Ei heikkojalkaisille

Isojärven kansallispuiston polut olivat osin helppokulkuisiakin, mutta huonojalkaista en noille reiteille kutsuisi. Tältä se kulkeminen minun silmilläni katsottuna näytti...

Kapeaa polkua, kiviä ja puiden juuria. Piti katsoa, mihin jalkansa laittaa.

Maisemat olivat kauniita...

Ja lisää esteitä, lisää tarkkaavaisuutta.

Reipas ylämäki heti pitkospuiden jälkeen. Minä käännyin vasemmalle ennen mäkeä :-)

Ylä- ja alamäkiä riitti. Askelten määrä ei kerro mitään retken väsyttävyydestä ;-) Lämmintä oli hieman enemmän kuin riittämiin, hyttysiä ja paarmojakaan en olisi kaivannut yhtään enempää. Kamerareppu kaikkine tarvikkeineen painoi viitisen kiloa. Huoh... ;-)

Tämä oli reitin kapein kohta - isot kivet kummankin puolen polkua.

Ja kaikki samassa kuvassa: alamäki, ylämäki, kivet, juurakot sekä muuten niin ihana auringon paahde. Poskia kuumotti jo...

Isojärven kansallispuistossa

Isojärven kansallispuisto (klik) Kuhmoisissa valikoitui lauantain retkikohteekseni. Ihan pienen nurkan ehdin vain tallata - etenkin, kun mukaan mahtui pari pientä harhailua ja hieman keskeneräistä suunnittelua. Enempää en olisi muutenkaan ehtinyt, olisin paremmalla suunnistuksella ja suunnittelulla säästänyt lähinnä aikaa ja askeleita.

Sports Tracker on vieraissa (ja tutummissakin) paikoissa liikkuessani aivan korvaamaton apuväline. Käytän sitä oman kulkureittini ja lähtöpaikkani jäljittämiseen aina tarvittaessa. Laitan sen päälle autolta lähtiessäni ja yritän muistaa ottaa sen pois päältä autolle palatessani. Hyvän retken jälkeen voi tarkistaa siitä kuljetun matkan. Harharetken kohdalla voin verrata kulkemaani reittiä karttaan ja arvioida, missä kuljin ratkaisevan polkuristeyksen ohi. Halutessani voin jäljittää itseni takaisin tuohon missattuun risteykseen ja jatkaa siitä haluttuun suuntaan. Lauantain reissulla tälle oli käyttöä pariinkin otteeseen :-)

Lähdin liikkeelle Heretyn P-alueelta ja ensimmäinen järvenrantapysähdys oli aika pian. Kannuslahdessa Kurkijärvellä pysähdyin kuvaamaan - järvet ovat niin minun juttuni. Ja täytyy myöntää, että keskisuomalaisissa järvimaisemissa on jotain lapsuuden kesien nostalgiaa.

Kauaa en malttanut kuvailla, sillä matka oli ihan vasta alussa. Muutaman mutkan (yhden polkuristeyksen hukkaamisen vuoksi) jälkeen pysähdyin evästämään ja kuvaamaan niinikään Kurkijärvelle Mäyräniemeen. Kuvaamisen lisäksi nautiskelin hävyttömän kiireettömästi kauniista luonnosta ja hiljaisuudesta :-)