Tämä syksy on ihan hyvä

Suhtaudun kotikaupunkiini ristiriitaisin tuntein. Se sisältää sen, että täällä on melkoisesti hyviä asioita. Jonkinlainen nurkkakuntaisuus ja hyväkaveriverkostoisuus herättävät minussa vähemmän myönteisiä tunteita, mutta kaikkea ei voi saada.

Sillä aikaa, kun mietimme, mihin haluamme muuttaa työelämämme ehtoopuolella tai sen jälkeen, nautiskelen siitä, mitä kotikunta tarjoaa juuri minulle :-) (Toki muillekin)

Pandemian rajoitettuna aikana teen etätöitä jatkuvasti, mistä olen kovasti kiitollinen muuten pitkien työmatkojen vuoksi. Lisäksi palaveeraan nykyään suurimman osan työajastani Teams-palavereissa, jolloin on huomattavasti kätevämpää osallistua niihin kotoa omasta työhuoneesta kuin matkustaa parin tunnin verran työpisteelle etelään etäosallistumaan sieltä käsin.

Etätyöpäivän jälkeen ehtii hyvin ulkoilemaan. Näin talvi-(normaali-)aikana ulkoilu on pimeää puuhaa, mutta kesäaikaan ehti hyvin päivän jälkeen metsään sienestämään tai pellon laidalle kuvaamaan. Voitti ja voittaa edelleen rentoutumismoodissa täysin junaan jonottamisen ja täydessä junassa matkustamisen.

Tapaan Teamsin välityksellä nykyään viikottain todella montaa kollegaani. Ei paljonkaan tule yksinäisiä hetkiä. Kun kaikki ääriextrovertit kollegat janoavat ja kaipaavat toimistolle ihmisvirtaan, minä en jaksaisi ottaa vastaan enää kovinkaan paljon lisää ihmisvirtaa. Minun työelämäni ihmisvirta on kasvanut jo huimasti aikaisemmasta. Jos nyt pitäisi lisätä hetkessä työmatka-aikaa neljä tuntia päivään ja vielä lisää kontaktointia, taantuisin tuottavuudessa välittömästi ja paljon. Olen nyt positiivisesti rajoillani.

Hieman välillä ahdistaa se viesti, että kaikkien pitäisi kaivata lähikontakteja enemmän ja matkata toimistolle useimmin, sillä ne neuvot lähtevät kovin suppeasta näkökulmasta. Jospa saisimme olla erilaisia ja hyvällä tavalla.

Kiusasin omia rajojani ja kävin kuvaamassa Hämeen linnaa syysasussaan. Kuvien ottamisesta on jo tovi, mutta ei kaiken tarvitse olla aina ajankohtaista. Sitäpaitsi syksy on monessa paikassa maailmalla ihan erinäköistä ja eri vaiheessa kuin meillä :-)

Kansainvälinen viikonloppu ja ihana kettu :-)

Meillä oli tapahtumarikas ja ruokaisa perheviikonloppu. Käytiin katsastamassa hämeenlinnalaisia ja vähän ei-hämeenlinnalaisiakin näkemisen arvoisia paikkoja :-) Sightseeing-listalla olivat lasten koulujen lisäksi Ahveniston moottorirata, Panssarimuseo (Hattula), Aulangon näkötorni, Muraali, Hämeen linna ja Ahveniston uimaranta eli Appara. Panssarimuseossa oli kansainvälisen kokoonpanomme iloksi esittelytekstit myös englanniksi. Hämeen linnassa esittelytekstit olivat vain suomeksi ja ruotsiksi. Englanti puuttui tyystin. Luulisi englannin kielelle olevan enemmän kysyntää kuin ruotsille. Olisikohan liian iso vaiva tarjota tietoa myös muille kuin skandinaaveille?

Kuvat Hämeen linnasta

Tänään vietin itsekkään illan ja kävin pellon laidalla haistelemassa ja katselemassa luontoa. Ilokseni paikalle saapui kettu saaliinsa kanssa. Se huomasi minut ja jähmettyi seuraamaan minua. Eteni hetken ja pysähtyi jälleen tarkkailemaan minua. Sillä taisi olla suussaan peräti kaksi saalista. Toinen taisi olla myyrä.

