Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marck Mary. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marck Mary. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Mary Marck: Luokan merkkihenkilöitä, Toverien kesken

Harry Potter -urakan jalkoihin jäi iso kasa kirjaston kirjoja. Olen lukenut niitä nyt läpi, uusimisiakin on jo pari kertaa joten kirjat pitää pian palauttaa. Täällä Helsingissä lähikirjastoni on tyylikäs Rikhardinkadun kirjasto, jossa vierailuni tosin ovat usein pikaisia piipahduksia kirjojen palautusten merkeissä. Taannoin kävin tutustumassa työreitin lähellä olevaan Vallilan kirjastoon, joka tuntui jotenkin paljon kotoisemmalta. Rikhardinkadun kirjasto on komea, näyttävä ja viehättävä, mutta jokin tuossa Vallilan kirjastossa tuntui heti todella tutulta. Lisäksi siinä oli eräs pienen kirjaston etu: tuntui, että hyllyiltä oikein hyppäsi syliin valtava määrä kiinnostavia kirjoja. Onpa hyvä että Helsingin kaupunki ei ainakaan nyt toteuttanut kirjastojen lakkautuslistaansa. Minusta kirjastot toimivat kaikkein parhaiten pieninä yksiköinä. Jostain syystä löydän helpommin luettavaa pienissä kuin isoissa kirjastoissa, vaikka ihailen suuria, komeita kirjastoja toki myös. Oikeastaan kauppakeskuksiin pitäisi perustaa sellaisia yhden huoneen suuruisia piipahduskirjastoja, sillä kirjaston pitää olla sellainen, että siinä voi ohimennen poiketa nopeasti luettavaa hakemassa.

Kirjastosaalista olivat siis myös Mary Marckin pari tyttökirjaa. Nyt nämä kirjat, Luokan merkkihenkilöitä ja Toverien kesken, tuli ahmaistua kevyenä välipalalukemisena. Luokan merkkihenkilöiden jälkeen tylsistytti, tarina koululaisista oli melko kaavamainen ja henkilöt kliseisiä. Päätin kuitenkin lukea toisenkin kirjan, ja hyvä että luinkin, sillä kiinnostavin aspekti oli bongata yhtäläisyyksiä. Kirjat olivat henkilöhahmojen ja juonenkäänteiden osalta lähes identtisiä. Tuli sellainen olo, että onkohan Mary Marckilla (oik. Kersti Bergroth) ollut kova rahapula ja hän on päättänyt tehtailla rahaa pikakirjoituksella? Linkin takaa löytyvästä kirjalistasta käy kuitenkin ilmi, että nämä kirjat ovat ilmestyneet viiden vuoden välein, Toverien kesken vuonna 1933 ja Luokan merkkihenkilöitä vuonna 1938.

Esimerkkejä samanlaisuuksista: päähenkilö on oikeudenmukainen ja rauhallinen tyttö (Leena, LM - Minna, TK). Hänen paras ystävänsä on räiskyvä taiteilijasielu, joka "huudahtelee" läpi kirjan (Elsi, LM - Anni, TK). Kirjassa esiintyvät henkilöt löytyvät lähestulkoon täysin saman koululuokan sisältä. Luokassa on esimerkiksi ylpeä priimustyttö (Arja, LM - Eemi, TK), jolla on Pillin ja Pullan tapaiset ihailijaseuraajat kintereillään (Nipi ja Napi, LM - Iida ja Enni, TK). Lisäksi on hauskuuttajapoika, joka onkin äänessä puolet kirjaa (Tomi, LM - Lindström, TK). Heti kirjan alussa on kohtaus, jossa esitellään päähenkilön perhe. Perhe edustaa tyylikästä yläluokkaa, isällä on herraskainen ammatti, äiti on kotirouva, päähenkilöllä on suloisia pikkusisaria ja kotiapulainen (joka kylläkin sivuutetaan maininnalla). Leenan isä esitellään tohtori Alamaaksi ja Minnan isä tuomari Kangasmaaksi.

