Tällä kertaa koira tuli yllätetyksi. Se oli laiturilla, kun huomasi mieheni lähtevän uimaan. Tavallisesti se seurailee vierellä kahlaamisesta lähtien. Nyt tuli hätä ja piti haukkua kovasti. Sitten se rynnisti rantaan päin ja lähempänä rantaa loikkasi laiturilta veteen miestä pelastamaan.
Ihan täysillä uimaan vain perään. Onneksi turkki on vielä kesäleikkauksen jäljiltä tavallista lyhyempi ja siten myös kevyempi.
Niin kauan se ui, että pääsi miehen luo, yhtään aikaisemmin ei luovuttanut. Miehen rauhoittavat jutustelut eivät hidastaneet menoa millään lailla.
Ja siinä se sitten oli. Heti, kun mies osoitti rannalle paluun merkkejä, koira kääntyi rivakasti kohti rantaa. Tuon verran se sentään mieheni selviytymistaitoihin luottaa ;-)
Minä pääsin pulahtamaan uimassa ilman koiran pelastusoperaatiota. Mies nimittäin piteli rannalla sylissään kovasti pyristelevää koiraa ja sai sen pysymään poissa vedestä ;-) Viime vuonna koira lähti soutuveneen perään samalla määrätietoisuudella...