Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista

Kansi: WSOY.

Guy Delislen Merkintöjä Jerusalemista sattui vastaan kirjastosta. Sarjakuva ehti odotella lukuvuoraan jonkun aikaa, mutta teemansa puolesta tämä olikin mainiota luettavaa pääsiäisen alla. Sijoittuuhan se pääsiäistapahtumien maisemiin, Jerusalemiin.

Guy Delisle tekee maanläheisiä matkakertomuksia, joissa kuvataan monimutkaisia poliittisia käänteitä ja kulttuurieroja maanläheisellä tavalla. Delislen omakuvahahmo on toteava jokamies, joka ei juuri sekaannu näkemäänsä, mutta ihmettelee ja kummastelee ympäristöään vilpittömästi.

Jerusalemiin Delisle perheineen päätyi vaimon työn vuoksi. Vaimo työskentelee Lääkärit ilman rajoja -järjestössä ja Delisle käytti päivät lastenhoidon, Israeliin tutustumisen ja piirtämisen merkeissä. Lähi-idän poliittinen tilanne on tulenarka, mutkikas ja monin paikoin absurdi. Koin lukiessani pääseväni lähemmäksi Israelissa tapahtuvia erikoisia ja väkivaltaisia käänteitä kuin uutisia katsomalla. Tämän lasken Delislelle onnistumiseksi.

Päiväkirjamaiset muistiinpanot jättävät paikoin surullisen ja ahdistuneen olon. Delisle ei ota selvästi kantaa, mutta hänen sympatiansa vaikuttavat olevan palestiinalaisten puolella. Ainakin minä ihmettelin lukiessani juutalaisten häikäilemätöntä ja väkivaltaista siirtokuntapolitiikkaa, jolla palestiinalaiset työnnetään yhä suppeammille asuinalueille. Missä on inhimillisyys ja suvaitsevaisuus?

Toisaalta Delisle näyttää myös juutalaisyhteisön monenkirjavuuden. Ääriuskonnolliset ortodoksit ovat luku sinänsä, mutta selväksi tulee sekin, että eri maista Israeliin muuttaneet juutalaiset eivät ole yhdestä muotista valettu joukko.

Ahdistavuudestaan huolimatta sarjakuva oli samalla hauska - nauroin monin paikoin ääneen Delislen kuvaamille tapauksille. Vielä pitäisi lukea Delisleltä Merkintöjä Burmasta ja sitten voisinkin jäädä odottamaan seuraavaa Delislen matkakertomusta.

Lue myös nämä:
Guy Delisle: Shenzhen
Guy Delisle: Pjongjang
Marjane Satrapi: Persepolis

Guy Delisle: Pjongjang

Kuva: WSOY.

Guy Delislen Pjongjang oli Kirjalöytö Outletin satoa. Muista outletin ostoksistani olen ehtinyt lukea Joutilaita iloja, mutta se oli juuri sellainen "näennäiskirja", jonka luki tyyliin vartissa, niin ettei siinä ollut paljon blogattavaa.

Pjongjang on ollut suorastaan blogihitti. Sen ovat ehtineet lukea ainakin Aamuvirkku yksisarvinen, Booking it some more, Kujerruksia, Nenä kirjassa, Satun luetut, Oota, mä luen tän eka loppuun, Kirjanurkkaus, Vauhkon kirjat ja kirjaimet ja Mari A.

Kuten muutkin Delislen sarjakuvat, myös Pjongjang kuvaa Delislen kokemuksia ulkomailta. Animaatiosarjojen parissa työskentelevä kanadalainen Delisle päätyi Pohjois-Koreaan valvomaan animaatioprojektin alihankintaa. Albumi on alun perin ilmestynyt vuonna 2003.

Päällimmäisin fiilis Pjongjangista on paha mieli. Albumi on hyvä ja Delislen havainnot osuvia, mutta Pohjois-Korean absurdius välittyy liian hyvin. Aivopesua, ilmiantoja, nälänhätää, militarismia, vankileirejä, tavallisen kansan loputonta köyhyyttä ja sisäpiirin eliitin hillitöntä törsäystä. Surullista. Pitäisi kai hankkia luettavaksi jokin ajankohtainen tietokirja Pohjois-Koreasta. Vaikkapa Barbara Demickin Suljettu maa, jota myös on luettu blogeissa paljon, ks. vaikkapa Lumiomenan arvio.

