muuttuu dekkarimaiseksi rikostarinaksi ja myös mystiikkaa heitellään keitokseen mukaan.
Käännöksestä
Kirjalla on kaksi suomentajaa, Tarja Härkönen ja Anu Partanen. Suomennoksen kieli oli oikein luettavaa, mitään erityisen häiritsevää ei sattunut silmään.
Tekstit