Joitakin silmäänpistäviä asenteellisuuksia näihin kirjoihin oli jäänyt. Jotkut henkilöhahmot esimerkiksi ihailevat sotaa ja haaveilevat isänmaan puolesta kuolemisesta. Toiset taas järjestävät hyvin jalosti ja läpinäkyvästi köyhäinapua joko tuntemattomille autettaville tai niille tutuilleen, joille yhtäkkiä ilmaantuu taloudellisia vaikeuksia.

Tietty kaavamaisuus on nuortenkirjojen peruskauraa, mutta rajansa silläkin. :) Toisin kuin monet muut laadukkaat nuortenkirjat, nämä Mary Marckit eivät kovin paljon aikuislukijalle anna. Positiivisia puolia on suloinen Helsinki-nostalgia, ja onhan vanhahtavassa kielenkäytössä huudahduksineen myös oma viehätyksensä.

Kirjoissa on kuitenkin Martta Wendelinin ihanat kansikuvat. Yritin etsiä netistä hyvää kuvagalleriaa Martta Wendelinin töistä, mutta en sellaista pikavilkaisulla löytänyt.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Mary Marck: Vähän enemmän Eevasta

Lukaisinpa lämpimikseni myös Eeva-sarjan toisen osan, Vähän enemmän Eevasta. Nopealukuinenhan tämäkin oli, tunti tai pari meni. Mutta nyt Eeva oli saanut jopa hieman persoonallisuutta ykkösosaan verrattuna! Kirja hyötyi muutenkin ykkösosan tapahtumista, sillä esimerkiksi ykkösosassa ongelmia aiheuttaneen Saaran suhteen tapahtui kehitystä uusien käänteiden valossa.

Persoonallisuutta Eeva sai esimerkiksi kirjoitusharrastuksen parissa. Kauhean omaperäinen veto Marckilta ei ole ollut tehdä Eevasta runotyttöä, sillä kirjoittaminen tai siitä haaveilu on hyvin tyypillistä tyttökirjojen sankarittarille. Kumminkin, tämä tuo sävyä Eevan muuten hieman tasapaksuun persoonaan.

Eevan ystävät Hertta ja Marja saavat valitettavasti hieman vähemmän tilaa tässä kirjassa, mutta sen sijaan kirjassa viritellään jo hieman sukupuolten välistä kanssakäymistä. Kevyet pikku ihastukset sävyttävät luokan ihmissuhteita.

Ykkösosaa rohkeammin Marck myös tuo esille kirjan sijaintipaikkaa Helsinkiä sekä viitteitä ympäröivän maailman taloudellisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Kirjahan on julkaistu vuonna 1918.

Ennen ajattelin että on jotenkin noloa lukea nuortenkirjoja aikuisena, mutta sittemmin olen tajunnut että tämähän on varsin yleinen harrastus. Varsinkin naiset tuntuvat lukevan tyttökirjoja paljon, ja kyllähän moni mieskin fiilistelee poikakirjojen ja nuortenkirjojen parissa. Mitään pahaa en tästä harrastuksesta keksi, päinvastoin paljon hyvää. Lukija pääsee lähelle omia lapsuusmuistojaan, jos kirjaa on lukenut jo lapsena ja sieltä palautuu muistoja mieleen. Ja ihan puhtaasti kirjallisessakin mielessä hyvä nuortenkirja tarjoaa yleensä vetävää ja viihdyttävää luettavaa, jonka parissa kiireiselläkään ihmisellä ei mene hirveästi aikaa.

torstai 25. syyskuuta 2008

Mary Marck: Eevan luokka

Kuten blogistani helposti huomaa, tykkään lukea "nuortenkirjoiksi" luokiteltuja kirjoja aika ajoin. Harry Potterit tai L.M. Montgomeryn ja Rauha S. Virtasen kirjat ovat tällaisiksi luokiteltu. No mitäpä luokitteluista, itse tykkään lukea niitä aikuisenakin, ja tiedän että moni muukin tykkää.