Mutta jos rajaa pahan mielen pois, oli Pjongjangissa paljon hauskaa ja kiinnostavaa luettavaa. Delisle kuvaa omituisia yksityiskohtia, kuten autiota moottoritietä lakaisevia "vapaaehtoisia". Joka paikassa mukana roikkuvien tulkkien ja oppaiden näkemykset maustavat arkea.

Kuten Shenzhenissäkin, tässäkin ankean harmaa ja vähän suttuinen piirrostyyli sopi tarinaan hyvin. Delislen tapa kertoa on lähempänä matkakertomusta kuin tutkivaa journalismia, mutta ajatuksia hän kyllä onnistuu lukijassa herättämään. Länsimaalainen saattaa tuntea itsensä Pohjois-Koreassa yksinäiseksi, mutta samalla myös suunnattoman etuoikeutetuksi.

Delislen uusin albumi on Merkintöjä Jerusalemista, jolle ei ole vielä omaa sivua kustantamon nettisivuilla, mutta ainakin Booky.fi arvioi albumin ilmestymispäiväksi 25.7. Pitänee lukea, kunhan kohdalle osuu.

Lue myös nämä:
Guy Delisle: Shenzhen
Stephen Turnbull: Ninja - The True Story of Japan's Secret Warrior Cult
Will Eisner: The Plot - The Secret Story of the Protocols of the Elders of Zion

Guy Delisle: Shenzhen

Kuva: WSOY.

Guy Delislen Shenzhen tarttui kirjastosta taannoin mukaan kun muistin sekä Hannan että Booksyn kehuneen Delisleä. Myös Norkku on häntä lukenut. Delislen nimi on kyllä ollut tuttu jo jonkin aikaa, mutta jotenkaan en ollut tätä aiemmin saanut itseäni liikkeelle lukemaan hänen sarjakuviaan.

Mutta kyllä kannatti. Makasin eilen sohvalla ja luin Shenzhenin kannesta kanteen ja nauroin ääneen niin paljon, että mahaan alkoi koskea.

Vaikka sinänsä tämä ei ensisilmäyksellä vaikuta miltään hervottomalta huumoripläjäykseltä. Alun perin vuonna 2000 ilmestyneessä sarjakuvassa Delisle kertoo omaelämäkerrallisesti itsestään. Hänet on lähetetty kiinalaiselle animaatiostudiolle kolmeksi kuukaudeksi valvomaan piirretyn tv-sarjan tuotantoa. Shenzhen on tylsä, harmaa, saasteinen ja pahanhajuinen kaupunki, jossa on hyvin vähän tekemistä ja juttuseuraa. Delisle ei puhu kiinaa kuin muutaman sanan, joten ympäristöön tutustuminen on lähinnä elekielen valossa. Arki on monotonista ja kiinalaisissa tavoissa riittää kummastelemista. Likaista ympäristöä korostetaan tuhruisen harmaalla piirrosjäljellä.

Monet arkipäivän absurdit kohtaamiset on kerrottu todella hauskasti - tai sitten olin jossakin omituisesti virittyneessä huumorimielentilassa lukiessani... Guyn kiinaa puhuva kaveri Tom toteaa albumin loppupuolella: "Jos ei osaa kiinaa, ei ymmärrä kiinalaisia... ja vaikka osaakin, ei heitä ymmärrä yhtään sen enempää..."

Jostain syystä sarjakuvaan sopii tällainen omaelämäkerrallinen, episodimainen kerronta todella hyvin. Olen aiemminkin miettinyt sarjakuvien parissa, etten välttämättä jaksaisi lukea kirjana tällaista melko juonetonta ja itseään kommentoivaa kertomusta, mutta sarjakuvaan tämä jostakin merkillisestä syystä sopii. Wikipediasta löytyy listaa omaelämäkerrallisista sarjiksista.

Delisleltä on suomennettu myös Pjongjang ja Merkintöjä Burmasta. Näistä löytyy arvioita Booksyn ja Norkun blogeista. Kvaakista löytyy keskustelua Delislestä. Ketjun loppupuolella kerrotaan, että seuraava teos olisi matkakertomus Jerusalemista. Aiheesta voi lukea The Comics Reporterista.

Lue myös nämä:
Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
Ottopoikia ja työläistyttöjä, Cleaning is for hipsters ja Syliinvaellus Intiaan
Javier de Isusi: Hullu joki