Ihanaa heinäkuun alkua ja kesän sydänaikaa :-)

Kirpputoria joulun alla

Vielä lokakuun puolenvälin jälkeen meillä näytti Hämeen linnan kupeessa tältä.

Ruoho vihersi eikä lumesta ollut lupaustakaan. Sen jälkeen keli onkin sitten vaihdellut laidasta laitaan... Tänään päivällä oli kymmenisen astetta pakkasta ja maassa pienen pieni kerros lunta.

Neljän viikon odottelun jälkeen sain vihdoin paikalliselta kirpputorilta pöydän. Pitkään nurkissa odotelleen kirppislaatikot pääsivät hintalappujen täplittäminä uusia omistajia odottelemaan. Lauantaina iltapäivällä vein ensimmäisen erän ja tänään täydennystä viedessäni huomasin, että anopin loputkin rakkaat esineet ovat löytämässä hyvää vauhtia uudet kodit itselleen.

Fb-kirppiksistä myymättä jääneet tavarat ovat löytäneet nopeasti uusia koteja. Niinkuin arvelinkin, astiat ja maljakot ovat olleet suurin innostuksen kohde. Hinnoittelu toki oli sellaista, ettei se ollut ainakaan esteenä.

Kirppiskäynnin jälkeen tein taas tuttavuutta uuden lihaveitsemme kanssa. Se on ihanan terävä, mutta ei ollenkaan sovi meikäläisen tapaturma-alttiille habitukselle. Kaksi sormea otti kontaktia veitsen kanssa ja veitsen terän terävyys tuli osoitettua todeksi. Nyt on laastarit otettu jo pois. Vaikka toinen haavoista näyttääkin aika ikävälle, uskon, että tästä päästiin vähällä. Voi mua... ;-)

Kävin läpi puikkovarastoni (aihe: käsityöt).  Uskon edelleen, että iso osa puikoistani on vieläkin jossain hyvässä jemmassa, jota en vain ole löytänyt. Silti nykyisestäkin puikkojemmasta löytyi peräti VIISI viiden sukkapuikon settiä koossa 3½. Seiskaveikalla käytän kolmosen puikkoja, joten kolmepuoloset ovat ehkä aivan tarpeettomia? Olen vain ostellut uusia, kun olen unohtanut, mihin olen laittanut vanhat puikkoni kesäsäilöön...

Kahdet puikot (á 5 puikkoa) siirsin kirpputorikuormaan. En voi millään tarvita näitä kaikkia... :-)

Upeaa alkavaa viikkoa!

Sisäistä kamppailua ja Hämeen linnaa

Aurinko paistoi ja minä olin etäpäivällä. Kameraa oli ihan pakko päästä ulkoiluttamaan. Pää pörräsi muutenkin kovasti työasioista ja urahaaveista, jote ulos pääseminen teki todella hyvää :-)

Päätin lähteä kuvaamaan Hämeen linnaa. Syysloma takasi sen, että hyviä kuvakulmia ilman 'häiritseviä' ihmisiä oli aika vaikea saada. Yhtä kuvaa väijyin parikymmentä minuuttia. Ensin sillalla oleskeli äiti lapsineen (niin luulen) Pokemon-jahdissa. Heidän jälkeensä tilalle tulivat uudet sillalla oleskelijat. Aurinko laskeutui alemmas ja vihdoin 20 minuutin jälkeen päätin luopua haaveilemastani hyvästä kuvakulmasta.

Urahaaveistani en suostu luopumaan, vaikka tilastojen valossa olen menetettyä kauraa (tai jotain muuta sellaista...). Jossain on käyttöä osaamiselleni, sen olen päättänyt. Ehkä sellainen paikka pitää luoda itse, mutta paikoilleni en voi asettua koko lopun työurani ajaksi. Kaipaan kehittymistä, uuden oppimista, vaikeita haasteita ja itsensä ylittämisen mahdollisuuksia. Pätemistä se kai on kiteytettynä.

Jos tänään menetin voimani tulevaisuutta ajatellessani, sain tilalle paljon enemmän voimia päätyessäni periksiantamattomuuteen. Hyvä vai paha - se jää nähtäväksi ;-)