Niinpä päätin virkistää muistiani Montgomeryn ja Louisa M. Alcottin suomalaisella aikalaisella. Mary Marckin Eeva-kirjoja olen lukenut viimeksi joskus koululaisena. Minulle valkeni vasta nyt, kiitos googletuksen, että Mary Marck onkin salanimi, jonka taakse kätkeytyi kirjailija Kersti Bergroth. Tämä tuottelias kirjailija on näköjään kunnostautunut myös elokuvakäsikirjoittajana.

Kirjan ihana kansi on tietenkin Martta Wendelinin käsialaa. Lapsena en kiinnittänyt sen kummempaa huomiota kirjan ikään, nyt tajusin että kirjahan on ilmestynyt alunperin jo vuonna 1917. Yritin bongata kirjasta jonkinlaista historiallista ajankuvaa kuohuvasta politiikasta, mutta sellaisia viitteitä ei juuri löytynyt. Joitakin kulttuurihistoriallisia yksityiskohtia sentään bongasin, eli kirjassa kuvatut lapset ja nuoret mitä ilmeisimmin kävivät ainakin joskus elokuvissa, sillä erilaisiin filmisankareihin tai elokuvista tuttuihin tilanteisiin viitattiin aika ajoin. Eevan kotikaupunkia ei suoraan mainita, mutta Helsinki käy epäsuorasti ilmi esimerkiksi kadunnimien tai raitiovaunujen mainitsemisesta.

Kun edellisestä lukukerrasta on pitkä aika, tuli päivitettyä mielikuvaa kirjasta. Eevan luokka on melko kaavamainen tyttökirja. Montgomeryn veroinen Marck ei ole, mutta ihan mukiinmenevää teksti on. Hahmot ovat melko kaavamaisia tyyppejä, ja juoneksi riittävät satunnaiset tapahtumat, ja kirjan jälkipuoliskolla koetaan pitempi yhtenäinen jakso, jossa toki on moraalinen opetus. Keskiössä on nimensä mukaisesti 14-vuotiaan Eevan koulunkäynti, lähinnä luokkakaverit sekä opettajat. Jonkin verran huomiota saavat myös oppilaiden vanhemmat sekä Eevan sisarukset. Yhteiskoulua käyvät nuoret ovat säätyläisperheistä. Perheillä on kotiapulaisia, ja nuorille järjestetään kutsuja joissa on tarjolla esimerkiksi voileipiä, kakkuja tai jäätelöä.

Kaavamaisuus tulee näkyviin henkilöiden luonnehdinnoissa. Huonossa fiktiossa henkilöä kuvataan sanallisesti, sanomalla vaikka että "hän on rauhallinen". Tämä annettu ominaisuus ei kuitenkaan mitenkään välity romaanihenkilön käyttäytymisestä, vaan kirjoittajan täytyy jatkuvasti alleviivata haluamaansa ominaisuutta, jotta se menisi lukijalle perille. Eeva on itse hyväsydäminen ja mukava, hänen serkkunsa Marja on ujo haaveilija ja heidän ystävänsä Hertta räiskyvä ja valloittava. Hertta on elävimmin kuvattu hahmo kirjassa. Sivuhenkilöistä ehkä kaavamaisin on Herttaa kadehtiva luokkatoveri Saara, joka tietenkin on nyrpeä ja ärtynyt.

Lainasin samalla toisenkin Eeva-kirjan, jatko-osan Vähän enemmän Eevasta. Katsotaan nyt tuleeko se luettua, aivan niin hyvää tekstiä tämä ei ollutkaan kuin muistelin, mutta ihan viihdyttävää vanhan suomalaisen tyttökirjan lukeminen oli kumminkin.